sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Valmiina Etelämannerta varten

Suomen viranomaisten meille myöntämä lupa purjehtia Etelämantereelle saa 14. joulukuuta lainvoiman. On siis sopiva hetki julkistaa asia blogissa. Purjehdussuunnitelmamme ei ole ollut salaisuus, mutta sen verran valmisteluja ja pohdintaa se on vaatinut, ettemme ole puineet asiaa täällä.

Lupa on yksi osa valmistautumista. Vaikka lupa on oltava, se ei ole tärkein asia. Kaikista tärkeintä on henkinen asennoituminen. Toiseksi tärkeintä on se, että vene ja varusteet ovat kunnossa ja kaikki saatavilla oleva tieto on hankittu. Vuosi sitten emme olisi olleet valmiit purjehtimaan Etelämantereelle eikä aikataulu antanut siihen mahdollisuuttakaan.

Kerron lupaprosessista sekä olosuhteista ja ankkuripaikkoja koskevasta tiedonhankinnasta myöhemmin.


Sarah W. Vorwerkin kippari Henk on käynyt Etelämantereella 99 kertaa.
Kristiinan purjehduksella vuosina 2001–05 mietimme joskus Etelämannerta. Minulla oli selkeä kanta: sinne en halua. Viikko suuntaansa Draken salmessa, ei kiitos. Mielikuvani perustui pitkälti Peran (Duncker) ja Manin (Suanto) matkaan Merivuokolla. Jotain kertoo sekin, että Merivuokko on vielä 24 vuoden jälkeen ainoa Antarktikselle purjehtinut suomalaispursi.
Haaveilin tuolloin Etelä-Georgian saaresta tajuamatta, ettei sinne ole sen helpompi purjehtia kuin Etelämantereelle. Tuossahan South Georgia nyt on melkein vieressä, mutta jätetään seuraavaan kertaan. Vaikka se sitten olisi risteilylaivalla eläkeiässä.

Kun lähdimme kesäkuussa 2013 Tromssasta, lähdimme matkalle kohti Etelämannerta. Sen uskalsi lausua ääneen, koska tavoite oli kaukana tulevaisuudessa. Kun maaliskuussa 2015 saavuimme Tulimaahan, ei tehnyt mieli purjehtia Etelämantereelle, ei edes puhua siitä. Pitkä matka pohjoisesta etelään oli vienyt puhdin.
Puerto Williamsissa Etelämannerta ei voi sivuuttaa. Lähes jokainen on joko tulossa tai menossa sinne. Williams on siten erinomainen paikka saada tietoa ja tehdä havaintoja. Hiljalleen innostus alkoi uudestaan kyteä. Juttelimme ihmisten kanssa. Kyselimme ja kuuntelimme. Kun vertasimme Mantaa ja sen varusteita joihinkin Antarktispursiin, tunsimme itsemme luottavaisiksi.

Etelämantereen eliittiä: Australis, Pelagic ja Pelagic Australis.
Kesä Suomessa ja kiireettömät purjehdukset Tulimaan upeissa maisemissa ovat olleet hyvää henkistä valmistautumista. Nyt olemme valmiit. Ja niin on Mantakin.

Gastimme Jorma Julku saapuu Ushuaiaan 28. joulukuuta. Antarktikselle lähdemme Puerto Williamsista, koska silloin voimme pysähtyä tarvittaessa Chilen ankkurilahdissa. Ajankohta on sitten, kun loppuvalmistelut on tehty ja keli näyttää kelvolliselta. Vuosi ehtii vaihtua ennen sitä.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa, onnea matkaan!

    VastaaPoista
  2. Matkapurjehtijoita on kahta lajia, hulluja ja pähkähulluja:-) Paljon paljon onnea rohkealle suunnitelmalle ja sen toteutukselle, te kaksi Mantan kanssa siihen kyllä pystytte. Terveisin Pantheran sunnuntaipurjehtijat

    VastaaPoista