Puerto Santa Elena

Kaksi vuorokautta Madrynissä meni nopeasti työn touhussa. Tulopäivänä prefektura, kauppa ja suihku pursiseuralla, lähtöpäivänä prefektura ja kauppa. Pursiseuran vieraskirjasta löytyivät merkinnät Valentinan ja Fågel Blån käynneistä.
Tiistaina tuuli parhaimmillaan 20 m/s eikä maihin päässyt. Ankkuri piti hiekkapohjassa hyvin, kun ei ollut aallokkoa nykimässä sitä irti - aallokkohan ankkurin helpommin irrottaa kuin tuuli. Päivä oli siis mitä parhain työntekoon. Minä kirjoitin, Hanski kävi läpi köysiä. Kohta olemme alueella, missä ankkurin lisäksi tarvitaan kiinnitysköysi tai pari maihin.

Köysistä meinasi tulla "mitä minä sanoin" -tilanne. Olimme katsoneet köyttä jo Brasilian Rio Grandessa, jonka ammattikalastajia palvelevista kaupoista löytyi oikeanlaista. Oppaiden mukaan Chilen kanavilla paras on kevyt, kelluva ja kulutusta kestävä polypropeeniköysi. Kun joku on tarjolla, siihen pitää tarttua heti, muistutin Hanskia. Lisäksi Brasiliassa pystyi maksamaan kortilla, Argentiinassa käytettäisiin käteistä. Hanski halusi jättää ostamisen Mar de Plataan, josta suurin osa purjehtijoista hankkii köytensä. "Ja mihin se stuuvattaisiin?", oli Kapun vasta-argumentti. 220 metriä 18 mm:n köyttä on painava ja kookas pakkaus. "Mutta jos me ei edes mennä Mar de Plataan", sanoin aavistamatta, miten oikeaan osuin. Köysi jäi Rio Grandeen ja me purjehdimme Mar de Platan ohi.
Madrynissä Hanski kaivoi takaluukusta 150 metriä ajoankkuriin tarkoitettua kelluvaa köyttä, tosin paksumpaa kuin on tarpeen veneen kiinnittämiseen. Lisäksi meillä on 75 metrin ankkaroliina ja 50 metriä köyttä kelalla sekä liuta sekalaisia muita köysiä. Hyvä, ettei ostettu köyttä Brasiliasta.

Keskiviikkoaamuna lähdimme Madrynistä ja tänään torstaina ankkuroimme Santa Elenan luonnonsatamaan. Täällä tervetulotoivotuksen esittivät pienet, mustavalkoiset delfiinit, jotka sukkuloivat veneen ympärillä. Kyseessä on "Southern right whale dolphin", latinaksi "Lissodelphis peronii", jonka suomenkielistä nimeä en tiedä. Silloin tällöin vedestä pulpahti Magallanpingviinin pää. Lahdella asustaa myös merimetsoja, lokkeja ja tiiroja.

Yksi Santa Elenan ankkurilahdista.

 Elenan laajaan ankkurilahteen on helppo tulla pimeässäkin ja suojaa löytyy joka kelille. Ankkurointi riittää, toisin kuin esimerkiksi Caleta Hornossa. Suoja ei kuitenkaan tarkoita tyventä, tuuli ujeltaa matalan kumpareen takaa, mutta aallokkoa ei ole. Ympärillä kumpuilee puuton maisema. Vaaleaa hiekkamaata täplittävät vihreät pensaspallot, jossain näkyy punaruskeaa kalliota. Edessä on kaistale hiekkarantaa, jonka penkka nousee jyrkästi ja kasvaa heinätupsuja ja pensaita. Vuorovesi on nyt puolikuun aikaan vain 3,5 m. Kun tuuli huomenna on tyyntynyt, pääsemme tutkimaan maastoa. Se näyttää hyvältä kävellä. Santa Elenasta noin 50-70 merimailia etelään on ainoa alue koko 1600 mpk rannikolla, jossa on hyviä luonnonsatamia. Caleta Hornon lisäksi mm. kaksi saarta, Leones ja Tova, tarjoavat suojalahtia. Aiomme olla alueella jonkin aikaa ennen kuin purjehdimme Puerto Deseadoon.

Talo rakennettu 1948.