Ulos satamasta

Keskiviikkona lounasaikaan tuli äkkilähtö, tosin vain satamasta. Takaamme lähti kolme venettä ja ulospääsy oli vapaa. Päätimme siirtyä poijuun. Sitä ennen kyljessämme olevan kolmen veneen oli ajettava ulos. Yksi niistä, hollantilainen  Alea, teki päätöksen siirtyä poijuun muutamaksi päiväksi ennen lähtöään Ushuaiaan.

Tämä kuva on aiemmilta päiviltä eikä liity kaidetolppien rikkomiseen.

Aamu oli ollut hektinen. Illalla joku ulommaisen charterveneen asiakkaista oli astunut Mantan kummankin puolen kaidetolpat rikki. Kippari sanoutui irti vastuusta, vaikka hänelle kuuluu veneessä liikkumisen ohjeistaminen silloin, kun asiakas ei sitä osaa. Ja muutenkin vastuu miehistöstä. Moni charter-asiakas ei ole purjehtija eikä tiedä kuinka toimia. Hanski kaivoi hitsausvehkeet esiin ja alkoi Jorman kanssa korjata tolppia. Siihen kului koko aamupäivä.

Kaidetolpat juuret murtuivat. Onneksi Hanski osaa korjata.

Kun lounas oli syöty, huomasimme takarivin veneiden valmistelevan lähtöä ja meille tuli kiire. Nopea vesitankkaus ja sähköpostien katsominen. Aikaa kului lopulta pari tuntia, mutta nyt olemme Alean kanssa kyljittäin samassa poijussa, poissa rauhattomasta satamasta. Kova tuuli ja odottelu on kiristänyt ihmisten hermoja ja ilmapiiri on ärtyisä.

Satama ja poijut ovat täynnä, kun veneet eivät ole liikkuneet kovan tuulen vuoksi.

Tuuli ujeltaa edelleen rikissä. Lähdemme tänään tai huomenna kohti etelää, ensin lähilahteen, sitten Kap Hornin saaristoon. Mutta minä päivänä siirtymät tapahtuvat, en tiedä.

Tästä lähtien emme ole sähköpostin tavoitettavissa. Pyrin laittamaan sijaintikarttaan merkinnän, mutta sen onnistuminen riippuu täysin SSB-radiosta. Jos jotakuta kiinnostaa, telnet-yhteys on periaatteessa mahdollinen, mutta käytännössä se ei toimi, ilmeisesti satelliitipuhelimen vanhan firmwaren vuoksi.