perjantai 29. tammikuuta 2016

Kap Horn 400 vuotta

Tammikuun 29. päivänä vuonna 1616 hollantilaislaiva Eendrachtin miehistö näki sumun seasta maata ja käänsi kurssinsa länteen. Eteläinen merireitti Atlantin ja Tyynen valtameren välillä oli löydetty. Hollantilaiset kipparit Schouten ja Lemaire nimesivät niemenkärjeksi luulemansa maan Hoorniksi hollantilaisen pikkukaupungin mukaan. Willem Schouten oli sieltä kotoisin ja retkikunnan toinen laiva oli nimetty sen mukaan, mutta Hoorn oli palanut poroksi matkan varrella Deseadossa.

 Koko tarina sekä Mantan purjehdus Kap Hornin ympäri on luettavissa tammikuun Vene-lehdessä.








Manta kiersi Kap Hornin 25. lokakuuta 2015.
(Kuva: Jean-Luc Sigaud, s/y Manara)
Chilen laivasto järjestää 27.- 29.1. Kap Hornin 400-vuotisjuhlan ja saimme kutsun osallistua ympäripurjehdukseen. Vieraslista on korkea-arvoinen presidentti Michelle Bacheletista alkaen. Harmi, ettemme ole paikalla.



(tämä on ajastettu päivitys)

torstai 28. tammikuuta 2016

Autopilotti rikki

Huomenna perjantaina blogiin ilmestyy kymmenen päivää sitten kirjoitettu, ajastettu päivitys Kap Hornin 400-vuotisjuhlasta. Lopetin päivityksen lauseeseen "Harmi ettemme ole täällä". Nyt kirjoitan: harmi, että olemme täällä.

Meidän piti olla Etelämantereella 29. tammikuuta, kun Kap Hornin 'löytämistä' juhlistetaan. Mutta emme ole, joten harmi, siitäkin huolimatta, että pääsemme nyt osallistumaan Kap Hornilla järjestettävään tilaisuuteen.

Autopilotin magneettiventtiili hajosi. Se on pieni, mutta tärkeä osa, joka säätelee päälle/pois -toimintoa. Pilotti ei mene päälle, ja ilman toimivaa autopilottia emme lähde Draken salmeen. Teille, jotka ette ole purjehtijoita: veneen ohjaaminen käsin on raskasta, varsinkin kovassa tuulessa, kylmässä, pahimmillaan lumisateessa. Näissä olosuhteissa tuntikin ruorin takana tuulen, aaltojen ja sateen armoilla vie voimat. Ruoria ei voi jättää, vaikka pitäisi reivata, säätää purjeita tai navigoida. Ruorin takaa ei voi poistua keittämään teetä, hakemaan lisää vaatteita tai käymään vessassa. Käytännössä vahdissa pitää olla kaksi. Kolmen hengen miehistö ei riitä, lepo jää liian vähiin.

Päätös oli vaikea ja voitte kuvittella, mitkä tunteet veneessä ovat vallinneet. Ensin epäusko, sitten epätoivo, pettymys ja turhautuminen. Jos olisi ollut yksikin kelvollinen vaihtoehto, olisimme käyttäneet sen. Varsinkin, kun kolmen viikon odotuksen jälkeen sääikkuna oli vihdoin lähes loistava. Nyt se on vain lisännyt mielipahaa.

Olemme pahoillamme Jorman vuoksi, vaikka loistava gastimme suhtautuu asiaan tyyneydellä. Kap Horn on laiha lohtu, mutta jonkinlainen kuitenkin. Eilen pääsimme käymään saarella ja huomenna osallistumme juhlaregattaan.

Uusi magneettiventtiili on tilattu ja jos hyvin käy, saamme sen parin viikon kuluttua. Silloin alkaa kuitenkin olla liian myöhäistä lähteä etelään.
Mietimme vaihtoehtoja. Unelma Etelämantereesta elää edelleen.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Odotusta Torossa

Keskiviikkona purjehdimme mukavassa myötätuulessa Puerto Toroon (55 05' S 067 05' W) ja täällä olemme edelleen. Ensin sääennuste näytti kelvolliselta. Torstaina kello soi 5.30 ja tarkoitus oli lähteä eteenpäin. Aamun sääennuste latisti tunnelman: emme ehtisi tulossa olevan matalan alta pois, vaan saisimme keskellä Draken salmea kovaa vastatuulta. Päätös oli helppo, mutta ei mukava. Jäimme odottamaan, vaikka kaksi Kap Hornin kiertäjää starttasi kohti etelää. Veneet olivat odottaneet Torossa viisi päivää.

Torstaista kehkeytyi sateinen ja sumuinen, mikä entisestään masensi mieltä. Aikainen herätys sai lisäksi päivän tuntumaan loputtomalta. Lueskelimme, torkuimme ja kävimme kävelemässä. Iltapäivällä piristystä toivat kylän lapset. Olin kutsunut laivaston perheen 9- ja 6-vuotiaat tytöt kylään ja mukana tulivat muutkin kylän lapset. Pari heistä oli meille tuttuja jo edelliseltä käynniltä. Toron koulussa on kuusi eri-ikäistä lasta (6 - 12 v). Lapsilla on kesälomaa maaliskuun alkuun saakka. Yksikerroksinen, vaaleankeltaiseksi maalattu koulurakennus on uusi. Ovenpielessä on "laivakello", jota opettaja kilisyttää käsin. Vähän erilaista kuin Rööperissä, vai mitä Snellun neljäsluokkalaiset?

Myös Toron laivastoaseman virkailija tuli käymään ja toi tuoreen sääennusteen. Hän kertoi, että Caleta Martialissa, Kap Hornin saaristossa on kolme venettä odottamassa sääikkunaa Antarktikselle. Viikko sitten torstaina Pto Williamsista lähtenyt ranskalainen ja sunnuntaina lähtenyt saksalainen paatti eivät siis ole päässeet sen pidemmälle. Se lohdutti hieman.

Tänään perjantaina päätimme etsiä Pto Williamsiin kulkevan reitin. Ei niin, että olisimme lähteneet kolmen päivän reissulle Williamsiin, vaan vaihtelun vuoksi. Aiemmin olimme luulleet (ja kuulleet), että Pto Toroon raivattiin metsäautotie joskus 1980-luvulla, mutta se ei pidä paikkaansa. Monen kyselyn ja etsimisen jälkeen löysimme hylätyn talon kulmalta lähtevän lähes umpeen kasvaneen kinttupolun. Kävelimme sitä kaksi tuntia suuntaansa. Polku nousi kukkulalle, josta oli hieno näköala vaahtopäiselle merelle. Söimme eväät tuulen suojassa, auringon lämmittäessä. Paluumatkalla sadekuurot ja aurinko vuorottelivat. Hyvä, mieltä piristävä reissu.

Sunnuntaiksi on luvassa 9 boforia (21 m/s). Siihen puuskat päälle ja taas on ihan mukava olla laiturin kupeessa eikä Draken salmessa. Toivomme, että ensi viikon sääikkuna on vihdoin meidän.

Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut päivittämään sijaintikarttaa, vaikka radioyhteysennuste (propagation) näyttää vihreää joillekin asemille. Ehkä avomereltä yöllä onnistaa.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Lupa ja lähtö

Haimme tänään purjehdusluvan Antarktikselle, vaikka sääikkuna näyttää erittäin epävarmalta. Lähdemme kuitenkin huomenna Puerto Toroon ja etenemme kohti Kap Hornin saaristoa sään salliessa.

Tänään on tehty vielä kaikenlaista. Hanski huomasi, että fokan UV-suoja on revennyt ja ompeli sen kuntoon. Jorma haki kanisterilla 20 litraa dieseliä. Sitä on yhteensä 900 litraa. Minä kävin kaupassa ostamassa lohta ja jauhelihaa, että saadaan vielä muutama kunnon ateria ennen siirtymistä säilyke- ja vakuumi- ja kuivamuonavarastoihin. Vihannestäydennyksen teimme jo sunnuntaina. Ruokaa on reilusti, enemmän kuin luvassa mainittu 60 päivää. Se taitaa olla kirjanpitoon jäänyt vanha tieto, sillä aina satamasta lähtiessä  ilmoitetaan polttoaine-, vesi- ja ruokamäärä.

Chilen laivaston myöntämä lupa purjehtia Antarktikselle.
Hanski korjasi repsottavan UV-suojan.

Hieman on sekava olo kaiken odotuksen, pohtimisen ja säämuutosten jälkeen varsinkin, kun kunnon sääikkunaa ei ole näkyvissä. Mutta edellisestä kuviosta opimme, että sääennuste voi muuttua täällä totaalisesti.

Nyt olisi tarjolla myötätuulta.... Ennuste lauantaille 23.1.2016.



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Takaisin satamaan ja lupa-asiaa

Ikävä tuottaa lukijoille pettymys, mutta palasimme Puerto Williamsiin. Voitte arvata kuinka meitä itseämme harmittaa. Palaaminen johtui osaksi sääennusteessa näkyneestä tiukasta matalasta (joka nyt on kadonnut), osaksi lupapapereista.

Torstaina menimme laivaston satamatoimistoon hakemaan Etelämantereen purjehduslupaa (zarpe, despacho, autorization - luvalla on monta nimeä täällä päin maailmaa). Meiltä pyydettiin kansallinen Etelämannerlupa.  Ely-keskuksen suomenkielinen paperi herätti hyväntahoista ihmettelyä. Jokainen tuo laivastoon oman maansa omankielisen lupapaperin. Joillakin se on sivu, joillakin 30 sivua, meillä kuusi sivua. Virkailija yritti saada tuloksetta paperistamme selkoa, ja lopulta lupasin kääntää seuraavaksi päiväksi keskeiset kohdat. Numeroista he ymmärsivät kuitenkin sen verran, että lupa-aikamme päättyy tammikuun lopussa. Olemme itse sen määrittäneet kun kuvittelimme, että pääsemme tammikuun aikana etelään.

Ei auttanut muu kuin kirjoittaa Ely-keskukseen meili ja pyytää pidennystä aikaan. Suomessa oli jo yö. Seuraavana aamuna postissa odotti meili asiaa hoitaneelta virkamieheltä: hän oli kotona sairaana ja vain sattumalta katsonut työpostit. Saimme toisen henkilön nimen, johon ottaa yhteyttä. Kello oli Suomessa puoli neljä perjantai-iltapäivänä. Pyyntö lähti ja siihen tuli heti Ely-keskuksesta vastaus, että tekevät parhaansa. Emme silti uskoneet saavamme lupaa enää sinä päivänä ja lähdimme laivastoon hakemaan lähialueen purjehduslupaa. Ajattelimme palata Williamsiin seuraavalla viikolla, kun se matalakin olisi mennyt menojaan.

Katsoimme meilit vielä ennen lähtöä: ja siellähän se jo oli! Lapin Ely-keskuksen asiakirja, jossa Etelämannerlupamme aika oli  muutettu 15.3.2016 asti. Suurkiitokset virkamiehille, loistavaa palvelua. Hieman nolottaa epäluottamus, mutta täytyy huomauttaa, että sääfaktori painoi päätöksessä eniten.

Lähdimme tuttuun ja mukavaan Tres Maresin lahteen 11 merimailin päähän Puerto Willamsista. On vaikea kuvailla tunnetta, kun seuraavana aamuna katsoimme säätä, eikä matalasta ollut tietoakaan. Olisimme sittenkin voineet ottaa Etelämanner-luvan ja jatkaa lahdesta matkaa. Viikoksi suunniteltu oleilu Beaglen kanavan itäisissä lahdissa kutistui kahteen päivään.
Seuraavaksi haemme laivastolta Etelämanner-purjehdusluvan, mutta ensin on seurattava sään kehittymistä. Hieman ehkä odottelua lohduttaa se, että emme ole satamassa ainoita odottajia. Lisäksi kaksi isoa ammattivenettä joutui muuttamaan Antarktis-charterinsa lähialuepurjehdukseen.

Saksalainen perinnealus Dagmar Aaen tuli vastaan.

Samoin hollantilainen Europa

Europa oli matkalla Etelämantereelle.

torstai 14. tammikuuta 2016

Ulos satamasta

Keskiviikkona lounasaikaan tuli äkkilähtö, tosin vain satamasta. Takaamme lähti kolme venettä ja ulospääsy oli vapaa. Päätimme siirtyä poijuun. Sitä ennen kyljessämme olevan kolmen veneen oli ajettava ulos. Yksi niistä, hollantilainen  Alea, teki päätöksen siirtyä poijuun muutamaksi päiväksi ennen lähtöään Ushuaiaan.

Tämä kuva on aiemmilta päiviltä eikä liity kaidetolppien rikkomiseen.

Aamu oli ollut hektinen. Illalla joku ulommaisen charterveneen asiakkaista oli astunut Mantan kummankin puolen kaidetolpat rikki. Kippari sanoutui irti vastuusta, vaikka hänelle kuuluu veneessä liikkumisen ohjeistaminen silloin, kun asiakas ei sitä osaa. Ja muutenkin vastuu miehistöstä. Moni charter-asiakas ei ole purjehtija eikä tiedä kuinka toimia. Hanski kaivoi hitsausvehkeet esiin ja alkoi Jorman kanssa korjata tolppia. Siihen kului koko aamupäivä.

Kaidetolpat juuret murtuivat. Onneksi Hanski osaa korjata.

Kun lounas oli syöty, huomasimme takarivin veneiden valmistelevan lähtöä ja meille tuli kiire. Nopea vesitankkaus ja sähköpostien katsominen. Aikaa kului lopulta pari tuntia, mutta nyt olemme Alean kanssa kyljittäin samassa poijussa, poissa rauhattomasta satamasta. Kova tuuli ja odottelu on kiristänyt ihmisten hermoja ja ilmapiiri on ärtyisä.

Satama ja poijut ovat täynnä, kun veneet eivät ole liikkuneet kovan tuulen vuoksi.

Tuuli ujeltaa edelleen rikissä. Lähdemme tänään tai huomenna kohti etelää, ensin lähilahteen, sitten Kap Hornin saaristoon. Mutta minä päivänä siirtymät tapahtuvat, en tiedä.

Tästä lähtien emme ole sähköpostin tavoitettavissa. Pyrin laittamaan sijaintikarttaan merkinnän, mutta sen onnistuminen riippuu täysin SSB-radiosta. Jos jotakuta kiinnostaa, telnet-yhteys on periaatteessa mahdollinen, mutta käytännössä se ei toimi, ilmeisesti satelliitipuhelimen vanhan firmwaren vuoksi.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Odotusta ja ongelmia

Draken salmessa puhaltaa 25 m/s lounaasta, veneet ovat tiukasti Micalvin satamassa kiinni. Edes 73-jalkainen Pelagic Australis ei lähtenyt kovaan vastatuuleen kohti Etelämannerta, vaikka asiakkaat saapuivat pari päivää sitten. Tämä rauhoitti mieliämme: meillä ei ole mitään asiaa merelle, jonne isot charterveneetkään eivät mene. Satama on täpötäynnä, viimeksi tulleet joutuivat jäämään poijuun.

Tutustuimme viime syksynä Skip Novakin Pelagic Australikseen.

Sääikkunan odottelu sattui tällä kertaa sopivasti, vaikka syy ei ole mukava: perämoottori on rikki ja tietokone kadotti ohjelmia. Emme siis edes olisi valmiit lähtemään.

Älä koskaan lataa tietokoneeseen uutta ohjelmaa ennen lähtöä! Tämän muistan nyt ikuisesti. Latasin pc:lle uuden sääohjelman, vaikka niitä ennestään oli ainakin viisi erilaista. Seuraus oli se, että mm. wlan-antennin ohjelma, tietoturvaohjelma, dropbox, reittisuunnitteluohjelma ja jotain muuta lakkasivat toimimasta. Näytölle tuli viesti, että kone toimii virheellisesti. Sähköposti lakkasi toimimasta satelliittipuhelimella. Kolmen päivän pähkäilyn, palautuspisteen käytön ja uudelleen latausten jälkeen olen saanut koneen toimimaan, tosin kaikkia ohjelmia en ole ladannut uudestaan, ja uusia yllätyksiä saattaa ilmetä. Kuten eilen illalla se, että satelliittipostiohjelman web-versio ei toimi, vaikka se ei edes ole koneessa oleva ohjelma. Hommaa on haitannut hidas nettiyhteys, joka on tavallistakin hitaampi nyt, kun täällä on paljon porukkaa. Charter-asiakkaat istuvat päivät pitkät klubilla surffaamassa. Tietokone on yksi tärkeimmistä laitteista: sillä otetaan sää- ja jäätiedot. Meillä on lähes identtinen varakone, mutta se ei toimi ilman verkkovirtaa, akku on niin huono. Tietokoneen on siis oltava kunnossa.

Hanski ja Jorma yrittävät jo toista päivää korjata perämoottoria. Olemme myös yrittäneet selvittää, voiko joko Punta Arenastista tai Ushuaiasta ostaa uuden moottorin. Yksinkertaiselta kuulostava asia, mutta täällä mikään ei suju helposti tai nopeasti. Puhelimessa ei ollut kenttää, numero oli väärä, skypepuhelu katkesi.... Vihdoin sain Punta Arenasin liikkeestä myyjän kiinni. Osasin esittää kysymyksen, mutta vastaus tuli niin nopeasti, että espanjalainen Sylvia tarvittiin tulkiksi. Ei ole alle 15 hepan perämoottoreita. Ushuaiaan emme ole onnistuneet vielä soittamaan (numerossa vai puhelimessa vika?) ja nyt kauppa on kiinni päiväsiestan ajan.

Perämoottori ei toimi. Missä vika?

Joten lähtöpäivä on auki. Kovaa tuulta riittää ainakin ensi viikolle saakka. Emme voi muuta kuin odottaa. Ja jos joku katsoo sääkarttoja, niin tuulen voimakkuuteen on laitettava Tulimaan lisä, 20 solmua on helposti 20 m/s. Uudenlainen näkökulma sääkarttaan löytyy Australian ilmatieteen laitokselta.