Tänään torstaina viikon yhtäsoittoa kovaa puhaltanut kova tuuli alkoi vihdoin tyyntyä. Eilen taivas jo kirkastui, mutta etelätuuli nostatti vielä vaahtopäitä Beaglen kanavassa. Sekä Ushuaian että Puerto Williamsin satamat olivat eilen edelleen suljettuja pienveneliikenteeltä (embarcaciones menores), johon luetaan myös parikymmentämetriset Antarktiksella käyvät charter-veneet. Yksi nimittäin joutui kääntymään takaisin yrittäessään päästä jo lähtemään Ushuaiasta. Emme tiedä, onko satama suljettu myös sisään pyrkiviltä, tuskin sentään. Tuuliraja lähtemiselle on 25 solmua.
Tällaista kuulee VHF:n kautta. On hauska seurata liikennettä, kun itse on yksinäisessä lahdessa. Tänään radioliikenne on ollut vilkasta, satamat ovat auki ja alukset liikkeellä. Ainakin muutama vene suuntasi Falklandsaarille.
Olemme käyneet maissa kävelemässä lukuun ottamatta kahta myrskypäivää. Lumi suli yhtä nopeasti kun tuli, ja eilinen aurinkoinen ilma oli oivallinen nuotion tekoon. Ensin paistoimme makkarat, sitten poltimme kahden viikon aikana kertyneet palavat roskat. Täksi illaksi olemme suunnitelleet peräti lihan grillausta rannalla.
Ranta on nurmikentän sekä kaatuneiden puiden ja oksien peittämää. Aurinko saa voikukat avaamaan terälehtensä, calafate ja orapihlaja kukkivat. Rantakaistale tarjoaa syötävää hanhille, meriharakoille, lokeille, haikaroille ja pikkulinnuille, merimetso kalastelee lahdella ja välillä saaren yllä lentelee pieni haukka. Yksi hanhinaaras on pysynyt lumisateessakin tiiviisti muniensa päällä. Lehmät pitävät ruohon lyhyenä ja niiden tallaamia polkuja pääsee myös saaren sisäosiin, muuten maasto on aika läpikulkematonta ryteikköä ja tiheikköä. Lehmät ovat täällä arempia kuin Puerto Williamsin kulmilla, ne pötkivät pakoon heti kun ilmestymme näkyviin. Hevosia emme ole nähneet, mutta yhtenä iltana Hanski huomasi rannalla neljä ruskeaa sikaa. Alkuperästä tai villiydestä ei ole tietoa. Aika pitkäkarvaisilta ja jänteviltä näyttivät. Niitä ei ole sen koommin näkynyt.
Eniten eläinohjelmaa ovat tarjonneet lahdella olevat "höyryankat" (engl. steamer duck, lat. tachyeres pteneres), jotka käyvät reviiritaistelua. Olen ennenkin ihaillut harmaita, kookkaita vesilintuja, joilla on kirkkaan oranssinkeltainen nokka, mutta ihmetellyt englanninkielisen nimen alkuperää. Täällä se selvisi: lentokyvytön lintu vispaa siivillään vauhtia veden pinnalla ja etenee kuin siipiratasalus. Ja pääsee todella kovaan vauhtiin! Mantan lähistöllä on yksinäinen ankka, ilmeisesti uros, jota toinen ankka jahtaa. Vällillä kisaan liittyy pariskunta lahden toiselta reunalta. Ne höyryävät kohti uhria, joka joko antautuu tappeluun tai vispaa itsensä pakoon. Yksinäisellä jahtaajalla on toinen taktiikka: se ui aivan matalana tai sukeltaa ja yrittää tällä tavoin yllättää. Se onnistuikin muutaman kerran puraisemaan räpylästä ennen kuin uhri hokasi kavuta kelppikasan päälle turvaan vedenalaisilta iskuilta. Tappelun ja höyryämisen lisäksi voimia näytetään nostamalla pyrstö korkealle vedestä ja kurkottamalla kaulaa. Tänään on ollut hiljaisempi päivä, ehkä rajat on nyt piirretty lahden veteen. Eilen näytti siltä, että meidän kiinnitysköytemme toimivat jonkinlaisina rajapyykkeinä.
Lintu on suomeksi isoviuhtoja, osuvaa! |
Huomenna tai ylihuomenna aiomme purjehtia Pictonin saarelle, joka sijaitsee 20 merimailia itään. Vaikka VHF:stä olemme kuulleet, että Micalvin satamassa alkaa olla tilaa, vietämme mieluummin aikaa saaristossa kuin satamassa.
Meihin saa yhteyttä satelliittipuhelimella. Yksinkertaisinta ja nopeinta on lähettää viesti netin kautta, se tulee suoraan puhelimen näyttöön. Laita oma meiliosoitteesi lomakkeeseen, muuten emme voi vastata.
www.messaging.iridium.com
puhelinnumero +8816 414 00123
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti