lauantai 30. elokuuta 2014

Mantan ensimmäinen

Mantan ensimmäinen valtameripurjehdus on edessä! Sääikkuna on reilun viikon mittainen ja siinä ajassa pitäisi 830 merimailia taittua. Luvassa 20-25 solmun myötätuulta.

Sääennusteista tuli hyvää lisätietoa Laurilta. Malleja on useita, mm. GFS, ECMWF ja NAVGEM. Suurin osa netin ilmaisista sääsivustoista (kuten Passageweather) käyttää GFS-mallia, samoin sähköpostiin saildocsista tilattava grib-tiedosto. Yr.no pohjautuu eurooppalaiseen ECMWF-malliin. Laurilta tuli myös hyvä vinkki weatheronlinen (jota itse käytän) ulottuvuuksista: valittavana (yläpaneelin valikko) on erilaisia malleja. Olen tähän asti käyttänyt vain GFS-mallia eikä ihme, että ennuste on ollut samanlainen kuin mm. Passageweatherin.

Passageweatherista vielä tämä: kuvat voi tilata sähköpostilla saildocsin kautta, mutta tieto on siis aivan samaa kuin grib-tiedostoissa. Passageweatherin grafiikka tulee erillisinä, zipattuina kuvina, noin 520kt, kun grib on noin 15kt. Mutta jos haluaa katsella kuvia, voi lähettää saildocsille meilin
send http://www.passageweather.com/maps/arc/wind/wind.zip

Nyt kokemaan säätä teorian sijaan käytännössä!

Ehkä perustamme Kap Verdelle ruokakaupan, niin paljon on lastattu.

torstai 28. elokuuta 2014

Norjalaiset oikeassa

Nyt eri lähteiden sääennusteet näyttävät samanlaisilta: Kap Verden matala on heikko ja tuulet sen mukaisia. Passageweatherin ennuste on muuttunut eilisestä täysin. Norjalaisten yr.no oli siis oikeassa. Olipa mielenkiintoinen tapaus!

Ennuste ensi sunnuntaille. Vertaa edelliseen päivitykseen!
Lähde: passageweather.com
Suunnitelmassa on lähteä joko lauantaina tai sunnuntaina. Lähdemme täältä Puerto Ricosta suoraan kohti Kap Verdeä, nyt on tehty lähtöä riittävän kauan, emmekä enää poikkea Gomeralle tai Hierrolle. Perjantaina vuokra-auto alle ja tuoremuonan osto, illalla Hanskilla on hammaslääkäri. Se onkin ainoa epävarmuustekijä, mutta hampaan pitäisi tulla kuntoon kerralla.

Puerto Rico on turistikylä. Kaksi ruokakauppaa ovat pieniä, kalliita ja rajallisesti varustettu. Sparissa sämpylä maksaa saman kuin iso leipä normaalisti.
Eilen kävimme pizzalla. Ruoka oli keskinkertaista tai jopa huonoa, juomat tyyriitä (pieni pullo vettä 2 euroa), palvelu nihkeää. Olin päivällä katsonut ruokalistasta, että 7 % vero sisältyy hintoihin, mutta ovelasti tämä tieto olikin erinimisen (Vivaldi) italialaisravintolan listassa, kun paikka olikin nimeltään Volare. Volaren lista oli täysin sama kuin Vivaldin, mutta siinä mainittu verosta mitään. Eikä tätä Vivaldia siis ole olemassakaan. Vero oli loppusummassa 2,50 euroa, ei kuulosta paljolta, mutta sillä saa ison tuopin tai kaksi maitokahvia. Ja moinen kikkailu jättää ikävän jälkimaun.
Päivällä joimme rantakuppilassa tuopit (olemme heittäytyneet täysin turisteiksi!). Tämä käynti puolestaan oli hauska. Kysyimme hintaa etukäteen: 3 euroa - liian paljon. Iloinen tarjoilija laski heti hintaa, kaksi vitosella, johon Hanski vastasi, että 4,50. Kiinni veti. Pähkinät kaupan päälle. Ei iso asia, mutta kuppila sai asiakkaat ja me nautimme oluet hyvällä mielellä. Että tällaista pientä turistielämää, jota ei tule ikävä.



maanantai 25. elokuuta 2014

Viikonloppuna matkaan?

Hanski sai ajan hammaslääkärille perjantaiksi (29.8.), sen jälkeen olemme valmiit lähtemään mikäli sää näyttää sopivalta. Kiitos hammasongelman emme ole Kap Verdellä ensi viikonloppuna:

Ennuste ensi sunnuntaille. Matala pyörii Kap Verden päällä.
Keskuksessa tippa liilaa, 50 solmua. (passageweather.com)
Lisäys tiistaina: norjalaisessa sääpalvelussa (yr.no) ei ennusteta ollenkaan niin kovia tuulia kuin Passageweatherissa. Mielenkiintoista, kumpi on oikeassa?
Passageweather perustuu luultavasti gribiin, norjalaisten palvelusta en tiedä, ja luultavasti noita laskennallisia grib-mallejakin on useita. Tämä on ehkä räikein eroavuus, mitä olen kahden sääpalvelun kesken nähnyt. Onlineweather sijoittuu näiden väliin noin 30 solmun tuulilla. Matalapaineen reitti ja ajoitus ovat hieman erilaisia kaikissa kolmessa.
NOAA:n hurrikaanisivusto ilmoittaa niistä Kap Verden alueella syntyvistä matalapaineista, joista saattaa syntyä hurrikaani. Tästä matalasta ei ainakaan vielä ole merkkiä, keltaista ruksia.

Yr.no palvelun ennuste ensi sunnuntaille. Vihreä on enimmillään 14 m/s,
vaaleanvihreä 8 m/s.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lähtö Las Palmasista

Olemme edenneet peräti 40 merimailia etelään, Las Palmasista Puerto Ricoon. Tarkoituskaan ei ollut lähteä Las Palmasista suoraan Kap Verdelle, vaan pysähtyä Patalavacaan/Anfiin ankkuriin ja purjehtia sieltä Gomeralle. Hanskin hammasongelma muutti suunnitelman. Tulimme Anfista viereiseen Puerto Ricon marinaan ja huomenna Hanski menee hammaslääkäriin. Huomenna kuulemme, hoituuko vaiva yhdellä käynnillä vai joudummeko olemaan Puerto Ricossa pidempään. Satamapaikka on maksettu torstaihin asti, koska keskiviikkona on odotettavissa etelätuulta.

Sää on täysin erilainen - kuuma - täällä eteläosassa Gran Kanariaa. Ankkurissa oli miellyttävää, mutta tänään iltapäivällä tuulettomassa satamassa tukalaa. Veneen sisällä +34 C.

Torstaina jätimme Las Palmasin taaksemme. Jonna ja Timo saattamassa ja kuvaamassa.



Anfi del Mar - päivisin ympärillä pörräsi kaikenlaisia vesileluja.
Oli hauska viettää kolme päivää ankkurissa.
Kanariansaarilla ei ole montaa ankkuripaikkaaa, sillä saarten rannat ovat jyrkkiä ja syviä, suojaisia lahtia ei ole. Arguineguinin vieressä oleva hotellien ympäröimä lahti, Anfi del Mar, on yksi kohtuullinen paikka. Vietimme kolme yötä ankkurissa. Hieman keikutti, mutta se toi todella mukavaa vaihtelua kuukausien satamaoleskeluun. Lisäksi pääsi pulahtamaan veteen, mikä Las Palmasissa ei tulisi mieleenkään. Päivällä paikka täyttyi veneistä, skoottereista ja charterpaateista, musiikki raikasi ja muutakin melua riitti, mutta se ei haitannut. Päinvastoin, oli hauska seurata ihmisten touhuja. 
Norjalainen ystävämme Tordis lomaili Anfissa ja söimme perjantai-iltana yhdessä. Iloinen ilta ja hyvää ruokaa - mukava piristys meille.

Nettiyhteys Puerto Ricossa on surkea, joten tämä päivitys jää tähän. 

Löysin kuvan: Puerto Ricon satama tammikuussa, näpätty hotellista, jonkun
sindbadilaisen huoneen parvekkeelta. Manta nyt vieraslaiturissa, joka ei näy kuvassa.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

SMS from 881641400123 ät msg.iridium piste com

koepäivitys suoraan puhelimesta

Lähtö merelle lähenee ja  Iridium-satelliittipuhelin on viime päivinä ollut testauksessa. Mikäli blogiin ilmestyy yllä oleva otsikko, on teksti lähetetty suoraan Iridiumista. Päivitämme kuitenkin blogia sähköpostilla, jolloin mukaan saa otsikon, enemmän tekstiä ja joskus kuvankin.


Yhteystiedot-sivulla on ohjeet, kuinka Iridiumiin lähetetään lyhyt viesti. Tekstiviestit eivät Iridiumissa toimi, mutta netin tai sähköpostin välityksellä lähetetty viesti tulee suoraan puhelimen näyttöön. Voimme vastata suoraan lähettäjän sähköpostiin. Soittaakin saa, se maksaa halvimmillaan noin 4 euroa/min.

Tarkoituksena on näyttää veneen sijainti kartalla. Positio päivittyy automaattisesti silloin kun käytämme SSB-radioyhteyttä. Testaamme toimintoa lähipäivinä. Valitettavasti en osaa muokata blogialustaa niin, että karttasivu avautuisi uuteen ikkunaan.

Sähköpostia manta ät manta osoitteessa luemme vain satamassa, jossa on wlan.

Hanskin viime päivät ovat menneet moottorin kimpussa. Kun moottori ensimmäisen kerran käynnistettiin kesäloman jälkeen, kuului tsup-tsup. Ääni tuli ja meni, kunnes katosi kokonaan. Ajattelimme sen johtuneen seisokista. Viime perjantaina Hanski koekäytti taas konetta, koska olimme seuraavana päivänä lähdössä. Tsup-tsup oli palannut. Eipä auttanut muu kuin alkaa tutkia, mikä äänen aiheuttaa.
Syy paikallistettiin yhden sylinterin imuventtiiliin. Hanski irrotti venttiilikoneiston ja huomasi, että yksi keinuvipu on jumissa. Syy oli erikoinen: öljynsyöttöosa painoi vipua niin, että se jäi ajoittain jumiin. Korjaus oli lopulta yksinkertainen. Hanski purki ja kasasi venttiillikoneiston. Helpotus!

Avotilan pöytä taas kerran korjauspöytänä. Mitäköhän seuraavaksi...?

Messinkinen öljynsyöttöosa painoi keinuvipua niin, ettei venttiili päässyt
kunnolla sulkeutumaan.




lauantai 16. elokuuta 2014

Epävakaata säätä

Afrikan rannikolla, Kap Verden itäpuolella, syntyy tähän vuodenaikaan heikkoja matalapaineita. Ne suuntaavat länteen ja osasta kehittyy Atlantille hurrikaani tai trooppinen myrsky. Tilastojen mukaan voimakkaimmat - ja siten myös tuhoisimmat - hurrikaanit ovat syntyjään näitä "kap verdeläisiä", koska myrskykeskuksella on tilaa - avoin valtameri - kerätä voimaa. Hurrikaani tarvitsee syntyäkseen myös lämmintä (yli 27 C) asteista vettä alleen.

Kap Verdellä syntyy hurrikaaneja. Lähde: NOAA/Wikipedia.

Itse Kap Verden saaret eivät kuulu hirmumyrskyalueeseen ja sinne voi purjehtia mihin vuodenaikaan tahansa. Mutta: pohjoiseen ylettyvä matalapaine tuo etelätuulia Kanariansaarten ja Kap Verden välisellä osuudelle, kuten ensi keskiviikon sääkartasta näkee. Matalapaineen takareunalla tuulee etelästä (matalapaineen tuulet pyörivät vastapäivään pohjoisella pallonpuoliskolla). Ei meidän sää.

Odotettavissa etelänpuoleista tai suunnaltaan vaihtelevaa tuulta.
Lähde: weatheronline.co.uk

 


perjantai 15. elokuuta 2014

Kinkku ja perunat

Olemme kantaneet ruokaa veneeseen kolme päivää. Rahaa on kulunut kolmessa eri marketissa (Lidl, Al Campo, Carrefour) yhteensä 700 euroa, mihin voi lisätä vielä 100 euroa autonvuokraa. Ihan kohtuullinen summa, sillä muonaa on paljon. Mitään tarkkaa riittävyyslaskelmaa en ole tehnyt, mutta joidenkin osalta tiedän kulutuksen. Lidlistä ostimme 24 pakettia aiemmin hyväksi todettua suodatinkahvia, se riittää vuodeksi. Teetä, mehua, maitoa, olutta ja viiniä sekä purkkiruokaa, pastaa, riisiä, jauhoja, perunoita. Karkkia, keksejä, korppuja, näkkäriä, pähkinöitä, rusinoita. El Corte de Inglésistä löytyi purkitettua kanaa ja kookosmaitoa. Purkkien ja kuivamuonan lisäksi ostimme juustoa, pekonia, makkaraa, margariinia ja voita. Sekä kuuden kilon jamón serranon - kiitos Calimeran vinkin! Hedelmät, kananmunat ja vihannekset ostetaan vasta ennen lähtöä. Ja on jääkaapissa vielä jäljellä suurin osa Suomesta tuodusta kilon salamista.

10 kiloa perunoita ja 6 kg lihaa - eiköhän pärjätä.
Kaiken stuuvaamisen jälkeen ajoimme 30 km:n päähän Agaeten kylään Gran Kanarian luoteiskärkeen. Sää vaihtui matkalla pilvisestä aurinkoiseksi ja tuuliseksi. Oli hyvä päästä pois satamasta ja veneeltä. Agaete osoittautui viehättäväksi pikku turistikyläksi. Paljon paikallisia (=espanajankielisiä) lomalaisia. Agaete (Puerto de la Nieve) on Teneriffan liikenteen määränpää ja pian tuttu "Fredde" (Fred Olsen katamaraani) saapui satamaan. Söimme rantaravintolassa kohtuullisen grillatun kalalajitelman kanarianperunoineen (á 10 euroa). Mukava päätös autonvuokrapäiville.

Agaetessa lounaisrannikolla oli ihan erilainen sää.

tiistai 12. elokuuta 2014

Kaasuntäyttö Kanarialla

Viimeksi täytimme 11 kilon propaanipullomme lokakuussa Portugalissa. Ja ajoimme sitä varten satojen kilometrien matkan. Nyt oli tiedossa kaasua lähempänä, DISA-asemalla noin 10 km päässä Las Palmasista.

Pullossa oli painon mukaan jäljellä 2 kg kaasua, joten noin 7 kk se oli riittänyt, tosin jossain vaiheessa kevättä älysimme ostaa sähkölevyn, mikä vähensi kaasun menekkiä.

Maanantaina pakkasimme vuokra-autoon viisi kaasupulloa kolmesta eri suomalaisveneestä ja ajoimme DISA:n asemalle. Ensimmäinen takapakki oli se, että he täyttävät vain kaksi pulloa per auto (ehkä joku turvallisuussääntö, että henkilöautossa saa kuljettaa enintään kahta täyttä kaasupulloa). Täytettäväksi valittiin meidän ja Iiriksen pullo. Pian mies tuli takaisin, mutta vain Iiriksen 6 kg pullo oli täytetty. Meidän pullostamme puuttui hänen mielestään katsastusmerkintä, koska se oli kirjoitettu tussilla. Ei auttanut, vaikka leimaus oli vuodelta 2011, tussimerkintä 2021 ei kelvannut. Muuten mitään ongelmaa erilaisten venttiilien tai pullotyyppien suhteen ei ollut. Asemalta sai sekä propaania että butaania. Kun kaksi pulloa sai täyttää, otettiin kaasua Iiriksen toiseen pulloon, jossa oli sabluunalla maalattu katsastusmerkintä, ei siis leimattu.

Kyllä harmitti. No, meillä on vielä täysi 11 kilon pullo, joten pärjäämme Brasiliaan ja eteenpäinkin hyvin. Olisi vaan ollut niin kätevää täyttää pullo täällä.
Jonna ja Hanski DISA:n asemalla. Tässä vaiheessa luulimme saavamme
kaikki pullot täyteen. DISA sijaitsee CG1-tien liittymästä nro 12 rantaan päin.

Auto on vuokrattu kolmeksi päiväksi ruokaostoksia varten. Kahtena päivänä olemme täyttäneet ostoskärryjä ja stuuvanneet ruokaa veneen uumeniin. Kolmas päivä tarvitaan myös, vielä ei ole päästy vihanneksiin, hedelmiin eikä kylmätuotteisiin. Työstä käy.

Al Campon ostokset. Kävimme myös Lidlissä (mm. 24 pakettia suodatinkahvia)
ja Carrefourissa. Huomenna taas johonkin.

lauantai 9. elokuuta 2014

Uusi plotteri ja rikihelat

Ostimme uuden, pienemmän (Simrad NX40) plotterin varalle. Hinta oli kolmannes siitä mitä NX45 maksaa esim. tuolla kommenteissa vinkatussa saksalaisessa verkkokaupassa. Plotteri löytyi Suomesta ja siellä se on kaverin kaapissa siihen saakka, kunnes tarvitsemme sitä. Kanarialle ei kannata enää lähettää pakettia, se kestää useita viikkoja ja tulliselvitykseen tarvitaan apua. Kokemusta on. MIetimme postitusta sitten, kun asia on ajankohtainen. Pääasia, että tiedämme mistä saamme varaplotterin suhteellisen nopeasti. Merelle sitä ei saa, mutta tuntuu epätodennäköiseltä, että näyttö pimenisi kokonaan seuraavan kuukauden aikana. Ja kuten todettu, meillä on kartat ja GPS siitä huolimatta.

Mutta jos joku seuraavan kahden viikon sisällä on tulossa Kanariansaarille, niin meille voisi tuoda paketin!

Hanski on pitkin viikkoa vaihtanut Suomesta tuotuja rikin heloja. Alavanttien kiinnikkeet vaihdettiin kolmemillisestä viisimilliseen, läpipultti vaihdettiin 16 millisestä 20 milliseen. Keulastaagin ylähela vaihtui viisimilliseen ja kansihela suurempaan. Kiitos kerran taas Pekka Sarhalle heloista!

Rulla/etustaagi jouduttiin laskemaan alas yläpään helan vaihtoa varten.
Kaikki muut osat Hanski vaihtoi mastossa.
 
Alavanttien uudet helat. Popniitit puuttuvat vielä.

Etustaagin kansihelat - uusi ja vanha.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kuplia plotterin näytössä

Plotterin (Simrad NX45) näyttöön on kesän aikana ilmestynyt ilmakuplia. Kummassakin ylänurkassa on noin sentin mittainen alue. Soitto Maritimiin: syy on liimauksen pettäminen, mitä tapahtuu varsinkin kuumuudessa. Plotterimme on tuskin ollut yli 30 asteessa, sillä Kanarian kesä on ollut tavanomaista viileämpi. Lisäksi plotteri on veneen sisällä, jossa on ollut tuuletus koko kesän.

Tällä hetkellä kuplat eivät vaivaa, mutta mitä jos/kun näyttö menee rikki kokonaan? Se kuulemma voi tapahtua puolen vuoden tai vuoden kuluttua.... Vastahan olemme menossa tropiikin helteisiin. Meillä on varakartat ja toinen GPS, mutta tutka ja AIS putoavat pois pelistä, kun näyttö hajoaa. Kaiku, loki ja tuulitiedot toimivat (ehkä) omilla ulkonäytöillään, samoin GPS:n paikannus.

Olemme ennenkin kirjoittaneet siitä, miten kaiken yhdistäminen yhteen näyttöön on kehitystä taaksepäin. Silloin moitimme vain tutkan käyttöhankaluutta, nyt on kyseessä turvallisuusriski. Miten näitä laitteita oikein valmistetaan, jos liimaus alkaa pettää muutaman vuoden käytön jälkeen? Ja tämäkin laite on tarkoitettu ulos, sateeseen ja paahtavaan aurinkoon, suolaisten aaltojen huuhdeltavaksi.

Vaihtoehdot ovat vähissä. Simradin plotteri on ostettu nelisen vuotta sitten, eikä takuu ole voimassa. Vastaavaa on vaikea saada tilalle edes rahalla, mallit kun muuttuvat nopeasti - mikä on ihan älytöntä käyttäjän kannalta. Uusi plotterimalli vaatisi muiden laitteiden päivittämistä ja kaikkien ulkomittareiden ja niiden antureiden uusimista, vanhat eivät toimi uudenmallisen plotterin kanssa. Tutka-antenni toimisi uudenmallisen plotterin kanssa, mutta pitäisi ostaa uusi vastaanotin. Uskomaton ketju haaskausta.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko muilla ollut kuplaongelmia näytön kanssa?

Kummassakin yläkulmassa on ilmakuplia. Liimaus on pettänyt.

lauantai 2. elokuuta 2014

Paluu vene-elämään

Hieno kesäloma Suomessa on takana ja elämä venekodissa jatkuu. Las Palmasissa odottivat tip-top kuntoon siivottu vene, kylmät juomat ja pikkupurtavat. Sekä Jonna ja Timo, jotka olivat tämän huomaavaisen kotiintulon takana.  Iiriksen remontti jatkuu, mutta taitaa olla voiton puolella.

Tällä kertaa lensimme halpayhtiön sijaan SAS:lla - tosin superhalvalla: taksimatkat maksoivat enemmän kuin yksi lentolippu. Matkatavarasta ei joutunut pulittamaan erikseen ja sitä sai tuoda yhteensä 46 kg plus 16 kg käsimatkatavaraa. Ja kyllä me toimmekin! Veneen osia ja tarvikkeita, kirjoja, leffoja, vaatteita ja kenkiä. Kotimaan herkkuja ei mahtunut mukaan Salmensuun salamia ja tuliaisruisleipää lukuun ottamatta.

Olotila oli aluksi pöllämystynyt. En ollut ajatellut Mantaa ja purjehtimista juuri lainkaan kesän aikana, niin paljon oli tekemistä ja touhua. Kun veneestä ei tarvinnut kantaa huolta, ei sitä tullut ajatelleeksi. Ainoat huolestuttavat viestit koskivat torakkahavaintoja. Ainakin kahta eri sukupolvea, isoja ja pieniä, oli näkynyt. Niin tehokkaan torakkasodan Jonna ja Timo ovat käyneet, että emme ole vielä nähneet yhtäkään russakkaa, vaikka yöllä vessaan mennessä olen napsauttanut valot päälle ja tarkistanut pentrin. Torakka-ansojen lukumäärä on kunnioitettava, ja ainakin pari myrkkypurkkia on myös kuulunut aseistukseen. Jäämme odottamaan havaintoja.

Näin jälkeenpäin voi todeta, että oli hyvä päätös viettää kesä Suomessa. Meillä oli todella mukavaa, vaikka joitain ihmisiä jäi tapaamatta. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Terveys tuli tarkistettua ja nyt voi levollisin mielin lähteä toiselle mantereelle.
Lapin reissu oli minulle kesän kohokohtia. Alkaa nytkin hymyilyttää, kun muistan veljenpojan syvän ilon ja innostuksen. Ja että lähes kasikymppinen äitini jaksoi patikoida. Sää oli tuolloin pohjoisessa lämmin, mutta itikat ja mäkärät vielä poissa. Eikä ollut hassumpaa mökilläkään: uida puhtaassa järvessä, soutaa verkoille, syödä itse pyydettyä siikaa ja haukea, seurata kuikanpoikien loiskahtavia sukelluksia ja laulujoutsenten lipumista tyynellä järvellä, kuunnella puiden huminaa ja nukahtaa täydellisessä hiljaisuudessa. Kyllä Suomen luonto on monipuolinen ja upea!
Saimme nauttia sukulaisten seurasta eri tilanteissa, ja varsinainen mega-annos tuli Aulinien 90-hengen serkkujuhlissa Padasjoella. Hauskaa oli ja sahtia piisasi! Juhliakin tärkeämpää oli kuitenkin kurkistaa läheisten arkeen. Viisivuotiaalla heilui hammas ja nelivuotias oppi ajamaan ilman apupyöriä. Yksi on kohta ekaluokkalainen ja toiset totuttelevat eläkeläiselämään. Mahtuipa kesään hautajaisetkin. Hanskin äiti pääsi pois sairaalavuoteesta, jossa oli maannut dementoituneena jo useamman vuoden.
Tällaisen kesän jälkeen oli haikeaa hyvästellä, mutta otimme mukaan lukuisia onnellisia muistoja, joiden tiedän jo nyt tuovan iloa tulevaan. Näitä pieniä, tärkeitä hetkiä ja muistoja ei samalla tavalla kertynyt varsinaista matkaanlähtöä edeltävänä aikana, kun tekemistä oli liikaa ja ajatukset vain omassa purjehduksessa.



Mutta nyt on aika suunnata ajatukset Mantaan ja matkaan. Las Palmasissa hurahtaa varmasti kolmisen viikkoa ennen kuin olemme lähtövalmiit. Mutta näistä tekemisistä tarkemmin tulevissa päivityksissä. Tervetuloa taas seuraamaan matkapurjehtijan arkea!