Paluu vene-elämään

Hieno kesäloma Suomessa on takana ja elämä venekodissa jatkuu. Las Palmasissa odottivat tip-top kuntoon siivottu vene, kylmät juomat ja pikkupurtavat. Sekä Jonna ja Timo, jotka olivat tämän huomaavaisen kotiintulon takana.  Iiriksen remontti jatkuu, mutta taitaa olla voiton puolella.

Tällä kertaa lensimme halpayhtiön sijaan SAS:lla - tosin superhalvalla: taksimatkat maksoivat enemmän kuin yksi lentolippu. Matkatavarasta ei joutunut pulittamaan erikseen ja sitä sai tuoda yhteensä 46 kg plus 16 kg käsimatkatavaraa. Ja kyllä me toimmekin! Veneen osia ja tarvikkeita, kirjoja, leffoja, vaatteita ja kenkiä. Kotimaan herkkuja ei mahtunut mukaan Salmensuun salamia ja tuliaisruisleipää lukuun ottamatta.

Olotila oli aluksi pöllämystynyt. En ollut ajatellut Mantaa ja purjehtimista juuri lainkaan kesän aikana, niin paljon oli tekemistä ja touhua. Kun veneestä ei tarvinnut kantaa huolta, ei sitä tullut ajatelleeksi. Ainoat huolestuttavat viestit koskivat torakkahavaintoja. Ainakin kahta eri sukupolvea, isoja ja pieniä, oli näkynyt. Niin tehokkaan torakkasodan Jonna ja Timo ovat käyneet, että emme ole vielä nähneet yhtäkään russakkaa, vaikka yöllä vessaan mennessä olen napsauttanut valot päälle ja tarkistanut pentrin. Torakka-ansojen lukumäärä on kunnioitettava, ja ainakin pari myrkkypurkkia on myös kuulunut aseistukseen. Jäämme odottamaan havaintoja.

Näin jälkeenpäin voi todeta, että oli hyvä päätös viettää kesä Suomessa. Meillä oli todella mukavaa, vaikka joitain ihmisiä jäi tapaamatta. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Terveys tuli tarkistettua ja nyt voi levollisin mielin lähteä toiselle mantereelle.
Lapin reissu oli minulle kesän kohokohtia. Alkaa nytkin hymyilyttää, kun muistan veljenpojan syvän ilon ja innostuksen. Ja että lähes kasikymppinen äitini jaksoi patikoida. Sää oli tuolloin pohjoisessa lämmin, mutta itikat ja mäkärät vielä poissa. Eikä ollut hassumpaa mökilläkään: uida puhtaassa järvessä, soutaa verkoille, syödä itse pyydettyä siikaa ja haukea, seurata kuikanpoikien loiskahtavia sukelluksia ja laulujoutsenten lipumista tyynellä järvellä, kuunnella puiden huminaa ja nukahtaa täydellisessä hiljaisuudessa. Kyllä Suomen luonto on monipuolinen ja upea!
Saimme nauttia sukulaisten seurasta eri tilanteissa, ja varsinainen mega-annos tuli Aulinien 90-hengen serkkujuhlissa Padasjoella. Hauskaa oli ja sahtia piisasi! Juhliakin tärkeämpää oli kuitenkin kurkistaa läheisten arkeen. Viisivuotiaalla heilui hammas ja nelivuotias oppi ajamaan ilman apupyöriä. Yksi on kohta ekaluokkalainen ja toiset totuttelevat eläkeläiselämään. Mahtuipa kesään hautajaisetkin. Hanskin äiti pääsi pois sairaalavuoteesta, jossa oli maannut dementoituneena jo useamman vuoden.
Tällaisen kesän jälkeen oli haikeaa hyvästellä, mutta otimme mukaan lukuisia onnellisia muistoja, joiden tiedän jo nyt tuovan iloa tulevaan. Näitä pieniä, tärkeitä hetkiä ja muistoja ei samalla tavalla kertynyt varsinaista matkaanlähtöä edeltävänä aikana, kun tekemistä oli liikaa ja ajatukset vain omassa purjehduksessa.

Mutta nyt on aika suunnata ajatukset Mantaan ja matkaan. Las Palmasissa hurahtaa varmasti kolmisen viikkoa ennen kuin olemme lähtövalmiit. Mutta näistä tekemisistä tarkemmin tulevissa päivityksissä. Tervetuloa taas seuraamaan matkapurjehtijan arkea!