Odotusta Torossa

Keskiviikkona purjehdimme mukavassa myötätuulessa Puerto Toroon (55 05' S 067 05' W) ja täällä olemme edelleen. Ensin sääennuste näytti kelvolliselta. Torstaina kello soi 5.30 ja tarkoitus oli lähteä eteenpäin. Aamun sääennuste latisti tunnelman: emme ehtisi tulossa olevan matalan alta pois, vaan saisimme keskellä Draken salmea kovaa vastatuulta. Päätös oli helppo, mutta ei mukava. Jäimme odottamaan, vaikka kaksi Kap Hornin kiertäjää starttasi kohti etelää. Veneet olivat odottaneet Torossa viisi päivää.

Torstaista kehkeytyi sateinen ja sumuinen, mikä entisestään masensi mieltä. Aikainen herätys sai lisäksi päivän tuntumaan loputtomalta. Lueskelimme, torkuimme ja kävimme kävelemässä. Iltapäivällä piristystä toivat kylän lapset. Olin kutsunut laivaston perheen 9- ja 6-vuotiaat tytöt kylään ja mukana tulivat muutkin kylän lapset. Pari heistä oli meille tuttuja jo edelliseltä käynniltä. Toron koulussa on kuusi eri-ikäistä lasta (6 - 12 v). Lapsilla on kesälomaa maaliskuun alkuun saakka. Yksikerroksinen, vaaleankeltaiseksi maalattu koulurakennus on uusi. Ovenpielessä on "laivakello", jota opettaja kilisyttää käsin. Vähän erilaista kuin Rööperissä, vai mitä Snellun neljäsluokkalaiset?

Myös Toron laivastoaseman virkailija tuli käymään ja toi tuoreen sääennusteen. Hän kertoi, että Caleta Martialissa, Kap Hornin saaristossa on kolme venettä odottamassa sääikkunaa Antarktikselle. Viikko sitten torstaina Pto Williamsista lähtenyt ranskalainen ja sunnuntaina lähtenyt saksalainen paatti eivät siis ole päässeet sen pidemmälle. Se lohdutti hieman.

Tänään perjantaina päätimme etsiä Pto Williamsiin kulkevan reitin. Ei niin, että olisimme lähteneet kolmen päivän reissulle Williamsiin, vaan vaihtelun vuoksi. Aiemmin olimme luulleet (ja kuulleet), että Pto Toroon raivattiin metsäautotie joskus 1980-luvulla, mutta se ei pidä paikkaansa. Monen kyselyn ja etsimisen jälkeen löysimme hylätyn talon kulmalta lähtevän lähes umpeen kasvaneen kinttupolun. Kävelimme sitä kaksi tuntia suuntaansa. Polku nousi kukkulalle, josta oli hieno näköala vaahtopäiselle merelle. Söimme eväät tuulen suojassa, auringon lämmittäessä. Paluumatkalla sadekuurot ja aurinko vuorottelivat. Hyvä, mieltä piristävä reissu.

Sunnuntaiksi on luvassa 9 boforia (21 m/s). Siihen puuskat päälle ja taas on ihan mukava olla laiturin kupeessa eikä Draken salmessa. Toivomme, että ensi viikon sääikkuna on vihdoin meidän.

Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut päivittämään sijaintikarttaa, vaikka radioyhteysennuste (propagation) näyttää vihreää joillekin asemille. Ehkä avomereltä yöllä onnistaa.