Beaglen kanavan itäosa

Viikko vierähti Puerto Williamsissa ensin tekemisien (mm. polttoaineen osto), sitten sään vuoksi. Keskiviikkoiltana tuuli tyyntyi kahden matalapaineen välissä ja pääsimme moottorikryssimään 30 merimailia Ushuaiaan. Olimme perillä klo 22 ja pyysin VHF-ilmoittautumisen yhteydessä prefecturalta lupaa tulla hoitamaan muodollisuudet vasta aamulla - ei onnistunut. Kävelimme 20 minuutin matkan kaupungin halki (ensimmäisen kerran näin myöhään kaupungilla!) ja odotimme toimistossa puoli tuntia, kunnes virkailija tuli sanomaan, että tulkaa aamulla uudestaan. Tulipa tehtyä iltakävely.

Tällä kertaa olemme Club Nauticon laiturissa. Nimi viittaa seuraan, jota ei kuitenkaan enää ole, koska sen rakennukset jäivät joku vuosi sitten rakennetun tien alle. Jäljellä on n. 50 metriä pitkä puulaituri, jonka ulommaisessa päässä on tarpeeksi syvää (2 m alavedellä) yhdelle köliveneelle, tällä hetkellä meille. Tietä rakennettaessa maata valui mereen ja suurin osa laiturin viertä on matalaa vettä ja siis käyttökelvotonta. Pari nostokölivenettä sentään on edessämme. Tarjolla on sähköä, vettä ja wlan, mutta ei suihkua. Pidin enemmän AFASyNistä, mutta sen laituri oli saapuessamme täynnä isoja charterveneitä.

Olemme siivonneet varastoksi muuttunutta keulahyttiä asuttavaan kuntoon Päivin tuloa varten, suunnitelleet kahden viikon ohjelmaa ja hieman täydentäneet varastoja. Ostimme tänään lihakaupasta lampaanviulun. Kaupat marketteja lukuun ottamatta ovat sunnuntaisin kiinni, mutta lihakaupassa kävi kuhina. Sunnuntai on grillauspäivä. Tänään on myös vaalipäivä: Argentiinalle valitaan uusi presidentti.

Ushuaiasta ei ole uusia valokuvia, mutta tässä sekalainen kooste Beaglen kanavan itäosan reissulta. Aiomme Päivin kanssa purjehtia niin ikään itään, mutta Argentiinan puolella. Se on meille uutta aluetta.

Pictonsaaren kontrolliasema (eli alcamar) on rakennettu 2012.
Helikopteri vei polttoainetta saaren toisella puolella olevaan sotilasleiriin.

Jokaisella kontrolliasemalla asuu perhe vuoden kerrallaan. Vuosi lähenee
loppuaan, sillä vaihtoaika on marraskuun lopulla. Pictonin perhe
kutsui meidät kahville ja juttua riitti pari tuntia. Perhe on viihtynyt hyvin,
osaksi ehkä modernin, tilavan ja hyvinvarustetun asunnon ansiosta. Heillä
oli TV, puhelin ja sähköposti, mutta ei nettiä. Kahden kuukauden välein tuli tarviketäydennystä.

Pictonilla ei voi kävellä, sillä saarella on edelleen miinoja 1970-luvulta, jolloin Argentiina uhkasi
valloittaa saaret itselleen.  Jostain syystä miinojen tarkka sijainti ei ole tiedossa, joten käynnissä
oleva etsintä ja eliminointi on hidasta. Vastapäätä oleva pieni Isla Gardiner on turvallinen.
Se on saanut nimensä Allen Gardinerin mukaan. Hän menehtyi  vuonna 1851 ystävineen Puerto Españolissa,
Beaglen kanavan pohjoisrannalla, jonne miehet olivat paenneet Pictonin vihamielisiä intiaaneja.

Saimme taas ostaa kalastajilta kuningasrapujen jalkoja. Tällä kertaa hinnaksi sovittiin hedelmiä ja olutta,
kaupanpäälle miehet pyysivät vielä viiniä. Tyyriimpää kuin viimeksi, mutta herkullista.

Vuonna 1988 uskonnollisen seuran Logos-laiva ajoi karille heti, kun luotsi oli lähtenyt.

Järkytyimme, kun nousimme kukkulan yli ja näimme Punta Eugenian tuulen puoleisen rannan.
Muovia monessa muodossa.... se ei katoa koskaan.

Merimetsojen kerrostalo.

Magellanin tikka. Tämä on naaras, koiraalla on punainen pää.

Kalastajien pesupaikka Margarita-lahdessa. Joesta tuli putki tynnyriin, jonka alle
sai tulet. Kopissa oli suihku.

Oikea cowboy eli huaso! Hän keräsi vapaana juosseet lehmät koirien avulla.