Sama svelli oli paukuttanut purjeita loppumatkasta niin, että isopurjeen takakulman kiinnityshela irtosi puomista. Sen jälkeen iso oli ykkösreivissä loppumatkan. Purjeiden paukkuminen johtui heikosta tuulesta ja noin parimetrisestä mainingista. Aluksi pääsimme reippaammin.
Merellä puomipeite, "autopac" on irrotettu lazyjackeista ja pyöritetty rullalle. Näin näkee purjeen muodon, puomiliikin ja reivisilmät, eikä suoja lepata. |
Saari näkyvissä lauantai-iltana. Aurinko nousi klo 7 ja laski klo 18. Tähdet valaisivat heikosti, kuu oli melkein pimeänä. |
Porto Santolla on 7 km pitkä hiekkaranta. Ankkuripaikalla oli aika iso maininki ja rantautuminen jollalla vaatisi taitoa. Satama vasemmalla. |
Legi olis siis hyvin leppoisa lukuunottamatta paukutusta. En tullut edes merisairaaksi.
Kohokohta olivat kalansaaliit, tosin kaikki pieniä: kolme doradoa (mahi-mahia), joista eka pääsi karkuun, kun yritin nostaa moista sinttiä kalakoukulla. Yksi pieni tonnikala päästettiin pois. Matkalla syötiin toinen dorado maustettuna inkiväärillä ja kookoksella. Eilen saatu odottaa jääkaapissa.
Kultamakrilli, dorado, on nimensä värinen. |
Fileet irrotettu. |
Tästä kalat tykkäsivät. |
Olin odottanut ankkurissa oloa, uimista ja saunomista omassa rauhassa. Kelin vuoksi ajoimme marinaan ja aamulla päätös osoittautui vieläkin viisaammaksi, sillä sääkartoissa näkynyt lämminrintama tuli yöllä päälle. On pilvistä ja tuuli ujeltaa idästä (satamassa melkein kaakosta). Rintaman jälkeen tuulen pitäisi kääntyä pohjoiseen. Satama on täynnä, jouduimme aamulla siirtymään paikallisten veneiden laiturin päähän. Ihan ok, mutta olemme eri laiturissa kuin muut matkapurjehtijat. Ehkä saunarauha illalla... :-)
Netti toimii vain marinatoimiston kuistilla. Kuvat unohtuivat kameraan. Kalakuvia myöhemmin. Nyt lähdemme pyörillä parin kilometrin päässä olevaan kylään. Tiistaina matka jatkuu Madeiralle, Sormusen Teijon synttäreille.
Vila Baleirassa asuu puolet saaren noin 6000 asukkaasta. Siistiä ja nättiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti