torstai 18. joulukuuta 2014

Punta del Este

Kirjautuminen maahan on Punta del Estessä helppoa, sillä kaikki kolme viranomaista (täällä laivasto on Prefectura) sijaitsevat lähekkäin sataman alueella. Olin tuttujen vinkistä ottanut neljät kopiot Brasilian papereista, mutta vain immigration halusi kaksi kopiota. Kymmenen kopiota oli turhaa. Aikoinaan yksi purjehtijoiden puheenaihe oli vaadittujen kopioiden määrä, mutta Brasiliassa viranomaiset kopioivat kaikki haluamansa paperit itse. Saa nähdä miten jatkossa.


Muodollisuudet sujuivat ystävällisesti ja nopeasti. Tullissa merkattiin, että meillä on veneessä televisio ja DVD. Jollien ja perämoottoreiden lukumäärästä ei ollut niin väliä. Immigration veloitti 6,50 euroa ja löi 90 päivän oleskeluluvan passiin. Tiesimme maksusta, joten olimme kävelleet ensimmäiseksi  pankkiautomaatille. Visa-kortti ei antanut rahaa, sama juttu Mastercardin kanssa. Kävelimme toiselle ja vielä kolmannellekin automaatille - turhaan. "Korttisi tai tilisi ei ole voimassa" luki ruudulla. Pelästyin, että joku on tyhjentänyt tilimme tai käyttänyt kortteja, sillä kumpikin on samalle pankkitilille. Olin ottanut Brasiliasta jääneet realit ja 50 euroa mukaan, vaihdoimme ne ja uskalsimme kirjautumisen jälkeen mennä kahville kokeilemaan kortilla maksamista, pesot varalla. Visa toimi, huh helpotus.

Kysyimme turisti-infosta pankkiautomaateista. Ne eivät kuulemma lainkaan toimi sirukorttien kanssa. Nostimme pankista luottokortilla rahaa. Kurssi aiheuttaa ankaraa laskutoimitusta ja nollien kanssa meinaa seota: 1 peso on 3 eurosenttiä. Satanen on siis muutama lantti ja kauppaan meni kolme tuhatta pesoa (100 euroa). Kaupassa kortti toimi, mutta vanhanaikaisesti allekirjoituksella. Kysyivät onneksi myös henkilöllisyystodistuksen.

Halusimme ostaa paikallisen sim-kortin, jotta olisimme riippumattomia wlan-verkoista. Sim maksoi vain 1,50 euroa ja otimme prepaid-korttiin kalleimman datamaksun (17 euroa) sekä kympillä puhe- ja tekstiviestiarvoa. Mutta mikään ei toiminut. Alkoi kahden tunnin mittainen pähkäily, odottelu ja jalanvaihto tiskin edessä katsoen, kun ainakin viisi eri ihmistä räpläsi Hanskin puhelinta, aina samoja asetuksia yrittäen. Puhelimen kieli oli vaihdettu espanjaksi ja ties mitä muutoksia siihen tuli vahingossa. Olimme jo muutaman kerran yrittäneet lopettaa koko homman ja pyytäneet rahoja takaisin, lopulta vain puhelinta takaisin, mutta aina tuli joku uusi ihminen aloittamaan räpläyksen. Lopulta paikalle putkahti pieni mies, jolla oli liian iso puvuntakki. Hän puhui hyvää englantia ja sanoi saavansa puhelimen hetkessä toimimaan. Melkein kielsimme enää yrittämästä, mutta lause "olen paras" sai meidät antamaan hänelle mahdollisuuden. Meni kaksi minuuttia ja netti alkoi toimia. Lähdimme naureskellen kaupasta ja mietimme, mistä hauska ja osaava mies oli lopulta haettu. Ilo oli kuitenkin lyhyt. Puhelin ei jaa internetiä ja tekstarit kulkevat vain yhteen suuntaan, meiltä Suomeen. Paikalliset tekstarit kyllä toimivat. Koko idea ottaa 10 megan yhteys perustui siihen, että voimme käyttää puhelimen kautta tietokoneella ja iPadilla nettiä. Tietoliikenne ei todellakaan ole Uruguayn vahvuuksia.
Patagonia lähestyy: southamerican sealion on suomeksi patagonianmerileijona.
Sitä kutsutaan myös merisudeksi (lobo marino). Villiin luontoon viiittavasta
nimestä huolimatta näitä isoja möhkäleitä näkee satamavesissä.

Punta del Este on rikkaiden etelä-amerikkalaisten loma- ja bilepaikka. Sesonki on kuukausi joulusta eteenpäin. Silloin "Puntassa" käydään näyttäytymässä. Nyt kaupunki oli hiljainen ja satamassa hyvin tilaa isoista jahdeista huolimatta. Jetset on hilannut satamapaikkojen hinnat ylös. Mantan kokoisen veneen vuorokausimaksu oli 100 euroa. Sesongin ulkopuolella pääsee hieman halvemmalla.
Emme pitäneet Punta del Esten satamasta eikä kaupunki tehnyt sen kummempaa vaikutusta niiden muutaman tunnin ajan, kun siellä kävelimme. Muita matkaveneitä ei ollut. Päätös jatkaa matkaa oli erittäin helppo ja yksimielinen.

Punta del Esten satamassa oli jahtien lisäksi kalapaatteja. Kalaa ja mereneläviä
myytiin aamulla laiturilla.

Torstaiaamuna purjehdimme 20 merimailin päässä olevaan Piriapolikseen. Olimme epävarmoja venepaikan löytymisestä, sillä Piriapoliksen satama on remontissa ja purjehtijoiden puskaradio oli kertonut juttuja tiukkapipoisesta satamakapteenista. Odotukset eivät olleet korkealla, kun etenimme hyvässä tuulessa pitkin rannikkoa. Piriapolis on ehkä suojaisin satama Uruguayn rannikolla ja ainoa, jossa veneen voi nostaa ylös. Toimimme siis vinkkejä vastaan ja päätimme ilmestyä paikan päälle kysymään.

Saimme viehättävän ja ystävällisen vastaanoton. "Kauanko haluatte olla?", meiltä kysyttiin. Vasta siinä vaiheessa aloin uskoa, että olimme löytäneet joulunviettopaikan. Venepaikka 40 euroa/vrk. Vesi ja sähkö 10 euroa/vrk niiltä päiviltä, kun käytetään.
Sataman toisessa päässä korjataan ja rakennetaan laitureita ja aallonmurtajaa, mutta silti tyhjiäkin paikkoja on. Saimme kuitenkin viimeisen vapaan paikan täyden laiturin suojaisesta päästä, ranskalaisen matkaveneen vierestä. Laiturissa on monta hylättyä ja myynnissä olevaa venettä. Telakka on siisti ja ylhäällä on kymmenisen venettä. Huomenna menemme kysymään ylösnostosta.

Piriapolis on lomakaupunki. Pidimme paikasta heti. Satama nähtynä
kaupungista päin. Merivesi on 20 C, uimareita vähän.

Vielä vähän tietoa Uruguaysta, Etelä-Amerikan minimaasta, jossa on vain 3,3 miljoonaa asukasta, lähes kaikki eurooppalaisten, enimmäkseen espanjalaisten ja italialaisten, siirtolaisten jälkeläisiä. Pääkaupunki on Montevideo, jonne menemme käymään maanantaina bussilla.
Lainaan wikipediaa:

Uruguay, República Oriental del Uruguay on Etelä-Amerikan mantereen toiseksi pienin maa. Sen maasto koostuu pääosin tasangoista ja matalista kukkuloista, rannikko on viljavaa alankoa. Suurin osa maasta on ruohomaata, joka soveltuu hyvin lehmien ja lampaiden kasvatukseen. Maan korkein kohta on 514 metriä.
Juan Diaz de Solis purjehti Río de la Platalle vuonna 1516. Intiaanit surmasivat hänet, eikä eurooppalaista asutusta syntynyt yli vuosisataan. Vuonna 1680 Brasilian portugalilaiset perustivat nykyisen Colonian kaupungin. Espanjalaiset puolestaan perustivat vuonna 1726 Montevideon linnoituksen ja valtasivat maan Portugalilta.
Uruguay itsenäistyi 1800-luvun alkupuolella. Se oli suhteellisen vauras 1900-luvun alussa, mutta 1930-luvun laskusuhdanne johti levottomuuksiin, sissisotaan ja sotilasvaltaan. Vuodesta 1985 siviilivalta on pyrkinyt olojen vakauttamiseen. 

1 kommentti:

  1. Moikka sinne etelään, samalla mantereella ollaan. Meillä täällä Kolumbiassa on vaan rahoissa paljon enemmän nollia, kaupassa 3000 pesoa on vain 1 euro -pikkasen joutuu miettimään tavaroiden hintoja:-) Kiva seurata menoanne, nähtävästi matkaveneiden määrä alkaa siellä vähentyä matkan edetessä. Me ollaan täällä pari viikkoa ja seuraavaksi San Blasin saaristoon. T. Maiju ja Juha

    VastaaPoista