Maailman eteläisin telakka

Manta hilattiin hissukseen kuivalle maalle eilen torstaina. Hanski totesi, ettei koskaan ole matkustanut yhtä hitaasti: 50 metrin matka kesti reilut kaksi tuntia. Vetokelkassa on moninkertainen köysivälitys ja siksi hidas vauhti, mikä on ihan hyvä. Tälläkin etanamatelulla tuli muutama nykäisy ja heiluttiin jonkin verran.

Vatkaustyyppinen heiluminen jatkui kuivalla maalla, sillä eilisestä saakka on tuullut 15 m/s, puuskissa 18 m/s. Manta lepää kölillään, tuettuna sivulta köysillä, jotka päästävät veneen tutisemaan tuulessa.

Nostokorvat ja -liinat käytössä. Hitaasti kohti kuivaa maata.

Maailman eteläisimmän telakan maisema.

Pohja oli puhdas levästä, mutta meriveden täyttämiä maalikuplia oli aika paljon – samoin kuin edellisellä nostokerralla Barloventossa tammikuussa 2014. Kuplien aiheuttaja on edelleen mysteeri. Niiden alta paljastui hiekkapuhalluspintainen puhdas teräs. Tällä kertaa paikkamaalaamme pohjamaalilla nämä kohdat, mutta jossain vaiheessa pohja on ilmeisesti hiekkapuhallettava. Sinkit olivat kohtalaisessa kunnossa, kaksi yhdeksästä on uusittava (lisäys myöhemmin: päädyimme poistamaan sinkkejä, katso päivitys 15.10.).

 

Miksi maali kuplii? Sininen ja punainen ovat kumpikin antifouling-maalia,
sininen maalattu Sindbadissa 2011, punainen Tromssassa 2013.

Hanski irrotti potkurin ja akselin kumilaakerin, tuon koko nosto-operaation perimmäisen syyn. Sukeltaja vaihtoi laakerin helmikuussa Deseadossa (katso blogipäivitys).

Laakeri kutistui, kun se prässättiin paikoilleen, mikä puolestaan aiheutti kumin palamisen ja vesiurien tukkeutumisen. Hanski avasi vesiurat ja ne olivat edelleen olemassa, mutta kumi oli irti holkin kummastakin päästä. Vaihto on tarpeen.Tällä hetkellä uusi laakeri ja pidike ovat paikallisessa pajassa. Huomenna nähdään, miten tällä kertaa käy.

Akselin kumilaakeri.

Kun ryhdyimme laakerin vaihtoon Deseadossa, emme tienneet että Ushuaiassa on mahdollisuus saada vene telakalle. Tosin pian AFASyN ei ole enää maailman eteläisin telakka, sillä Puerto Williamsiin uudessa satamassa odottaa tuliterä 35 tonnin lukkinosturi. Tulevaisuus näyttää koska, miten ja millä hinnalla se alkaa nostaa matkaveneitä.

AFASyN – Asociación Civil Fueguina de Actividades Subacuáticas y Náuticas – tuo mieleen kotiseura Sindbadin, vaikka paikalliset veneet ovat paljon pienempiä ja laitureitakin on vain yksi. Mutta täällä saa korjata ja kunnostaa, ihmiset tarjoavat apua. AFASyN ei ole pelkkä veneilykerho, vaan täällä harrastetaan myös sukellusta, melomista ja purjelautailua. Kerholla on kolme työntekijää, kaksi telakalla ja yksi toimistossa. Vielä vuosi sitten toimistossa olisi saanut suomenkielistä palvelua, sillä siellä työskenteli lapsena Suomesta Argentiinaan muuttanut Kati Pohjola. Kati on ollut hyvä kontakti ja apu, vaikka työpaikka onkin nyt muualla.

AFASyN:in laituri on tyhjä sesongin ulkopuolella, vaikka
hinnoittelussa sesonki alkoi lokakuun alussa. Laituripaikka maksaa nyt meille
10 euroa, kun se syyskuussa oli 5 euroa.

Suurin osa veneistä on poijussa, se on täällä turvallisempi kuin laituripaikka.
Nostopäivänä tuuli puuskaili 18 m/s.