Patikointia Madeiralla

Sunnuntaina lähdimme vuorille, me ja naapuriveneen Karoliina. Aurinkoisessa Funchalissa oli 20 astetta lämmintä, mutta kun astuimme Poisossa (1413 m) ulos bussista, oli kylmä ja satoi. Opaskirjan (Korpela: Madeira - patikoijan paratiisi) mukaan täältä kannatti ottaa taksi reitin alkupisteeseen 5 kilometrin päähän. Poiso koostui kuitenkin vain yhdestä ravintolasta, jonka isäntä kertoi, ettei takseja ole.

Vedimme sadetakit niskaan ja lähdimme talsimaan pitkin asvalttitietä. Se päätyi turistien suosimalle Pico Areeirolle (1818 m) ja pian saimmekin liftin saksalaispariskunnalta. Sumussa ajoimme reitin lähtöpaikan ohi Pico Areeirolle asti. Siellä puistovartija kertoi, että reitti oli suljettu. Jokin vuosi sitten rinteillä oli ollut tulipalo.

Alueella oli toinenkin patikkapolku, jolla oli sama lähtöpaikka, Jääkaivo. Täältä 1600 metrin korkeudesta oli aikanaan kiikutettu jäitä mm. kaupunkilaisten drinkkeihin. Lähdimme etsimään tämän reitin alkupäätä Jääkaivon läheltä. Sitä ei löytynyt, ei edes kompassin avulla. Lopulta totesimme, että on parasta kävellä 5 km takaisin Poison ravintolan takkatulen ääreen. Karoliinan varpaat palelivat varvastossuissa. Sadetakeista huolimatta olimme kaikki läpimärkiä.

Oli ihana istahtaa takan ääreen ja saada lämmin keittokulho eteensä. Funchaliin ei kuitenkaan menisi bussia kuin vasta illalla. Oli lähdettävä takaisin sateeseen ja kävellen alas. Jonkun kilometrin päästä Ekopuistosta alkaisi polku, jota oli miellyttävämpi kävellä kuin tietä pitkin.

Mutta tämäkin reitti oli suljettu! Ajatus tiellä kävelemisestä ei houkutellut, joten menimme sulkuteippien ali ja lähdimme hiiltyneiden runkojen keskelle. Polkua tuskin näki. Kiipeilimme kaatuneiden puiden yli ja pelkäsimme, että navakka tuuli kaataa niitä lisää. Lopulta tulimme tielle, josta reitti jatkui normaalina Monten (500 m) kylään.

Reitti ei löytynyt, piti palata tietä pitkin ihmisten ilmoille.

Jään säilytyspaikka, Poco da Neve (1633 m). Sen rakennutti italialainen
jäätelöntekijä vuonna 1813. Kaivo on 8 metriä syvä. Eniten varastoitiin rakeita.

Reilun kilsan korkeudessa paistoi jo aurinko.

Pari vuotta sitten sattuneen tulipalon vuoksi useita reittejä oli suljettu.

Loppumatka Monteen oli helppo. Kivetty vanha hevostie ja sen
reunalla vuolaasti virtaava pieni levada.

Joskus levada voi olla tämän näköinen.

Maanantaina kävelimme Camachasta Assoumadaan (6 km).
Korkealla vuorenrinnettä kiertävä kapea levada ei ole kiva
korkeanpaikankammoisille - kuten minulle.

Huimalevada.

Torstaina kävelimme Funchalista Camara de Lobosiin (n. 10 km)
Hanskin serkun Leon ja Millan kanssa.

Ja vielä lisää: perjantaina Levada dos Tornos 14 km. Aluksi jyrkkä rinne.
Me, Anni sekä Leo ja Milla. Huomenna uimapäivä!