Kuningaspingviini

Päätimme pysyä Argentiinan puolella Päivin loman ajan. Ankkurilahtia on tällä puolella Beaglen salmea vain muutama, mutta ne osoittautuivat mukaviksi, monipuolisiksi ja yksinäisiksi, mikä ei meitä suomalaisia haitannut varsinkaan nyt vilkkaan sesongin alettua.

Päivi toi Suomesta karvahatun ja hanskat. Nyt tarkenee!

Ushuaiasta koukkasimme läheisten merileijonaluotojen kautta kohti itää. Ajoimme kiviä hipoen kapeaa ja matalaa sisäreittiä Isla Gablen ja Gran Tierra del Fuegon välistä ensimmäiseen kohteeseen, Gablen lahteen. Reitti on epävirallinen, turistikatamaraanien käyttämä, ja osa omatekoisista linjatauluista oli kadonnut. Selvisimme kuitenkin kolhuitta läpi.

Isla Gablella ei ole enää laiduntavia eläimiä, joten maasto on kasvanut läpipääsemättömäksi pusikoksi. Kävelimme rannalla ja löysimme merinisäkkään raadon. Hanski tunnisti puolimädän ruhon pallopäävalaaksi, minkä Habertonin valasmuseon tutkija varmisti myöhemmin valokuvasta. Maaliskuussa kolme pallopäävalasta oli rantautunut ja kuollut samalla alueella. Tutkija arveli poikasen joutuneen laskuveden yllättämänä kuiville ja vanhempien yrittäneen pelastaa sitä.
Pallopäävalailla on vahvat sosiaaliset siteet ja yksi rantautumisen syy saattaa olla "kaveria ei jätetä" – jos yksi laumasta joutuu jostain syystä kuiville, toiset yrittävät auttaa sitä. Pallopäävalaat ovat valtamerilaji ja ehkä matala lahti vuorovesineen oli yllättänyt.

Hanski tutkii puolimätää ruhoa.

Hampaat kertovat että laji kuuluu delfiineihin.

Olimme ostaneet etukäteen liput Isla Martillon pingviiniretkelle. Lähtöpaikka oli Haberton, sadan kilometrin päässä Ushuaiasta sijaitseva historiallinen maatila. Harbertonin on perustanut pastori Thomas Bridges vuonna 1886 ja se on Tulimaan vanhin tila. Vuoteen 1995 saakka elanto saatiin lampaista, mutta kun ennätyskylmä talvi oli tappanut 85 % eläimistä, lampaankasvatuksesta luovuttiin.
Alueella on nykyään upea lintu- ja merinisäkäsmuseo, majoitusta sekä ravintola ja kahvila. Pingviinisaari Martillo kuuluu Habertonin 20 hehtaariin ja on yksityinen luonnonsuojelualue. Vain yksi yritys vie turisteja saarelle, muut joutuvat tarkkailemaan pingviinejä veneistä käsin.

Haberton on perustettu 1886.

Museossa on Etelä-Amerikan suurin luurankokoelma.

Valaiden iän voi määrittää niiden kuuloelimestä. Vanhin tunnettu valas oli 206-vuotias.

Jäimme ankkuriin Habertonin länsipuolella olevaan Relegadan lahteen, josta oli viiden minuutin kävelymatka maatilalle. Retkilipun hintaan sisältyi pääsymaksu, jolla saimme usean tunnin opastukset museossa ja maatilalla. Todella kiinnostavaa. Sen päälle nautimme ravintolassa lammaspataa ja raparperipiirakkaa.


Pingviinisaarelle hurautimme isolla katetulla rib-kumiveneellä 20 muun turistin kanssa. Saarella pesii patagonianpingviinejä sekä valkokulmapingviinejä (engl. gentoo, lat. Pygoscelis papua). Edellisiä olimme nähneet jo Deseadon pingviinireissulla.

Isla Martillo, yksityinen luonnonsuojelualue.

Patagonianpingviini on näillä vesillä yleinen näky.

Patagonianpingviini on näistä hieman pienempi (n. 50-70 cm) ja se pesii maakuopassa, kun puolestaan n. 80-senttinen valkokulmapingviini rakentaan kivistä maahan pesän. Pingviinit olivat tähän aikaan vuodesta hautomispuuhissa.

Patagonianpingviini pesii kolossa.

Valkokulmapingviinien yhteisö.

Yllätyksenä saarella oli yksi kuningaspingviini, maailman toiseksi kookkain pingviini samannäköisen keisaripingviinin jälkeen. Kuningaspingviini on noin metrin mittainen. Opas ei tiennyt kertoa, miksi lintu oli jättänyt yhteisönsä ja nökötti yksin serkkujen keskellä. Oli upea nähdä kaunis lintu, vaikka emme päässeet kovin lähelle.

Kuningas valkokulmien keskellä.

Mutta seuraavassa lahdessa meitä odotti vielä suurempi yllätys: toinen yksinäinen kuningaspingviini. Kävimme pari kertaa rannalla, jossa se seisoi lähes liikkumatta, joskus sulkiaan sukien. Se laskeutui vatsalleen ottamalla nokalla maasta tukea. Nokan alle jäi simpukankuori, ehkä tarkoituksella, sillä ranta oli hienoa hiekkaa, johon nokka olisi uponnut. Hallittu laskeutuminen mätkähtämisen sijaan. Eipä tarvinnut mennä Etelämantereelle asti kuningaspingviinejä bongaamaan.

Yksin.

Kaksin.

Pingviinit olivat ehdottomasti hauskin seurantakohde, mutta näimme taas paljon muitakin lintuja, papukaijoista korppikotkiin ja lukuisiin vesilintuihin. Kerran rannalla vastaan jolkotti pieni harmaakettu (Lycalopex culpaeus), kaunis keltajalkainen otus.

Nuori Andien korppikotka oli määritys lintukirjan avulla.

Päivi kiikaroi papukaijoja, jotka viihtyvät metsässä.

Maasto oli helppokulkuista laidun- ja metsämaata ja kävelimme joka päivä paljon. Oli lämmin, pitkät kalsarit saattoi vihdoin jättää jalasta ja kulkea pelkässä t-paidassa. Päivi kävi parina aamuna uimassakin, me Hanskin kanssa pulahdimme vain saunasta.

Leipä tekeillä.

Sää oli koko viikon hieno ja maisemat vaihtelivat.

Upean viikon jälkeen palasimme tänään Ushuaiaan. Kello soi kello neljä aamulla ja ehdimme ennen iltapäivän puhuria satamaan. Huomenna museoon.