Eilen illalla saunoimme ja tänään olen päivittänyt blogiin kuvia. Tulossa on vielä kertomus loppumatkasta, johon sisältyi mm. käynti Kap Hornilla sekä nuotioilta Wollastonilla. Kysyn kipparilta tarkat lukemat, mutta Pelagic Australiksen lokiin kertyi noin 1300 meripeninkulmaa ja vettä kului noin 2500 litraa (se riitti, yleensä kuulemma viimeinen viikko eletään osin meriveden varassa). Meillä on noin 1500 valokuvaa, kahdeksan uutta ystävää, upeita muistoja sekä hyvä mieli.
 |
| Etelämantereen Paratiisilahti. Kuva: Gian Passano. |
"Bortta bra men hemma bäst" niin on myös hyvä olla omassa veneessä !
VastaaPoistaTuskin sinne "Jäätikölle" toista kertaa haaveilee ....
No odotetaan tarinan jatkoa ......
Luokkakokouksessa joku mainisti Aulista, muistui jostain mieleen ja googlaillin ja luin veneenvarusteluja- ja muita juttuja pari päivää ennen kuin jäljitin teidät Deception Islandille. Hiihtolomadekkari jäi kesken. Huima tarina, vene ja seikkailu! Erityisesti kiehtoi Skipin veneet, nostoköli ja rantautumismahdollisuus lähes missä vaan satamista välittämättä. Minulla on vähän vastaava pursi mutta tietysti paljon pienempi, lyhyesti retkilauta. Yhdistää pari muuta omaa harrastusta ja vapaan liikkumisen purjehdukseen - samaa ideaa kuin Skipillä Pelagic-veneissä. Saaristomerellä ja Suomenlahdella surffailen, ja yleensä kesällä mutta ehkä myös jäissä ensi talvena. Idea on kuitenkin yllättävän sama. Olisi kiva kuulla lisää Skipin veneistä, ainoita kai lajissaan, toimivatko ne oikeasti niin hyvin kuin mainosvideoissa ja ajetaanko niillä tosiaan vaikkapa vain matalaan suojattomaan hiekkarantaan kovassakin kelissä? Hieno on Mantakin, ja nostan hattua korkealle kun olette sen rakentaneet ja sinne asti purjehtineet. Toivottavasti pysyy jatkossa kunnossa (elektroniikka on veneessä aina riski, minä pidän mukana vain iphonen kotelossa, paperia on ainoastaan wc-rulla) ja tuulet suosii. Lycka till! Jyri.
VastaaPoistaHei Jyri pitkästä aikaa! Mielenkiintoinen vertailu :-) Matkapursissa - varsinkin ranskalaisissa - on usein nostoköli ja -peräsin. En osaa vastata kysymykseesi, sillä emme nostaneet matkan aikana köliä ylös. Itse pyrkisin millä tahansa paatilla suojaiseen rantautumis- tai ankkkuripaikkaan sekä pyrkisin välttämään turhaa pohjakosketusta. Suotuisia lautailutuulia! Auli
PoistaOli aika yllätys löytää sinut sieltä Auli. Harva tuohon pystyy vaikka moni taitaa haaveilla,
PoistaMinäkin, vähän, taidan tuntea hieman liikaa noita oloja ja kodin mukavuudet tässä iässä alkaa painaa aika paljon. Mantan sauna on varmaan todella iso nautinto juuri siellä.
Jatkan vielä vähän tuota filosofista vertailua. Juu nostokölejä tietysti ollut aina erillaisissa veneissä. Tarkoitin Skipin CVssä mainittuja "harrastuksia" ja Pelagic- veneiden syntyhistoriaa, ne liittyvät selvästi yhteen. Skip on moninkertainen Withbread-kippari, harrastaa kiipeilyä ja pitää Antarktiksen saaristoista jossa ei satamia tai palveluja ole, eikä "turisteja" (teillä oli hyvä yritys). Pelagic on tukialus ja mahdollistaa kaikki harrastukset välineineen turvallisesti kovissa olosuhteissa. Tukeva, lämmin, varastot ja tilat kiipeilyretkikunnille tms. ja se rantautumiskyky (nostokölit, kiinnitysköydet 120m, iso ankkuri, kumivene). Ja purjehtii hyvin. Pelagic menee paikkoihin joihin normi lasikuitumatkaveneet ei mene, turvallisesti ja jatkuvasti.
Minäkin lautailen paikkohin ja reittejä, väyliä vältellen ulkoluodoille, joihin ei muut veneet mene. Syväystä tarvitsen 10cm tai en yhtään kun voi kantaa lautaa. Retkimelontaa ja retkeilyä. Rantautuminen kestää minuutin ja sitten lauta on kalliolla. Teltta pystyyn. Satamaa tai edes suojanpuolen rantaa ei tarvita. Pääsee mihin haluaa ja minne muut ei pääse hyvin ja kovaa purjehtivalla veneellä tai "välineellä" mukavasti ja turvallisesti tarpeelliset varusteet mukana. Kaikissa keleissä ja pitemmäksikin aikaa. Seikkailua ja "tutkimusmatkailua" kuten Skip palveluaan kuvailee (ei charter) vaikka uusia ennen tuntemattomia saaria ei enää löydy. Minä en näe usein ketään päiviin retkilläni, sama fiilis varmaan etelämerilläkin. Harvivaista herkkua tuo fiilis tällä ylikansoitetulla massaturismiplaneetalla. Minäkin olin lähdössä ulkoluodolle (ei laituria tai mitään suojaa) Joulun jälkeen mökkeilemään, meri kun oli 4-6C. Ei varmaan olisi näkynyt ketään muita koko merellä, laivojen lisäksi. Revontulia ja pimeää (laudassa on nyt kulkuvalot). Lauta oli jo auton katolla kun tuli pupu pöksyyn, lupasivat säätiedossa kryssiä kuudessa pakkasasteessa. Jos skuutti tai kansi jäätyy niin olen pahassa pulassa. Vähän sama kuin teillä kun autopilotti hajosi, järki pitää olla mukana. Aina ei pääse vaikka olisi kuinka valmistautunut.
Kivoja nämä extremeharrastukset kuitenkin on, ymmärrät varmaan ;)
Parhaimmat onnittelut Sindbadin Antarktiksen kävijöille. Nyt on hyvä jatkaa suunnitelmia seuraavista kohteista.
VastaaPoistaKiitos! Sindbadin lippu liehui matkamme eteläisimmässä pisteessä 65 astetta 16 min S, mikä ikuistettiin valokuvaan. Se on tulossa jossain vaiheessa Sindbadiin.
PoistaVoisin näyttää kuvan ensi viikon kevätkokouksessa jos saatte sen tänne. :)
Poista