Kap Hornin juhlaa

Tuuli ulvoi rikissä ja vilkaisu ikkunasta paljasti tihkusateisen maiseman. Oli Kap Hornin 400-vuotisjuhlapäivän aamu Caleta Martialissa Wollastonin saaristossa. Olisin halunnut kääntää kylkeä lämpimän peiton alla enkä lähteä merelle. Lahdella oli meidän lisäksemme kuusi venettä. Kun ensimmäiset alkoivat nostaa ankkuria, rupesimme mekin valmistautumaan lähtöön. Aamun tuntien kuluessa taivas kirkastui ja tuuli laantui. Tuli hieno juhlasää.

Kuva: Armada de Chile.

Kuva: Armada de Chile.

Virallisen ohjelman aikataulu ja koordinaatit olivat muuttuneet useita kertoja. Edellisen illan kipparikokous vahvisti, että kokoontuisimme Kap Hornin itäpuolelle kello 8, joten Martialista oli lähdettävä kello 6. Paikalla oli neljä Chilen laivaston alusta. Satametrinen Aquiles kuljetti kutsuvieraita.

Aamu oli sumuinen, mutta sää kirkastui. Satametriä pitkä Aquiles oli yksi
laivaston juhla-aluksista. Manta ja italialainen katamaraani.

Vieraana oli mm. Hoornin kaupungin pormestari.

Laivasto oli kestinnyt meitä purjehtijoita jo etukäteen. Keskiviikkona Alacalufessa järjestettiin grilli-ilta ja torstaina Cabraleksen baari oli auki.

Alacalufen miehistö ei itse mahtunut ruokapöytään.
Kapteeni puhui erinomaista englantia.

Purjehdimme aamupäivän Kap Hornin kupeessa odottaen seppel-seremoniaa. Vieraat kuskattiin kuitenkin ensin helikoptereilla ja kumiveneillä maihin, jossa oli omat juhlallisuutensa plakaatin paljatuksineen, puheineen ja soittokuntineen. Suoritimme oman seremoniamme suomalaisten kaphornareiden muistolle: laskimme veteen albatrossin sulkaan kiinnitetyn teksinauhan.

Suomalaisten kaphornareiden muistoksi 29.1.2016

Vihdoin puolen päivän aikoihin ryhmityimme Aquileksen vanaveteen. Alukselta heitettiin mereen kukista solmitut Hollannin lippu ja ankkuri. Helikopteri pörräsi ympärillä ja ajoimme hiljalleen Aquileksen perässä. Sitten tilaisuus oli ohi.

Kuva: Armada de Chile.

Ankkuritervehdys

Purjehdus Kap Hornilta Puerto Toroon oli mahtava. Ennustetun luoteistuulen sijaan meillä oli navakka laitamyötäinen lounaasta. Manta kulki 7-9 solmua jättäen 55-jalkaisen katamaraanin taakseen. Aurinko paistoi ja ruorivuoroon oli jono. Puerto Toroon saavuimme juuri auringon laskiessa. Lokiin oli päivän aikana kertynyt 74 meripeninkulmaa.

Oma Kap Hornin juhlamme oli oikeastaan alkanut jo keskiviikkona, kun kävimme saarella. Ensin Hanski jäi veneeseen ja meloimme Jorman kanssa jollalla maihin. Rantautuminen ei ollut ihan helppo tyynessäkään säässä, maininki velloi isona kivirantaan. Jorma ja Hanski vaihtoivat paikkaa ja näin pääsimme kaikki tutustumaan saareen. Siellä oli menossa paikkojen kunnostus, siivous ja maalaus tulevaa juhlaa varten. Normaalisti saarella asuu nelihenkinen perhe. Kiireestä huolimatta majakanvartijalla oli aikaa leimata lokikirja ja merikortti Kap Hornin leimalla sekä jutella hieman. Veimme tuliaisiksi sinistä suklaata.

Jorma ja kuuluisa kallioseinämä

Caleta León on liian syvä ankkurointiin, yhden on jäätävä veneelle.

Kaphornareiden muistomerkki ja taustalla albatrossi-patsas.

Juhlat jatkuivat vielä sunnuntaina Puerto Williamsissa. Seremoniaan osallistuneet venekunnat sekä Puerto Williamsin purjehduskoulun porukkaa oli kutsuttu upseerikerholle. Komendantti avasi tilaisuuden ja jakoi jokaiselle venekunnalle kaksi mitalia, toinen laivastolta, toinen purjehduskoululta. (Purjehduskoulusta voi lukea Vene-lehden numerosta 11/2015.) Keittiöstä kannettiin tasaiseen tahtiin juomaa ja syötävää: leipäsiä, lohichevitseä, empanadaksia, pizzapaloja, lihavartaita. Ruoka maistui, mutta juoma ei niinkään, sillä edellinen ilta oli vierähtänyt laivaston epävirallisissa juhlissa jahtiklubilla neljään saakka aamulla. Oli hupaisaa kätellä suittuja, hyvin pukeutuneita upseereita, jotka olivat edellisenä iltana kilisteet kanssamme laseja rennoissa vetimissä. Chilen laivasto on aika rock!

Vasen on laivastolta, oikeanpuoleinen purjehduskoulu CEDENAlta.

Nyt on Kap Horn juhlittu perusteellisesti. Tulevat suunnitelmat ovat edelleen auki, mutta kerron heti kun teemme päätöksiä.