Jäätä, jäätä ja aurinkoa

Deception saaren jälkeen maisemat ovat muuttuneet aste asteelta jäisemmiksi, jylhemmiksi ja kauniimmiksi. Korkeat vuoret ovat paksujen jäämassojen peitossa, pohjoisrinteillä on paikoin paljaana mustaa rosoista kallioseinämää. Vuorenhuippujen välissä on valtavia jäätiköitä. Meressä ajelehtii kaiken kokoisia ja muotoisia jääkimpaleita lauttamaisista vuorista jääveistoksiin. 

On vaikea kuvailla tunnelmaa. Luonto on kaunis ja mahtava, mutta samalla uhkaava. Jään määrä on käsittämätön, miltei musertava. Aurinkoisessa säässä maisema on upea, jääveistos toisensa perään lipuu näkyviin, lumi hohkaa ja maisema kertautuu merestä. Huono keli muuttaa jään vaaraksi ja muistuttaa, kuinka haavoittuvia olemme vankassakin veneessä.

Moottoripurjehdimme pohjoistuulessa Deceptionista Enterprise-saarelle (64° 32 S 062° 00 W), jonka satamalahdessa on ruostunut laivanhylky, entinen valaankäsittelyalus Guvernören. Enterprise sekä viereinen Nansen-saari kartoitettiin vuonna 1898 ja lahti oli jo sitä ennen valaanpyytäjien käytössä. Pieni lahti on korkeiden jääseinämien reunustama ja hylky tarjoaa mainion kiinnityspaikan. Ankkurin varaan ei tarvitse jäädä.

Enterprise-lahdella oli kaksi venettä, toinen ankkurissa, toinen kiinni hylyssä.
Meidän jälkeemme tuli vielä yksi purjevene. Joskus lahdella on kuulemma
ollut kuusikin venettä samaan aikaan.

Hylyn takaa pilkisti Puerto Williamsista tuttu ranskalaisvene. He olivat kokeneet Deceptionissa kovia: kiinnitysköysi oli katkennut 35 sekuntimetrin puuskassa ja vene oli ajautunut rantaan. Myös Draken salmen ylitys oli ollut rankka. Purjehdus Pelagic Australiksella Etelämantereelle alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta.

Hanski kävi juttelemassa ranskalaistuttujen kanssa.

Seuraavana aamuna pumppasimme kajakin täyteen ja lähdimme Hanskin kanssa melomaan. Pieni turkishylkeiden porukka makoili niemekkeellä ja yksi – ehkä vahti – ärisi laiskasti ja näytteli hampaitaan, kun tulimme liian lähelle. Ihastelimme jäämuodostelmia tietämättä vielä, miten upeiksi ne muuttuvat edempänä etelässä.

Iltapäivällä suuntasimme Cuverville-saarelle (64° 41 S 062° 38 W). Siellä tapasimme ystävämme, jotka ovat olleet purjehtimassa näillä hyisillä vesillä neljä kuukautta. He lähtivät syyskuussa Puerto Williamsista Falklandille, sieltä Etelä-Georgiaan ja Elefanttisaarten kautta Antarktikselle. Toimme tuliaisiksi pari kassia vihanneksia ja hedelmiä.

Yhteinen illallinen nautittiin Pelagic Australiksessa. Tunnelmaa häiritsivät isot jäälautat (tai pienet jäävuoret), jotka uhkasivat ankkuriketjua, paukuttivat ja kolhivat kylkiä. Pelagic Australis on maalaamaton alumiinivene, joten raapiminen ei juurikaan haittaa, mutta ankkuriketju oli vaarassa. Päivä oli ollut pitkä ja olimme rättiväsyneitä. Kun olimme vihdoin menossa nukkumaan keskiyön tienoilla, jumittui painava jäälautta ankkuriketjun päälle. Ratkaisuksi tuli jolla ja 25 hevosvoiman moottori. Työntämällä kumiveneellä kaasu täysillä lauttaa se irtosi ja liikkui hitaasti syrjään. Yöstä tuli kuitenkin levoton. Vähän väliä kuului kolketta ja raapimista, kun jäät liikuivat pitkin veneen kylkiä.

Jää painoi ankkuriketjua.

Hanski ja Tomas jollassa työntämässä jäätä pois. Hitaasti se alkoi liikkua.

 

Päivällä yksi lautta kolisteli perää.

Seuraavan päivän kohde oli Paradise Harbour (64° 51' S 062° 54' W) ja myös sää oli paratiisimainen, tyyni ja aurinkoinen. Saimme nauttia tähän mennessä kuvauksellisimmasta ja upeimmasta lahdesta mahtavassa säässä. Kirjoitan tätä nyt jo Port Lockroyssä (64° 49' S 063° 30' W), jonne saavuimme Paratiisilahdesta tänään keskiviikkoiltapäivällä. Täällä on englantilainen asema postikonttoreineen ja matkamuistomyymälöineen. Pääsemme maihin shoppailemaan vasta huomenna, koska paikalla on risteilyalus. Grilli kuumenee ulkona ja salongissa leijuu herkullinen uunijuuresten tuoksu. Ruoka on ollut koko matkan herkullista. Nyt syömään!

Port Lockroy on asutettu lokakuusta huhtikuuhun.

Paradise Harbourissa - Bahia Paraisossa - on yksi Chilen asemista, jossa meille
tarjottiin kahvit. Kuva: Gian Passano.

Koko porukka nauttimassa Aleksanderin tarjoamaa viskiä jäätikköjäillä Enterprise-lahdessa.

 

Hylkeiden englanninkielinen nimi on crabeater, ravunsyöjä, vaikka ne eivät syö rapuja vaan pääasiassa krillejä, joita ne suodattavat hetulavalaiden tavoin hampaiden välistä - tai siis suodattavat veden ja ruoka jää suuhun. Lisäys myöhemmin: suomenkielinen nimi on osuvampi: krillihylje.

Krillihylje (Lobodon carcinophaga).