Kolmas vuorokausi

Tuntuu kuin olisimme olleet pitkäänkin merellä, mutta vasta kaksi yötä on takana. Enää noin 20 yötä jäljellä.
Tuulet ovat olleet heikkoja ja eteneminen sen mukaista: 127 ja 97 nm/vrk. Ensimmäisenä yönä vauhti putosi kahteen solmuun ja ajoimme kuusi tuntia koneella. Genaakkeri oli alkumatkan ylhäällä, se vaihtui genuaan, kun tuuli eilen kääntyi vastaiseksi. Tuuliperäsin on ohjannut lukuun ottamatta heikkotuulisinta osuutta, silloin se ei osanut pitää kurssia. Kolme tuntia sitten tyyntyi ja jouduimme taas turvautumaan koneeseen.

Ulkolämpötila on päivällä 34 astetta ja merivesikin on yli 30, ennätys eilen 31 C! Kyllä siinä hurrikaani syntyy. Kosteus on myös aikamoinen, hometta löytyy sieltä täältä näkyvistäkin pinnoista, koloja ja kaapin perukoita en viitsi edes ajatella.

Kaksi kalaa on jäänyt kiinni, toinen päästettiin kasvamaan ja toinen pääsi karkuun, kun viehe irtosi. Hanski laittoi uuden siiman kelaan, jonka se Atlantin hirmu tyhjensi parissa sekunnissa edellisellä legillä.

Keltanokkaliitäjät, joita on ollut merellä Kanarialta saakka, ovat kadonneet - jäivät varmaan Kap Verden tienoille. Yksi suula on bongattu sekä yksi pieni tiira, joka kävi sanomassa "tiiirra" veneen vierellä ja jatkoi matkaansa. Tuli kotivedet mieleen. Yritin lintukirjasta etsiä tarkempaa lajimääritystä, mutta tiiroja on niin paljon, ettei onnistunut. Se on kuitenkin rannikon lintu, ehkä kotoisin Afrikan rannikolta (500 nm) tai Kap Verdeltä.

Kuuntelemme 19.30 utc skandinaavista nettiä taajuudella 14.325 kHz ja klo 20 olemme yhteydessä 300 nm edellämme purjehtivaan ruotsalaisen s/y Ariannan Larsiin.

750 merimailia päiväntasaajalle.