Gomera, Kanariansaaret

Eilen tiistaina moottoriseilasimme kevyessä tuulessa 50 merimailia La Palmalta Gomeralle. Kolmisen tuntia päästiin pelkillä purjeilla. Matka oli laimea lukuun ottamatta pientä tonnikalasaalista. Kala oli selvästi alamittainen, mutta sitä ei voinut päästää kasvamaan, sillä puoli suuta oli repeytynyt kalan roikuttua vedessä ties kuinka kauan. Jarru ei vinkaissut moisen sintin painosta. Hyvää se kuitenkin oli, tällä kertaa seesaminsiementen ja teryaki-kastikkeen kera.

La Palma oli upea saari ja sen pääkaupunki Santa Cruz viehättävä. Olisimme todella viihtyneet siellä pidempään, mutta häiritsevä maininki satamassa lisääntyi päivä päivältä. Viimeisenä yönä ei juuri narinalta ja nykäyksiltä nukuttu. Harmi, sillä La Palman marina oli siisti, toimiva ja edullinen - ainakin kun vertaamme Gomeran San Sebastianin kaksinkertaiseen hintaan (43 e/vrk, huh!). KORJAUS: meille kerrottiin vahingossa 19-metrisen veneen paikkamaksu. Vaatimaton 12 metriä pulittaa 21 euroa/vrk. Huh, helpotus!

Marina La Gomeraa kehutaan purjehdusoppaassa maasta taivaaseen, mutta vielä emme ymmärrä miksi. Vastaanotto oli tavanomaisen ystävällinen. Wlan ei toiminut, pesukonetta ei ole. Nyt illalla läheisen huoltoaseman ylläpitämä wlan alkoi toimia, maksu 2e/vrk. Marinassa ei siis ole omaa wlania. Suihkut ihan ok, tuli lämmintä vettä :-). Vierasveneitä on paljon, osa jätetty seisomaan.

Marina toimii Atlantin ylityssoutukilpailun lähtöpaikkana (startti 6.12.). Veneitä on sekä maissa että vedessä. Pääosa osallistujista on brittejä, joukossa pari ruotsalaista, aussi ja joitain muita. Katselimme tänään veneitä, mutta ei ollut kamera mukana. Huimaa touhua, josta voin heti sanoa, että en lähtisi! Veneet näyttävät tosi pieniltä.

Lopuksi muutama kuva La Palmalta. Ajoimme kahtenä päivänä saarta ympäri, aivan uskomattoman hienoa, varsinkin ylhäällä vuoristossa eli kalderan (=romahtanut tulivuoren keskus) rinteillä. Kävimme siellä sekä pohjoista tietä pitkin, joka vie observatorion kautta korkeimmalle huipulle (2426 m), että etelästä käsin, jossa puolestaan näkee kalderan kanarianmäntyjen peittämät rinteet. Oli tyyntä ja aurinkoista, olimme pilvirajan yläpuolella.

Lisäksi teimme pienen patikoinnin subtrooppisessa metsässä, joka on Unescon luonnonperintökohde. Metsässä on kotoperäisiä lajeja, paljon laakeripuita, mutta ei eukalyptusta. Ihmettelimme lisäksi ennen espanjalaisia saarella asuneiden ihmisten kalliokaiverroksia sekä kävimme katsomassa saaren toista marinaa Tazacortessa länsirannikolla.

Taustalla Teneriffa ja Teide.