Etelämantereen ankkuripaikat

Etelämantereelle ei ole purjehdusopasta ankkuripaikoista, joten purjehtijoden keskuudessa liikkuu pinkka aanelosia, joissa on vuosien – tai oikeammin vuosikymmenten – varrella kerättyä tietoa. Saimme kopioida nivaskan jo huhtikuussa ja siihen on nyt huolella tutustuttu. Mekinnät ovat joskus kuin lapsen piirroksia, joskus samasta paikasta on viisikin paperia eikä kaikista meinaa saada selvää. Osa teksteistä on englanninksi, osa ranskaksi.

Enterprise-lahdessa on hylky, jonka kylkeen voi kiinnittyä.

Paradise-lahdessa on Chilen tutkimusasema Videla. Säätiedot löytyvät norjalaisilta.

Lisäksi Royal Cruising Clubin sivulta voi ladata muutaman purjehduskertomuksen, joissa on samanlaista tietoa.

Lähes poikkeuksetta alukset purjehtivat Eteläisille Shetlandsaarille ja Antarktiksen niemimaalle, jossa on suojaisia ankkuripaikkoja. Niin mekin aiomme tehdä. Kap Hornilta on noin 500 merimailia Eteläisille Shetlandsaarille. Gerlache salmen varrella on useita ankkuripaikkoja sekä Lockroyn asema, josta saa ostaa(!) matkamuistoja.

Keltaisella yleisimmät purjehdusalueet. Välimatkat eivät ole pitkiä,
päivämatkat 20-100 merimailia.

Etelämantereen pinta-ala on 17 miljoonaa neliökilometriä, kaksi kertaa Australia. Niemimaa on 1300 km pitkä, mutta jää estää monelta pääsyn etelään, edes napapiiriä (66,5°) ei moni tavoita. Muutama chartervene on jo tehnyt kauden ensimmäisen reissunsa joulukuussa, ja jäätilanne oli paha. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä, minkälaiseksi etelän kesä kehittyy.

LeMaire kanava on usein jään tukkima. Esimerkiksi ruotsalainen
Arianna ei päässyt sen läpi viime tammikuussa.

Purjehduskausi kestää marraskuun lopulta helmikuun loppuun. Joulukuussa voi olla paljon jäätä, helmikuussa alkavat päivät lyhentyä. Siksi me valitsimme ajankohdaksi tammikuun, jolloin etelässä on kesä korkeimmillaan. Lämpötila on päivisin +5-10 C astetta, öisin pakkasella.

Niin saavuttamaton kuin Etelämanner onkin, siellä ei tarvitse olla yksin. Viime kautena Antarktiksella kävi 36686 turistia, suurin osa laivalla tai veneellä. Tilastoja kerää IAATO, Etelämanner-matkanjärjestäjien organisaatio. IAATO:n sivulta löytyy paljon hyödyllistä tietoa purjehtijoille. Valtaosa charterveneistä on IAATO:n jäseniä.

Ensimmäinen pursi Etelämantereella oli englantilainen kiipeilijä-purjehtija Bill Tilmanin Mischief vuonna 1967. Ensimmäinen suomalaispursi oli Pertti Dunckerin Merivuokko vuonna 1992.