tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeisiä

Olen lähes joka päivä polkenut mainiolla Jekku-taittopyörällä kolmen kilsan matkan sukulaisten hotellille. Hanski jäi muutamana päivänä veneelle ja kas, kun illalla tulin kotiin, oli tapahtunut seuraavaa: navtex oli asennettu, vuotava vessa korjattu (ties monenneko kerran), puoli vuotta osin tukossa ollut lavuaari avattu, toinen polttoainetankki putsattu, laturin hihna vaihdettu, veneen ruostepilkkuja maalattu ja jääkaappi sulatettu.
Laturin hihna, aika vaihtaa.

Eilen naapurisaarella lomailevat Satu ja Sven tulivat kylään. Teimme pienen purjehduslenkin, vietimme iltapäivää ankkurissa ja söimme satamaan tultua avotilan pöydän ääressä. Olipa mukavan leppoisa ja iloinen päivä! Saarten välillä liikennöivät Armas ja Fredde eli laiva ja katamaraani (terveisiä pikkuserkulle!)

Kanasalaattia satamassa. Svenkka on Hanskin nuoruudenkaveri
eli ovat tunteneet yli 40 vuotta.

 Kulunut vuosi on ollut hieno, olemmehan päässeet aloittamaan kauan suunnitellun purjehdusmatkan. Vuosi alkoi Norjan Tromssassa ryhävalaiden parissa, se päättyy aivan erilaisessa ympäristössä.
Jo nyt jännittää, kun ajattelen seuraavaa vuodenvaihdetta. Silloin on mahdollisuus taas nähdä valaita, eteläisen pallonpuoliskon populaatioon kuuluvia. Mutta siihen on pitkä aika ja vielä pidempi matka, otetaan maili kerrallaan ja toivotaan, että mukana on hieman onneakin.

Tammikuun 1. päivä 2013,  Norja. Ryhävalaita. (Kuva: Päivi Larikko.)
Vuosi alkoi täältä. Skattöra marina, Tromssa -8 C. (Kuva: Päivi Larikko.)


Joulukuun 30. päivä 2013, Lanzarote.
 







ONNEA VUODELLE 2014!







perjantai 27. joulukuuta 2013

Makujen tunnelmaa

Saimme aikaan joulutunnelmaa makujen kautta: riisipuuroa, glögiä ja pipareita aattona; rosollia, sienisalaattia, kinkkua, maksapateeta, Ingrid-serkun joululeipää sekä luumukiisseliä joulupäivänä. Aattoiltana söimme ravintolassa kuka mitäkin mieli: pihviä, lampaankyljyksiä, tonnikalaa. Joulupäivän vietimme ankkurissa eikä tunnelmaa ruokaa lukuun ottamatta voi sanoa jouluiseksi, mutta se ei haitannut lainkaan. Parasta oli olla yhdessä ja katsoa poikien intoa.
Arttu ohjasi Mantaa tarkasti eikä into lopahtanut kesken.

Parhaat makutuliaiset Suomesta olivat tällä kertaa salami ja laku. Sellaista saattaa sattua, että kun ostaa kaverien käytetyn navtexin, saa paketin mukana erinomaista salamia.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Jouluiloa

Toivotamme kaikille



torstai 19. joulukuuta 2013

Marina Rubicon, Lanzarote

Täällä on kuin toisessa maassa! Hieno marina keskellä turistialuetta. Jos emme olisi viettäneet kuukautta tavallisissa kaupunkisatamissa, en ehkä viihtyisi, mutta nyt sitä katselee turistielämää kiinnostuneena ja hieman ehkä huvittuneena. Toisaalta tämäkin on aitoa Kanariansaarta, jonka tärkein elinkeino on turismi.

Marinassa on noin 500 paikkaa ja aika vähän enää matkaveneilijöitä. Tänään iltapäivällä oli tapaaminen baarissa, marina tarjosi juomat ja pikkupurtavaa. Paikalla oli ruotsalainen purjehtijapariskunta sekä yksi skotti, jotka kummatkin ovat täällä kolmatta talvea.
Vastaanotto on ollut hyvin ystävällinen, mutta marinan säännöt kieltävät mm. grillauksen, pyykin kuivauksen kannella ja tavaroiden säilyttämisen laiturilla. Kaipa fillarit lukeutuvat "tavaroihin". Käytössä on uima-allas ja tietysti tavanomaiset suihkut ja pesukoneet.
Hinta on kallein tähän mennessä: kahdesta viikosta saa 12% alennuksen ja sillä vuorokausihinnaksi tulee 31 euroa. Vertailuksi: La Palmassa 22 euroa, Gomeralla 16 euroa.

Parin kilometrin päässä olevasta Playa Blancan kylästä löytyi sentään kampaamo, jossa sain hiusten lyhennyksen (5 euroa), sekä kunnollinen ruokakauppa. Marina-alueen kahdessa pienessä marketissa on lähinnä alkoholia, sipsejä, jäätelöä ja mikroruokaa.
Ei ollut päivällä kameraa mukana. Iltanäkymä veneeltä.

Purjehdus Santa Cruzista kesti 33 tuntia ja merimaileja kertyi 165. Ensimmäisen vuorokauden tuuli noin 8-12 m/s idästä, joten luovimme pohjoiskoilliseen. Iiris tuli vastaan Teneriffan rannikolla ja juttelimme hetken VHF:ssä. Heillä oli hajonnut autopilotti melkein heti Madeiralta lähdön jälkeen. Sama on tapahtunut Pantheralle, joten Juha ja Maiju ajavat käsin kohti Kap Verdeä. Ei käy kateeksi. Autopilotti on yksi tärkeimmistä matkaveneen varusteista. Ainakin pienellä miehistöllä.

Manta kryssi hienosti, ei ryskännyt aaltoon niin kuin Kristiina. Aamulla tuuli tyyntyi ja lähdimme suoraan kohteeseen koneella, joka kävi nikottelematta, mutta ylimääräisiä kierroksia ei uskaltanut ottaa. Iltapäivällä alkoi taas tuulla, nyt koillisesta, ja pääsimme purjeilla suoraan kohti Marina Rubiconia.
Jäimme yöksi ankkuriin ja suunnittelimme toistakin ankkuriyötä läheisen hiekkarannan edustalla, mutta aamuyöllä svelli alkoi keikuttaa venettä niin, ettei nukkumisesta tullut mitään. Ilmeisesti vuorovesi pahensi maininkia, koska tullessa sitä ei ollut liikaa. Kun olin pari tuntia rullannut hereillä, älysin mennä salongin punkkaan, jossa oli vielä laitasuoja paikoillaan. Kiilasin itseni tiukkaan ja sain vihdoin unta. Aamulla ankkuriyöt unohdettiin ja ajoimme marinaan. Päivä meni vähän tokkurassa univelkojen vuoksi.

Ei merellä, vaan ankkurissa, kun maininki keikutti.

Tänään pyöräilimme kylään ja hoitelimme muitakin asioita, joten päivä tuli täyteen. Hanskille on ilmeisesti tulossa flunssa, mutta saapahan ainakin sairastaa rauhassa. Huomenna saapuvat äitini ja veljeni perheineen, eivät kuitenkaan majoitu Mantalle, vaan hotelliin.

Keikutuksesta huolimatta oli hieno aamu ankkurissa.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulunviettoon

Lähdemme tänään joulunviettoon Lanzarotelle. Vastatuuleen 130 merimailia. Viimeksi luovittiin Pohjanmerellä. No, on ainakin aurinko ja täysikuu. Saattaa vierähtää kaksi yötä merellä.

Hyvää joulunodotusta (?)

lauantai 14. joulukuuta 2013

Tankki tyhjäksi ja puhtaaksi

Torstaina 300 litraa dieseliä imettiin tankkiautoon. Se tuli päivän varoituksella ja ajallaan. Meitä varten oli tehty mittojen mukaan imuputki, joka sopi täydellisesti. Tyhjennyksen hinta 90 euroa.




Mikko oli apuna. Letku sisään kattoikkunasta....

...ja imu polttoainemittarin reiästä.

Miesluukku auki: tankki näytti tältä. Pohjalla oli mustaa, hyytelömäistä ainetta
eli mikrobeja (leväkasvustoa), mutta ei paljon.

Putsauksen jälkeen.
Perjantaina tankkasimme 200 litraa puhdasta (=kusenväristä) dieseliä ja joukkoon laitettiin Sta-Bil -nimistä biosidiä.
Tänään suodattimien putsausta. Moottorin pääsuodatin oli tumma, mutta siinä ei ollut irtonaista likaa. Sen sijaan keskiviikkona vaihdetussa ensimmäisessä suodattimessa oli pelkän tunnin käytön jälkeen leväkasvustoa.
Keskiviikkona vaihdettu ensimmäinen suodatin, joka oli ollut käytössä tunnin.
Pääsuodatin, joka on ollut käytössä kauan, Norjasta saakka.


Koekäyttö: kierrokset jumittuvat edelleen. Tarina jatkuu...

torstai 12. joulukuuta 2013

Löpö jäteasemalle

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä myötäisiin tuuliin ja vähäiseen moottorointiin: viimeksi tankkasimme neljä kuukautta sitten (14.8.) Irlannissa. Sen jälkeen on liikuttu 1883 merimailia ja ajettu koneella 78 tuntia. Dieseliä on jäljellä arviolta noin 300 litraa.
Huomenna se kaikki menee jäteasemalle, mistä maksamme 85 euroa. Menetys on yhteensä 400 euroa, sillä diesel maksoi Irlannissa euron litra - saman kuin verovapailla Kanariansaarilla.

Hanski avasi tänään tankin. Diesel on kauttaaltaan tummaa, mutta hyytelömäistä leväkasvustoa ei näkynyt. Sekä tankin pohjalta että pinnalta otettiin "näytteitä". Koska pohjalla ei ollut selkeää sakkakerrosta, vaan kaikki on oudon tumman väristä, päätettiin tyhjentää koko tankki. Lisäys myöhemmin: kun tankki tyhjennettiin, löytyi pohjalta hyytelö-mömmöä eli levää eli mikrobeja.
Porakonepumppuviritys. Miesluukkua ei tarvinnut avata, ainoastaan
polttoainemittarin reikä.
Uuteen diesel-satsiin sekoitetaan suoja-ainetta. Niitä näyttää olevan montaa merkkiä. Viereisen veneen kippari suositteli Grotamar 71 -nimistä ainetta, jonka pitäisi poistaa jo olemassa oleva levä ja tietenkin estää levän, bakteerien ja hiivojen kasvua. Katsotaan, mitä Santa Cruzin kaupoista löytyy. Täällä on neljä venetarvikeliikettä.
Ei uskoisi dieseliksi.
Tankkiauto tulee aamulla hakemaan löpön ja siirrymme sen vuoksi laitimmaiseen laituriin. Tarina jatkuu, kun taas tiedämme lisää.

LISÄYS iltapäivällä. Löpö meni, mustaa mömmöä tankin pohjalla. Huono tilanne.

Veneen numerossa 4/2012 oli Kyösti Isosaaren kirjoittama erittäin selkeä artikkeli aiheesta. Sen voi lukea Venenetin arkistossa.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Teneriffalla ei myrskyä

Suomessa on uutisoitu Kanariansaarten myrskystä. Sitä ei ainakaan täällä Teneriffalla ole ollut. (TARKENNUS myöhemmin: siis ei ainakaan Santa Cruzissa.) Mutta Madeiralla on ollut paha myrsky. Satamat siellä ovat kärsineet vaurioita, veneitä on uponnut. Suomalainen s/y Iiris on Quinta do Lorden satamassa, mutta selvisi hyvin pienin vaurioin. Veneasukit oli evakuoitu hotelliin. Kalastajat ja marinan väki tekivät töitä veneiden pelastamiseksi. Quintan satama kesti myrskyn parhaiten. Kuvia ja tarinaa löytyy Iiriksen sivulta.

Täällä sen sijaan oli annettu kaatosadevaroitus, mutta sade ei ole ollut yhtä rankka kuin Gomeralla ja Teneriffalla reilu viikko sitten. Silti haisee viemäriltä ja kaikenlaista roskaa rotista oksiin ja puunkappaleisiin kelluu vedessä. Lisäys: keskiviikkoiltana alkoi sataa jatkuvasti ja edelleen nyt torstaiaamuna sataa. Eilen myös ukkosti. Sade on täällä ongelma, sillä viemärit eivät vedä. Kadut lainehtivat ja vesivahinkoja tulee.

Sää ja konevika eivät houkuttele meitä merelle, koska tuuli on Fuerteventuran ja Lanzaroten tienoilla aika navakka vielä huomenna. Jäämme odottelemaan.

Tänään Hanski vaihtoi polttoainesuodattimen ja siinä oli vähän mustaa mömmöä, luultavasti levää. Huomenna tarkistetaan polttoainetankki.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Santa Cruz, Teneriffa

Koneen ongelma ei ole selvinnyt. Kaikki pelasi normaalisti, kun Hanski koekäytti Perkinsiä San Miguelin satamassa. Seuraavana päivänä moottoroimme 10 merimailia ankkurilahteen ja sitä seuraavana 20 merimailia Santa Cruziin. Juuri ennen satamaa kierrokset jumittuivat taas kahdentuhannen paikkeille. Ei enempää, ei vähempää. Ajoin pari ympyrää sataman ulkopuolella, kun Hanski yritti löytää vikaa. Sitten ajelimme noin kolmea solmua marinaan. Oli ihan tyyntä ja marinerot veneellä vastassa (ei tosin konevian takia, vaan tämä oli tämän marinan tapa), joten laituriin tulo sujui ongelmitta.
Vikaa on pohdittu kimpassa ja tässä vaiheessa on kolme oletusta: roska syöttöpumpussa, leväkasvustoa tankissa, liian kuivaa dieseliä. Viimeisestä aloitetaan eli löpön joukkoon laitetaan hieman kaksitahtiöljyä. Katsotaan auttaisiko se.

Oli juuri niin mukavan rauhallista olla ankkurissa kuin ajattelin. Ankkurilahti ei ollut kaunis tai idyllinen, mutta tarpeeksi suojainen mainingilta. Oli ihana päästä vihdoin uimaan (vesi +22C). Ja saunaan. Edellinen ankkurointi oli Galiciassa syyskuussa, joten jo oli aika!

Torstaina nostimme ankkurin auringonnousun aikaan ja olimme jo ennen puolta päivää Santa Cruzissa. Viereisessä laiturissa olivat tutut veneet, Panthera ja Homeless. Norjalaisystävämme Kenneth ja Magny olivat Teneriffalla lomalla ja tulivat illalla veneelle.

Itsenäisyyspäivää juhlittiin suomalais-norjalaisin voimin Mantassa. Netti ei toimi veneellä, joten Tamperetalon juhlaa ei voitu seurata, mutta omissa oli riittävästi.
Mikko naurattaa Annia, Jonnua, Juhaa ja Maijua.
Juhlan meny sisälsi poroa, silliä, suolakurkkua ja salmiakkia - ei tosin samassa suupalassa.

Anni lähti neljän viikon oleskelun jälkeen takaisin kotiin Suomeen tänään sunnuntaina. Venearki jatkuu: pyykinpesua, siivousta. Hanski vaihtoi autopilotin rikkoutuneen stefan tilalle uuden.
Anni oli Mantan matkassa neljä viikkoa.
Maiju tuli lainaamaan Hanskin ompelukonetta. Työpiste laiturilla.

Keskiviikkona tai torstaina lähdemme 120 merimailin päähän Lanzarotelle, jossa odottelemme joulunviettäjiä Suomesta. Marina Rubiconissa tulee vierähtämään lähes kuukausi.
Marina de Santa Cruz on yksi Kanariansaarten mukavimmista - ellei mukavin marina. Täällä on paljon matkaveneitä ja toimintaa. Suihkut ovat siistit ja lämmintä vettä tulee. Ainoa miinus on huono nettiyhteys. Tällä hetkellä netti toimii veneellä takanamme olevasta laivayhtiöstä nimeltä Armas. Kun Armas-laiva lähtee, nettiyhteys katoaa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

San Miguel, Teneriffa

Olimme matkalla Teneriffan kaakkoiskulmaan Bahia de Abonaan, vihdoinkin ankkurilahteen. Ensin mukavasti laitamyötäisessä purjeilla, genaakkerikin oli ylhäällä puolisen tuntia. Sitten tyyntyi, kone käyntiin. Hanski otti kierroksia, pitkästä aikaa - siis koneesta. Jotain häikkää. Kierrokset laskivat. Perkins otti vain 2000r. Mikä vikana? Yhtäkkiä kierrokset nousivat taas.

Tämän jälkeen muutimme suunnitelmaa ja suuntasimme marinaan. Ei olisi hauska todeta ankkurilahdessa, ettei kone lähde aamulla käyntiin. Otin VHF:llä yhteyttä Marina San Migueliin, pyysivät vastaanotto-laituriin, marinero tulisi ottamaan köysiä vastaan. Näin on täällä tapana kaikkialla.

Laiha, pitkä mies viittoi laiturin päässä. Navakka tuuli oli takaa, kylkikiinnitys. Ojensin köyttä laidalta ajatellen, että marinero kiinnittää sen springiksi. Mutta ei, oli viemässä köyttä keulan eteen. Selitin, mitä haluan. Ja maakravuille tiedoksi: se mitä marinero oli tekemässä, on sama kuin työntäisi venettä köydellä. Ei mahdollista. No, springi tuli kiinni ja marinero meni ottamaan peräköyttä. Minä menin laiturille ja sidoin keulaköyden. Samassa huomasimme, että springi oli irti! Marineron solmu ei pitänyt. Kiinnitin springin uudestaan pollariin.

Kun istuimme Hanskin kanssa toimistossa, toinen marinero tuli sanomaan, että veneenne karkaa! Marineron peräköyden kiinnitys oli irronnut ja Manta kääntyi keulaköysien varassa 180 astetta ympäri. Hanski oli jo siinä vaiheessa juossut veneelle. Nyt olimme keula tuulessa, hyvä! Hanski kiinnitti köydet tällä kertaa. Veneen kummallakin kyljellä oli paljon naarmuja... voi hel...

Mitä tästä opimme: älä luota kehenkään, edes palkattuun ammattilaiseen. Keskustelimme marinan johtajan kanssa, joka totesi, että vastuu on viimekädessä kipparin. Niin on. Yleensä marinerot osaavat asiansa, mutta olisi pitänyt älytä jo heti alun sekoiluista, että tämä ei tiedä veneen kiinnittämisestä mitään.

Menimme sitten marinan baariin ja tilasimme gin tonicit. Likka kaatoi toisen tonicin leipäpussimme päälle. Kun tuli maksun aika: 10 euroa! Vastuu on tilaajan. Mitä tästä opimme: kysy aina hinta ennen kuin tilaat.

Hanski testasi konetta, käy moitteetta, ei löydy vikaa. Huomenna jatkamme kohti Santa Cruzia. San Miguel sijaitsee turistigetossa, ei tule ikävä. Marinamaksusta saa 10 % alennuksen ranskalaisen STW:n jäsenkortilla. Hinta meiltä 18 euroa.

Marina San Miguel. Perällä on telakka-alue, jossa on valtavia veneitä
ylhäällä. Siis valtavia, lähemmäs 100 jalkaa.

Meilläkin satoi ensilumi: Teide!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kaatosade

Kello soi 7.30 (tai siis puhelin, eihän nykyään ole olemassa enää herätyskelloja). Kahvi oli ladattu keittimeen jo illalla. Naps, ja keitin aloi rutista. Ulkona satoi. Ukkonen jyrisi. Tuuli ulisi vanteissa. Kallion päällä olevasta palmusta näimme, että tuulen suunnassa oli itää - jos ei ihan itätuuli, niin kaakko ainakin. Avasin netin ja sääsivustot vahvistivat asian. Joimme kupit kahvia ja Hanski painui takaisin petiin. Anni ei ollut vielä herännyt. Kävin sulkemassa oven ja kaadoin itselleni toisen kupillisen. Rauhallinen aamuhetki. 


Meidän oli tarkoitus purjehtia Gomeralta Teneriffalle, mutta eihän tuollaiseen keliin viitsi lähteä. Sade yltyi päivän aikana kaatosateeksi. Salamat leiskuivat ja jyrisi. Koko päivä meni sisällä. Huomenna uudestaan. Kahvinkeitin on ladattu.



perjantai 29. marraskuuta 2013

Soutaen Atlantin yli

On meillä purjehtijoilla lokoisa tapa ylittää valtameri verrattuna näihin! Talisker Whisky Atlantic Challenge -kisaan on lähdössä 20 venekuntaa: kolme yksin, kymmenen kaksin ja neljä nelikkoa. Lisäksi kolme venettä osallistuu luokkaan avoin, mitä se sitten tarkoittaakin.

Brittien hallitsemaan osallistujajoukkoon kuuluu yksi aussi, yksi espanjalainen ja neljä ruotsalaista venekuntaa, joista yhtä soutaa 50-vuotias Christer Kjellner - yksin.
Jututimme häntä tänään ja aika sanattomaksi hanke vetää. Hän arvioi matkan Antiguaan Karibialle kestävän kolme kuukautta. Siis k-o-l-m-e  K-U-U-K-A-U-T-T-A!

Soutuvene painaa noin 500 kg. Se on uppoamaton.


Antigualle on 2700 mpk (4800 km).
 
Muonapaketti per päivä.

Vaaditut työkalut.

Aussisoutaja tuijottaa tätä tekstiä.

torstai 28. marraskuuta 2013

ARC 2013


www.worldcruising.com/arc/eventfleetviewer.aspx
Pasaati hukassa. Las Palmasista 24.11. lähtenyt ARC-joukko 27.11. Ei käy kateeksi.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Gomera, Kanariansaaret

Eilen tiistaina moottoriseilasimme kevyessä tuulessa 50 merimailia La Palmalta Gomeralle. Kolmisen tuntia päästiin pelkillä purjeilla. Matka oli laimea lukuun ottamatta pientä tonnikalasaalista. Kala oli selvästi alamittainen, mutta sitä ei voinut päästää kasvamaan, sillä puoli suuta oli repeytynyt kalan roikuttua vedessä ties kuinka kauan. Jarru ei vinkaissut moisen sintin painosta. Hyvää se kuitenkin oli, tällä kertaa seesaminsiementen ja teryaki-kastikkeen kera.

La Palma oli upea saari ja sen pääkaupunki Santa Cruz viehättävä. Olisimme todella viihtyneet siellä pidempään, mutta häiritsevä maininki satamassa lisääntyi päivä päivältä. Viimeisenä yönä ei juuri narinalta ja nykäyksiltä nukuttu. Harmi, sillä La Palman marina oli siisti, toimiva ja edullinen - ainakin kun vertaamme Gomeran San Sebastianin kaksinkertaiseen hintaan (43 e/vrk, huh!). KORJAUS: meille kerrottiin vahingossa 19-metrisen veneen paikkamaksu. Vaatimaton 12 metriä pulittaa 21 euroa/vrk. Huh, helpotus!

Marina La Gomeraa kehutaan purjehdusoppaassa maasta taivaaseen, mutta vielä emme ymmärrä miksi. Vastaanotto oli tavanomaisen ystävällinen. Wlan ei toiminut, pesukonetta ei ole. Nyt illalla läheisen huoltoaseman ylläpitämä wlan alkoi toimia, maksu 2e/vrk. Marinassa ei siis ole omaa wlania. Suihkut ihan ok, tuli lämmintä vettä :-). Vierasveneitä on paljon, osa jätetty seisomaan.


Marina toimii Atlantin ylityssoutukilpailun lähtöpaikkana (startti 6.12.). Veneitä on sekä maissa että vedessä. Pääosa osallistujista on brittejä, joukossa pari ruotsalaista, aussi ja joitain muita. Katselimme tänään veneitä, mutta ei ollut kamera mukana. Huimaa touhua, josta voin heti sanoa, että en lähtisi! Veneet näyttävät tosi pieniltä.

Lopuksi muutama kuva La Palmalta. Ajoimme kahtenä päivänä saarta ympäri, aivan uskomattoman hienoa, varsinkin ylhäällä vuoristossa eli kalderan (=romahtanut tulivuoren keskus) rinteillä. Kävimme siellä sekä pohjoista tietä pitkin, joka vie observatorion kautta korkeimmalle huipulle (2426 m), että etelästä käsin, jossa puolestaan näkee kalderan kanarianmäntyjen peittämät rinteet. Oli tyyntä ja aurinkoista, olimme pilvirajan yläpuolella.

Lisäksi teimme pienen patikoinnin subtrooppisessa metsässä, joka on Unescon luonnonperintökohde. Metsässä on kotoperäisiä lajeja, paljon laakeripuita, mutta ei eukalyptusta. Ihmettelimme lisäksi ennen espanjalaisia saarella asuneiden ihmisten kalliokaiverroksia sekä kävimme katsomassa saaren toista marinaa Tazacortessa länsirannikolla.



Taustalla Teneriffa ja Teide.


perjantai 22. marraskuuta 2013

La Palma, Kanariansaaret

Purjehdus Madeiralta La Palmalle oli juuri sellainen kuin olimme uumoilleet: heikkotuulinen. Aluksi ei tuullut lainkaan, sitten tuuli vastaan, sen jälkeen luoteesta, pohjoisesta ja lopulta koillisesta. Ensimmäinen yö oli rasittava. Minulla oli flunssa ja nukuin paljon, mutta Hanski tarvitsi välillä apua jiippauksen ja spiirapuomin kanssa. Sadekuurokin osui yöllä kohdalle. Sentään kuu valaisi menoa.

Alun hankaluuden jälkeen purjehdus oli leppoisaa - paitsi Annille, jonka lievä meritauti piti punkassa koko matkan ajan muutamaa lyhyttä avotilavierailua lukuun ottamatta. Meri oli tyhjä: yhtään delfiiniä, laivaa tai lintua ei nähty eikä kalaa saatu.

Hidas vauhti sopi tällä kertaa, sillä olimme lähteneet turhan aikaisin aamusta 250 merimailin matkalle. La Palman valot loistivat toisena yönä jo horisontissa ja vähensimme vauhtia 4-5 solmuun reivaamalla genuaa. Saavuimme saaren kupeelle auringon noustessa ja satamaan puoli tuntia ennen kuin toimisto avattiin.

La Palman Santa Cruz aamuauringossa. Kerrostalojen edustalla on
viehättävä vanhakaupunki.

Marina La Palma on uusi ja siisti. Suihkusta tulee kuumaa vettä paineella. Netti on nopea. Saimme kahdelle veneelle tarkoitetun pilttuun kokonaan itsellemme (21 e/vrk). Vierasveneitä on vain muutama. En tiedä, johtuuko se saaren syrjäisestä sijainnista vai sataman maininki-maineesta, veneet liikkuvat ja rullaavat jatkuvasti aallonmurtajasta huolimatta. Nyt aallonkorkeus on metrin, joten liike ei häiritse. Paikalliset veneet on kuitenkin köytetty ja kiinnitetty niin, että voi arvata liikkeen olevan joskus rajua.

Satama on kätevästi keskustan vieressä.
Olemme kävelleet pariin otteeseen kaupungilla ja käyneet vaatimattomassa merimuseossa. Huomenna lähdemme tutkimaan kiinnostavan oloista saarta vuokra-autolla (21 e/vrk, varasimme kolmeksi päiväksi). Ilma on yllättävän viileää (18-21 C) ja iltapäivisin näyttää aina pilvistyvän. Saaren 2400 metriä korkea huippu kerää pilviä.
Vanhankaupungin puisia parvekkeita. Niissä oli kuulemma aikoinaan vessa,
mutta tarina ei kerro, oliko reikä kadulle vai potta.




maanantai 18. marraskuuta 2013

Kohti Kanariansaaria

Kaksi viikkoa Funchalin satamassa on huomenna täynnä ja on aika jatkaa purjehdusta etelään. Päämäärä on La Palma, Kanariansaarten läntisin saari, jonne on 250 merimailia. Odotettavissa on heikkoa tuulta, ehkä joudumme moottoroimaan loppumatkan. Sään kannalta olisi pitänyt päästä lähtemään jo tänään, mutta aina on olevinaan kaikenlaista, ja lähtö päätettiin tiistaille muutama päivä sitten.
Hanski ompeli isopurjeesta kuluneen kohdan sekä ...

... vaihtoi edellisellä legillä hajonneen isopurjeen puomihelan.
Madeira on upea saari, olemme viihtyneet. Kuusi erilaista patikkareissua kohotti hieman kuntoa ja kävelyä jatketaan Kanrialla. Funchalin satama on kätevästi keskustassa ja sataman rakennustyömaasta huolimatta tarpeeksi rauhallinen - öisin todella rauhallinen. Suihkutilat ovat kelpoiset, pesukoneen sijaan satamassa toimii pesula (iso säkki pyykkiä 15 euroa kuivattuna ja viikattuna). Ainoa puute on nettiyhteys. Satamassa ei ole omaa wlania, vaan on napattava mikä kulloinkin toimii pizzahutista lähikuppilaan.
Funchalissa on vain muutama vieraspaikka. Onnistuimme saamaan
laituripaikan sisäsatamasta. Kiinnitys pohjasta tulevalla köydellä.
Miehistöön liittyi Funchalissa veljeni tytärpuoli Anni. Nettiyhteys ei ole satamassa hyvä.