La Plata

Emme päässeet  Mar de Plataan, vaan La Plataan (katso sijaintikartta). Tuuli oli torstaina sen verran vastainen, että vauhti tippui muutamaan solmuun, kun tulimme jokisuistosta avoimelle lahdelle. Lahden länsiosa on hyvin matala, paikoin vettä on vain metri, joten on pysyttävä ruopatulla kanavalla. Se on taas niin kapea, ettei luovimisesta tule mitään. Ajoimme muutaman tunnin koneella vasten terävää aaltoa, kunnes päätimme kääntyä. Jäimme yöksi ihan jokisuiston suulle ja perjantaiaamuna lähdimme kohti La Plataa. Tuuli oli yöllä kääntynyt myötäiseksi ja virtakin voimistunut, joten pääsimme 7-8 solmua eteenpäin. Näin ne ovat päivät erilaisia. Päätimme jäädä La Plataan odottamaan kunnollista sääikkunaa. Täältä on Mar de Plataan 260 merimailia, joten kaksi päivää riittää. Keskiviikkona tai torstaina on hyvä lähtöpäivä.

La Plata -lahden pohjoisreunalla on Uruguay ja eteläreunalla Argentiina, välimatkaa on leveimmillään 20 merimailista viiteenkymmeneen. Lahti on reilut 100 merimailia pitkä ja pääosin syvyys pysyttelee 3-5 metrissä. Laivat kulkevat pitkin ruopattuja väyliä. Vesi on maitokahvin väristä. Roskia, keppejä, tukkeja ja mangrovenoksia uiskentelee jatkuvasti vastaan. Ei ole kiva seilata matalassa kuravedessä.

La Platan kaupunki on öljysatama. Edustalla oli useita laivoja ankkurissa. Laivasataman lisäksi kaupungissa on yksi pursiseura. Maitse matkaa Buenos Airesiin on vain tunti.
Lähestyessämme aallonmurtajan suojaamaa sisäänajoa kutsuin VHF:llä La Platan prefekturaa kanavalla 16, kuten oli ohjeistettu. Ei vastausta. Kapean sisäänajon varrella oli prefekturan vahtitalo. Miehet katselivat ohiajoamme, VHF pysyi hiljaisena. Kun olimme noin 50 metrin päässä, alkoi kuulua kimeää pillinvihellystä ja yksi univormupukuinen viittilöi meitä kääntymään. Hanski kääntyi ja jatkoin kutsumista, nyt aseman nimellä, joka luki talon seinässä (Prefectura de Isla Santiago). Ei vastausta, kunnes joku sanoi englanniksi, että prefektura käyttää kanavaa 71.  Sain sillä yhteyden ja vastailin tavanomaisiin kysymyksiin: mistä tulossa, minne menossa, montako henkeä, rekisterinumero, omistajan nimi. Saimme jatkaa matkaa.

Pursiseuran edustalla oli kaksi venettä ankkurissa, kumpikin tunnettuja: italialainen Saudade III, jonka pariskunta Mariolina Rolfo ja Giorgio Ardrizzi ovat kirjoittaneet loistavan Patagonia-oppaan (Patagonia & Tierra del Fuego. Nautical Guide). Se kulkee nimellä "se sininen kirja" ja löytyy jokaisen Patagonian purjehtijan kirjahyllystä.

Giorgio kirjoittaa Patagonia-kirjan päivitettyä laitosta. Iltaisin veneestä kuuluu
saksofonin ääni.
Giorgio is working on the update for next edition of the Patagonian guide.
In evenings we can hear his saxophone.

Toinen vene on iso, keltainen teräsvene nimeltään Mollymawk, kolmilapsisen purjehtijaperheen koti. Jill Schinas on kirjoittanut useita lehtiartikkeleita ja kirjoja, mm. How not to build a boat ja Kids in the cockpit. Pitää jossain vaiheessa päästä juttuun kummankin venekunnan kanssa.

Mollymawk, 50-jalkainen teräsvene on Schinasin perheen koti.
Kävimme sunnuntaina moikkaamassa ja heti meidät kutsuttiin
kahville. We went to say hello and were invited for coffee.

Pursiseuralla ei ollut vapaata paikkaa meille, mutta saamme käyttää palveluja ilmaiseksi. Ankkurissa on mukavaa, tuuli viilentää ja hyttysiä on (ehkä) vähemmän. Hyttyset nimittäin saapuvat heti kun aurinko laskee.  Luukkujen lisäksi kulkuaukossa on pidettävä verkkoa, mikä taas vähentää viilentävää ilmavirtausta. Barloventossa kuumana iltana yhdistelmä oli sietämätön: sisällä oli edelleen reilusti yli 30 C astetta, mutta avotilassa ei voinut istua hyttysten vuoksi. Ne ovat mieltyneet varsinkin minuun, kädet ja jalat ovat kuin rokkotaudissa ja pistot kutisevat armottomasti. Allergialääke helpottaa.

Sataman yhdessä sivukanavassa sijaitseva pursiseuran alue oli yllättävän viehättävä ja rauhallinen, vihreä keidas ison sataman kupeessa. Alueella on uima-allas, grillipaikkoja ja paljon istutuksia. Klubitalo on valtava, emme tutustuneet tarkemmin, mutta terassin päivänvarjoista päätellen siellä on ainakin ravintola. Veneitä on paljon, arvioisin jopa 500. Suurin osa on noin 25-jalkaisia rannikkopursia, mikä on tyypillinen paatti tällä alueella. Purjeveneet ovat Argentiinassa kalliita, Manta on arvioitu puolen miljoonan dollarin arvoiseksi ja juuri äsken yksi ohisoutelija tokaisi, että heidän pitää olla rikkaita, kun on tuollainen vene. Ostaiskohan joku puoleen hintaan ;-)...

Pursiseuran laivaa muistuttava talo on ulkoa hulppea, mutta sisältä  nuhjaantunut.
The ship-like YC building looks grandious outside, but is a bit worn out inside.

Lähdimme aamulla jollalla maihin, sillä prefekturassa pitää käydä ilmoittautumassa VHF-kontaktista huolimatta. Mutta emme päässeet maihin. Vesi oli niin korkealla, ettei laitureilta päässyt kuivin jaloin pois. Soudimme laitureiden vieressä olevalle viheralueelle, mutta sekin oli veden saartama. Ainoa paikka olisi ollut klubitalon edustalla oleva ramppi, mutta se oli sen verran kaukana, että prefektura saisi odottaa veden laskemista. Emme käsitä, mistä korkea vesi johtuu. Vuorovesi on täällä vain metrin. Tuskin tämä voi olla tavanomaista, sillä ei kai laitureita rakennettaisi niin, että veneisiin pääsee vain ajoittain. Myös osa penkeistä, grillipaikoista ja roskiksista on veden saartamia.

Ylävesi ja etelätuuli aiheuttivat tulvan. Tapahtuu kuulemma pari kertaa kuussa.
High tide and southerly wind cause this. Happens couple of times in a month.

Menimme prefecturaan vasta sunnuntaina, kun vesi laski.
We went to prefectura on Sunday after the water was normal.

Lähin kaupunki on Ensenada, jonka pitkä pääkatu on aika ankea.
Roskia, kulkukoiria, ränsistyneitä autoja, mopoja, pikkukauppoja.
Ensenada is a shabby smalltown with a long main street.

Välillä jalkakäytävä katosi ja kivitalojen vieressä oli lauta- tai aaltopeltirakennelmia.
Occassionally the footpath dissapeared and houses were built of wood or aluminium plates.

Ensenadan keskusta - city centre.

Pursiseuran lähellä on viihtyisiä taloja puutarhoineen ja joenrantoineen.
Near the yacht club the houses are nice with own garden and rivershore.