Piriapolis

Kaupunki on saanut nimensä herra Fransisco Pirian mukaan, joka rakennutti hiekkarannan edustalle hulppean hotellin 1930-luvulla. Hotel Argentino oli suunnattu varakkaille argentiinalaisturisteille. Piriapolis on edelleen lomakaupunki ja herra Pirian hotelli toiminnassa. Ei tullut otettua siitä kuvaa, kun pyöräilimme eilen keskustassa. Täällä pyörät ovat omiaan, liikennettä on vähän ja kadut leveitä, rantaraitilla on pyörätie.

Piriapoliksen maisema on mukavan vaihteleva muuten hyvin tasaisessa maassa.

Olemme järjestelleet Mantan ylösnostoa potkurin vaihtoa varten, mutta se on aivan oma tarinansa ja kerron siitä myöhemmin. Nyt asia on vielä kesken.
Muuten aika on mennyt arkipuuhissa: pyykit käytettiin pesulassa (valtava kasa maksoi vain 12,50 euroa) ja kaupungin tarjontaa on käyty läpi. Venetarvikeliikkeitä on vain yksi, South Atlantic Marine Service (SAMS) lähellä marinaa, ja se on todella hyvä. Hanski on Irlannista saakka haeskellut Perkinsin öljysuodattimia, täältä löytyi hyllystä samoin kuin aktiivihiilivesisuodattimia. Hankintalistalla on lisäksi uudet akut keulapotkurille ja ankkurivinssille sekä uusi perämoottori vanhan kaksiheppaisen tilalle. Liikkeen omistaja lupasi jopa hoitaa kaasupullojemme täytön. Maanantaina lähdemme bussilla Montevideoon hakemaan Imraylta tilatut purjehdusoppaat sekä ostamaan muutaman puuttuvan Chilen kartan ja vuorovesitaulukot.

Hanskilla oli jo tänään joulu: suodattimia ja uusi tehokas käsivalaisin.

Tänään ehdimme olla turistinakin, matkasimme "ilmatuolilla" (esp. aerosilla) kukkulan huipulle. Kun maan korkein huippu on 500 metriä, niin pitäähän 300 metrin huipulle olla tuolihissi.

Lunta odotellessa: musta rinne.

Lopuksi tietovisa: mitä nämä ovat? Oikein vastanneiden kesken arvomme etelänristeilyn.