Mindelo, Kap Verde

Yli 30 C asteen lämpö ja kosteus ovat tehneet meidät laiskoiksi liikkumaan kaupungilla. Maanantaina kävelimme satama-alueelle, jossa viranomaiset, immigration ja maritime police, sijaitsevat. Maahantulo oli helppo, veloitus viisi euroa. Sataman portin ulkopuolella notkui kymmeniä nuoria miehiä odottamassa töitä. Yöllä oli saapunut iso konttilaiva.

Kaupunki ja sen ihmiset tuovat mieleen Kuuban tai Providencian saaren Karibialla. Paikka on sekoitus eurooppalaisuutta ja afrikkalaisuutta. Ihmisten ihonväri vaihtelee tummasta länsimaisen vaaleaan. Portugali on virallinen kieli, mutta käyttökieli on kreoli, joka on sekoitu sekin: portugalia, ranskaa ja afrikan murteita. Siitä ei ymmärrä mitään, mutta portugaliksi osaa tilata kahvilassa ja espanjaa sekaan, kun pitää selvittää jotain enemmän. Kuten esimerkiksi sim-kortin osto nettiä varten.

Hieman rähjäisestä yleisilmeestä ponnahtaa pintaan kirkkain värein maalattuja taloja, vilkas lasten leikkipaikka, jokunen siisti kahvila ja hotelli. Laitakaduilla on roskia, keskustassa siistiä. Kulkukoiria on kaikilla kaduilla. Mummot myyvät kadun varsilla karkkeja isosta korista. Vastaan on tullut pari kerjäävää miestä, mutta köyhyydestä huolimatta ei tunnu turvattomalta. Tosin enää en kulje kaikki rahat ja kortit lompakossa. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ilmeisen toimeentulevia, ainakin kännyköistä ja vaatetuksesta päätellen. Liikenteessä on paljon takseja ja pienet bussit kurvailevat kapeillakin kaduilla.

Kauppahallista saa vihanneksia.

Kap Verden valuutta, escudo, on sidottu euroon ja euro käy maksuvälineenä kaikkialla. Setelistä saa takaisin escudoja. Ruoka on suhteellisen kallista kaupoissa, mutta edullisia ruokapaikkoja ja kahviloita löytyy. Niiden kate on pieni: tölkki olutta maksaa kaupassa euron, kahvilassa 1,20 euroa.

Tässä kuumuudessa olisi vaivatonta syödä ulkona, mutta emme ole saaneet lähdetyksi illalla kaupungille. Tulopäivänä söimme marinan baarissa perinneruoka cachupaa, papupyttipannua paistettuine munineen. Annos maksoi 2,60 euroa.

Perinneruoka cachupa eli pyttis!

Vierasveneitä on vain muutama. Samassa laiturissa on ruotsalainen Lars (s/y Arianna) matkalla Brasiliaan ja Patagoniaan kuten mekin. Eilen illalla istuimme Ariannassa pohtimassa säätä ja reittiä etelään. Saksalainen Manati on ollut täällä köysivirityksistä ja leväkasvustosta päätellen kauan. Eilen tuli iso, ranskalainen pogo, joka jäi poijuun, sekä belgialainen yksinpurjehtija. Satamassa on lisäksi charter-veneitä, matkan jatkumista odottavia tyhjiä vierasveneitä sekä joka satamasta löytyviä, hiljalleen rapistuvia hylättyjä veneitä.

Ehkä tänään ryhdistäydymme ja menemme illalla ulos syömään ja juomaan oluet s/y Katariinan Ilkan ja Sinikan suosittelemaan Cafe Lisboaan. Paikka on jo bongattu.

Ai niin tärkein, sää ja purjehduksen jatkuminen! Ehkä viikonloppuna, ehkä ensi viikon alussa. Hyvää sääikkunaa ei ole näkyvissä eikä meillä toisaalta ole kiirettä. Brasilian rannikolla on kuulemma vielä talviset kelit, mikä tarkoittaa kovia etelätuulia. Näin kertoivat siellä olevat purjehtijatutut.