Puerto Santa Elena

Kaksi vuorokautta Madrynissä meni nopeasti työn touhussa. Tulopäivänä prefektura, kauppa ja suihku pursiseuralla, lähtöpäivänä prefektura ja kauppa. Pursiseuran vieraskirjasta löytyivät merkinnät Valentinan ja Fågel Blån käynneistä.
Tiistaina tuuli parhaimmillaan 20 m/s eikä maihin päässyt. Ankkuri piti hiekkapohjassa hyvin, kun ei ollut aallokkoa nykimässä sitä irti - aallokkohan ankkurin helpommin irrottaa kuin tuuli. Päivä oli siis mitä parhain työntekoon. Minä kirjoitin, Hanski kävi läpi köysiä. Kohta olemme alueella, missä ankkurin lisäksi tarvitaan kiinnitysköysi tai pari maihin.

Köysistä meinasi tulla "mitä minä sanoin" -tilanne. Olimme katsoneet köyttä jo Brasilian Rio Grandessa, jonka ammattikalastajia palvelevista kaupoista löytyi oikeanlaista. Oppaiden mukaan Chilen kanavilla paras on kevyt, kelluva ja kulutusta kestävä polypropeeniköysi. Kun joku on tarjolla, siihen pitää tarttua heti, muistutin Hanskia. Lisäksi Brasiliassa pystyi maksamaan kortilla, Argentiinassa käytettäisiin käteistä. Hanski halusi jättää ostamisen Mar de Plataan, josta suurin osa purjehtijoista hankkii köytensä. "Ja mihin se stuuvattaisiin?", oli Kapun vasta-argumentti. 220 metriä 18 mm:n köyttä on painava ja kookas pakkaus. "Mutta jos me ei edes mennä Mar de Plataan", sanoin aavistamatta, miten oikeaan osuin. Köysi jäi Rio Grandeen ja me purjehdimme Mar de Platan ohi.
Madrynissä Hanski kaivoi takaluukusta 150 metriä ajoankkuriin tarkoitettua kelluvaa köyttä, tosin paksumpaa kuin on tarpeen veneen kiinnittämiseen. Lisäksi meillä on 75 metrin ankkaroliina ja 50 metriä köyttä kelalla sekä liuta sekalaisia muita köysiä. Hyvä, ettei ostettu köyttä Brasiliasta.

Keskiviikkoaamuna lähdimme Madrynistä ja tänään torstaina ankkuroimme Santa Elenan luonnonsatamaan. Täällä tervetulotoivotuksen esittivät pienet, mustavalkoiset delfiinit, jotka sukkuloivat veneen ympärillä. Kyseessä on "Southern right whale dolphin", latinaksi "Lissodelphis peronii", jonka suomenkielistä nimeä en tiedä. Silloin tällöin vedestä pulpahti Magallanpingviinin pää. Lahdella asustaa myös merimetsoja, lokkeja ja tiiroja.

Yksi Santa Elenan ankkurilahdista.

 Elenan laajaan ankkurilahteen on helppo tulla pimeässäkin ja suojaa löytyy joka kelille. Ankkurointi riittää, toisin kuin esimerkiksi Caleta Hornossa. Suoja ei kuitenkaan tarkoita tyventä, tuuli ujeltaa matalan kumpareen takaa, mutta aallokkoa ei ole. Ympärillä kumpuilee puuton maisema. Vaaleaa hiekkamaata täplittävät vihreät pensaspallot, jossain näkyy punaruskeaa kalliota. Edessä on kaistale hiekkarantaa, jonka penkka nousee jyrkästi ja kasvaa heinätupsuja ja pensaita. Vuorovesi on nyt puolikuun aikaan vain 3,5 m. Kun tuuli huomenna on tyyntynyt, pääsemme tutkimaan maastoa. Se näyttää hyvältä kävellä. Santa Elenasta noin 50-70 merimailia etelään on ainoa alue koko 1600 mpk rannikolla, jossa on hyviä luonnonsatamia. Caleta Hornon lisäksi mm. kaksi saarta, Leones ja Tova, tarjoavat suojalahtia. Aiomme olla alueella jonkin aikaa ennen kuin purjehdimme Puerto Deseadoon.

Talo rakennettu 1948.

Puerto Madryn

Tulimme iltapäivällä 30 mpk pitkän Golfo Nuevon pohjukassa olevaan Madryniin. Caleta Hornoon on 150 mpk. Illalla alkaa puhaltaa vastaan ja sitä kestää kaksi päivää. Merimaileja kertyi La Platasta 734 ja aikaa kului 5 vrk 6 h, keskivauhti 5,8 kn. Ajoittain voimakas vuorovesivirta tiputti vauhdin 3-4 solmuun. Virta vaikutti olevan enemmän vastaan kuin myötä. Nyt ollaan isojen vuorovesien alueella, täällä 5 m, joten virrat ovat voimakkaita. Lahden suulla vastaan tuli miekkavalaita. Ne olivat isoja ja uivat jonkun matkaa veneen vieressä kuin delfiini, en ole ennen nähnyt. Ensimmäiset pingvinit on nähty! Kyseessä on n 70 senttinen Magallanin pingviini, jonka tunnistaa valkoisesta raidasta. Kuin mäyrä, sanoi Hanski.

Puerto Madryn. Rantaan on pitkä matka.

Madryn on lomakohde. veden lämpö 18 C.

Paikalliset veneet poijuisssa, Manta ainoa vierasvene ankkurissa.

 Kirjoitan tätä kahvilassa iPadilla, myöhemmin lisää ja kuvia, jos netti ulottuu veneelle. Se on kaukana rannasta. Pakollinen prefectura on käyty, seuraavaksi ruokakauppaan. Täällä on lämmin ja paljon turisteja.

40 astetta eteläistä

Tuuli oli ensimmäiset kolme päivää myötäinen, voimakkuus vaihteli 15-30 solmussa. Tulimme hyvää vauhtia virsarilla, aina tilanteen mukaan purjeita reivaten tai lisäten. Lauantaina aamuyöllä tuuli heikkeni ja tyyntyi lopulta kokonaan. Samaan aikaan taivaanrannassa salamoi. Mantereella, noin 80 mpk päässä meistä, oli menossa kunnon ukonilma. Se pysyi tuntikausia paikoillaan maan päällä eikä onneksi tullut merelle. Ajoimme aamuneljästä kello 11 saakka koneella, sitten tuuli virisi laitamyötäisenä ja genaakkeri nostettiin vetämään.

Ärjyvät nelikymppiset ovat täällä rannikon seurassa siis lähinnä kähisijöitä - ja kaipa noilla ärjyvillä tarkoitetaankin valtamerten latitudeja. 12 vuotta sitten lähdimme Uudesta Seelannista 43. leveysasteelta kohti itää. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ärjyvien piti viedä meidät Chileen, mutta kaarsimmekin ylös Alaskaan. Nyt ollaan sitten vihdoin täällä.

Virallisesti olemme Patagoniassa! Sen rajat ovat Rio Negro 41. leveysasteella ja Magalhãesinsalmi 52. leveysasteella. Magalhãesin eteläpuolella on Tulimaa.

Tähtäämme kuuluisaan Caleta Hornoon (45 02'52 S 065 40'95 W), korkeiden kallioiden suojaamaan pieneen lahteen, jonka sanotaan olevan Argentiinan rannikon paras ankkuripaikka. Matkaa on nyt lauantaina jäljellä vajaa 300 mpk, takana on 370 mpk. 40 mpk Caleta Hornoa ennen on myös hyvä ankkuripaikka, Santa Elena, jonne voi ajaa sisään myös pimeässä toisin kuin Caletan Hornoon. Vuoroveden korkeus on alueella noin 5 m. Sääennusteen mukaan maanantain-tiistain paikkeilla tulee vastatuulta.

Lentävä lähtö etelään karkotti jännityksen ja jäljelle jäi innostus! Olen todella nauttinut merelläolosta hikisten satamapäivien jälkeen. Vesikin on taas meren värinen.

Kohti etelää

Lähdimme La Platasta aamulla (ke 21.1.). Menemme niin pitkälle etelään kuin sää sallii. Päivitän sijaintikartan kerran vuorokaudessa, jos radioyhteys vaan on riittävän hyvä. Tällä hetkellä koillistuulta 7-8 m/s, aurinko paistaa, 4 metriä vettä alla, rantaa ei näy ja virran avittamana vauhti 8 solmua. Päivän ruoka: pizza ja hedelmäsalaatti. Hyvä päästä vihdoin liikkeelle!

La Plata

Emme päässeet  Mar de Plataan, vaan La Plataan (katso sijaintikartta). Tuuli oli torstaina sen verran vastainen, että vauhti tippui muutamaan solmuun, kun tulimme jokisuistosta avoimelle lahdelle. Lahden länsiosa on hyvin matala, paikoin vettä on vain metri, joten on pysyttävä ruopatulla kanavalla. Se on taas niin kapea, ettei luovimisesta tule mitään. Ajoimme muutaman tunnin koneella vasten terävää aaltoa, kunnes päätimme kääntyä. Jäimme yöksi ihan jokisuiston suulle ja perjantaiaamuna lähdimme kohti La Plataa. Tuuli oli yöllä kääntynyt myötäiseksi ja virtakin voimistunut, joten pääsimme 7-8 solmua eteenpäin. Näin ne ovat päivät erilaisia. Päätimme jäädä La Plataan odottamaan kunnollista sääikkunaa. Täältä on Mar de Plataan 260 merimailia, joten kaksi päivää riittää. Keskiviikkona tai torstaina on hyvä lähtöpäivä.

La Plata -lahden pohjoisreunalla on Uruguay ja eteläreunalla Argentiina, välimatkaa on leveimmillään 20 merimailista viiteenkymmeneen. Lahti on reilut 100 merimailia pitkä ja pääosin syvyys pysyttelee 3-5 metrissä. Laivat kulkevat pitkin ruopattuja väyliä. Vesi on maitokahvin väristä. Roskia, keppejä, tukkeja ja mangrovenoksia uiskentelee jatkuvasti vastaan. Ei ole kiva seilata matalassa kuravedessä.

La Platan kaupunki on öljysatama. Edustalla oli useita laivoja ankkurissa. Laivasataman lisäksi kaupungissa on yksi pursiseura. Maitse matkaa Buenos Airesiin on vain tunti.
Lähestyessämme aallonmurtajan suojaamaa sisäänajoa kutsuin VHF:llä La Platan prefekturaa kanavalla 16, kuten oli ohjeistettu. Ei vastausta. Kapean sisäänajon varrella oli prefekturan vahtitalo. Miehet katselivat ohiajoamme, VHF pysyi hiljaisena. Kun olimme noin 50 metrin päässä, alkoi kuulua kimeää pillinvihellystä ja yksi univormupukuinen viittilöi meitä kääntymään. Hanski kääntyi ja jatkoin kutsumista, nyt aseman nimellä, joka luki talon seinässä (Prefectura de Isla Santiago). Ei vastausta, kunnes joku sanoi englanniksi, että prefektura käyttää kanavaa 71.  Sain sillä yhteyden ja vastailin tavanomaisiin kysymyksiin: mistä tulossa, minne menossa, montako henkeä, rekisterinumero, omistajan nimi. Saimme jatkaa matkaa.

Pursiseuran edustalla oli kaksi venettä ankkurissa, kumpikin tunnettuja: italialainen Saudade III, jonka pariskunta Mariolina Rolfo ja Giorgio Ardrizzi ovat kirjoittaneet loistavan Patagonia-oppaan (Patagonia & Tierra del Fuego. Nautical Guide). Se kulkee nimellä "se sininen kirja" ja löytyy jokaisen Patagonian purjehtijan kirjahyllystä.

Giorgio kirjoittaa Patagonia-kirjan päivitettyä laitosta. Iltaisin veneestä kuuluu
saksofonin ääni.
Giorgio is working on the update for next edition of the Patagonian guide.
In evenings we can hear his saxophone.

Toinen vene on iso, keltainen teräsvene nimeltään Mollymawk, kolmilapsisen purjehtijaperheen koti. Jill Schinas on kirjoittanut useita lehtiartikkeleita ja kirjoja, mm. How not to build a boat ja Kids in the cockpit. Pitää jossain vaiheessa päästä juttuun kummankin venekunnan kanssa.

Mollymawk, 50-jalkainen teräsvene on Schinasin perheen koti.
Kävimme sunnuntaina moikkaamassa ja heti meidät kutsuttiin
kahville. We went to say hello and were invited for coffee.

Pursiseuralla ei ollut vapaata paikkaa meille, mutta saamme käyttää palveluja ilmaiseksi. Ankkurissa on mukavaa, tuuli viilentää ja hyttysiä on (ehkä) vähemmän. Hyttyset nimittäin saapuvat heti kun aurinko laskee.  Luukkujen lisäksi kulkuaukossa on pidettävä verkkoa, mikä taas vähentää viilentävää ilmavirtausta. Barloventossa kuumana iltana yhdistelmä oli sietämätön: sisällä oli edelleen reilusti yli 30 C astetta, mutta avotilassa ei voinut istua hyttysten vuoksi. Ne ovat mieltyneet varsinkin minuun, kädet ja jalat ovat kuin rokkotaudissa ja pistot kutisevat armottomasti. Allergialääke helpottaa.

Sataman yhdessä sivukanavassa sijaitseva pursiseuran alue oli yllättävän viehättävä ja rauhallinen, vihreä keidas ison sataman kupeessa. Alueella on uima-allas, grillipaikkoja ja paljon istutuksia. Klubitalo on valtava, emme tutustuneet tarkemmin, mutta terassin päivänvarjoista päätellen siellä on ainakin ravintola. Veneitä on paljon, arvioisin jopa 500. Suurin osa on noin 25-jalkaisia rannikkopursia, mikä on tyypillinen paatti tällä alueella. Purjeveneet ovat Argentiinassa kalliita, Manta on arvioitu puolen miljoonan dollarin arvoiseksi ja juuri äsken yksi ohisoutelija tokaisi, että heidän pitää olla rikkaita, kun on tuollainen vene. Ostaiskohan joku puoleen hintaan ;-)...

Pursiseuran laivaa muistuttava talo on ulkoa hulppea, mutta sisältä  nuhjaantunut.
The ship-like YC building looks grandious outside, but is a bit worn out inside.

Lähdimme aamulla jollalla maihin, sillä prefekturassa pitää käydä ilmoittautumassa VHF-kontaktista huolimatta. Mutta emme päässeet maihin. Vesi oli niin korkealla, ettei laitureilta päässyt kuivin jaloin pois. Soudimme laitureiden vieressä olevalle viheralueelle, mutta sekin oli veden saartama. Ainoa paikka olisi ollut klubitalon edustalla oleva ramppi, mutta se oli sen verran kaukana, että prefektura saisi odottaa veden laskemista. Emme käsitä, mistä korkea vesi johtuu. Vuorovesi on täällä vain metrin. Tuskin tämä voi olla tavanomaista, sillä ei kai laitureita rakennettaisi niin, että veneisiin pääsee vain ajoittain. Myös osa penkeistä, grillipaikoista ja roskiksista on veden saartamia.

Ylävesi ja etelätuuli aiheuttivat tulvan. Tapahtuu kuulemma pari kertaa kuussa.
High tide and southerly wind cause this. Happens couple of times in a month.

Menimme prefecturaan vasta sunnuntaina, kun vesi laski.
We went to prefectura on Sunday after the water was normal.

Lähin kaupunki on Ensenada, jonka pitkä pääkatu on aika ankea.
Roskia, kulkukoiria, ränsistyneitä autoja, mopoja, pikkukauppoja.
Ensenada is a shabby smalltown with a long main street.

Välillä jalkakäytävä katosi ja kivitalojen vieressä oli lauta- tai aaltopeltirakennelmia.
Occassionally the footpath dissapeared and houses were built of wood or aluminium plates.

Ensenadan keskusta - city centre.

Pursiseuran lähellä on viihtyisiä taloja puutarhoineen ja joenrantoineen.
Near the yacht club the houses are nice with own garden and rivershore.

Kohti Mar de Plataa

Sää on huono etenemiseen, matalapaineita vastatuulineen tulee jatkuvalla syötöllä niin, ettei edes kahta päivää pääse ilman vastatuulta. Mar de Plataan on 300 merimailia. Päätimme lähteä tilanteeseen, jossa meillä ensimmäisenä päivänä (torstai) heikkenevää vastatuulta (itätuuli), toisena päivänä navakkaa myötäistä (pohjoinen), kolmantena taas vastatuulta (etelätuuli), jonka jälkeen sunnuntaina, neljäntenä päivänä, myötäistä pohjoistuulta. Vastatuulen vuoksi arvioimme saapuvamme Mar de Plataan sunnuntaina. Jos emme lähtisi nyt, saisimme odottaa viikon, ainakin.

Päivät ovat kuluneet matkapurjehduksen arjessa: pyykkiä, ruokaostoksia, sekalaisia hankintoja. Lisäksi sain flunssan, joka tuntui hassulta helteessä. Se meni onneksi yhden päivän levolla ohi.

Maanantaina teimme junalla reissun Buenos Airesiin. Ostimme uuden objektiivin rikkoutuneen tilalle sekä kävimme Suomen suurlähetystössä, josta saimme kassillisen suomenkielisiä kirjoja. Harmi, ettei tullut kuvaa minusta istumassa lattialla kirjaröykkiön keskellä. Kevensimme omaa kirjavarastoamme lauantaina. Lähetystön Tytti oli laittanut kaupungissa asuvien suomalaisten fb-sivulle (Finns in Buenos Aires) tiedon vapaasti noudettavista kirjoista, ja meihin otti yhteyttä Maria Eugenia. Hänellä ei ole sukujuuria Suomeen, mutta musiikkia ja kieliä harrastava Maria diggaa suomalaista heviä ja oli sen vuoksi innostunut opiskelemaan kieltä. Puhui aika hyvin siihen verrattuna, että oli opiskellut yksin ja vain kolme kuukautta.

Maria Eugenia tuli kaupungin toiselta laidalta hakemaan suomenkielisiä kirjoja.
  Maria Eugenia came from the other side of the city to pick up Finnish language books. took the ones we had read, and
from the Finnish Embassy we got a good refill of Finnish language books.

 Sää on ollut todella kuuma. Iltapäivällä vene lämpenee lähes 40 C asteeseen ja nukkuminen on vaikeaa. Onneksi pursiseuran alueelta löytyy varjoisia paikkoja. Uima-allaskin on, mutta vesi on noin 30-asteista eikä viilennä. Sunnuntaina pakenimme hellettä kirjojen kanssa puiden alle. Illalla Ilkka ja Maria (vaimo, ei hevi-diggari!) palasivat päiväpurjehdukseltaan ja istuimme vielä heidän kanssaan. Muut joivat mate-juomaa, minä en viitsinyt flunssaisena tarttua yhteiseen pilliin. Maten juonti on juuri tällainen sosiaalinen tapahtuma: yksi kuppi pilleineen kiertää porukassa. Hanski piti tällä kertaa makua parempana kuin ensimmäisellä kerralla. Argentiinalainen mate ei kuulemma ole yhtä kitkerää kuin uruguaylainen.

Iltahetki pursiseuran upealla pihalla. Taustalla klubiravintola.
An evening on the green yard of the yacht club.

Barloventon telakalla

Ehkä vastoinkäymisten ja onnenkantamoisten summa on nolla, nyt saimme tasoitusta Uruguayn telakointikommervenkkeihin. Barloventossa nosto ja lasku sujuivat kuten oli sovittu: ajallaan, rauhallisesti, pätevästi. Pohja oli puhdas, hieman näkkejä siellä täällä. Keulapotkuri puolestaan oli näkkien jumittama, se putsattiin ja maalattiin. Hanski vaihtoi potkurin. Aamulla klo 7 takaisin veteen. Juuri ennen sadekuuroa köydet olivat kiinni omalla paikalla. Veloitus 140 euroa!

Argentiinassa tulli myöntää luvat nostoon ja laskuun, ja viranomainen käy paikan päällä, mutta koska me emme periaatteessa olleet telakalla, vaan koko ajan kiinni nosturissa - tietenkin tuettuna - siihen riitti suullinen lupa puhelimitse. Ensin näytti siltä, että satamakapu Charly haluaa siirtää Mantan telakalla tukien päälle, mutta meidän onneksemme veneitä siirtävä traktori meni rikki. Manta oli pakko jättää "roikkumaan" eikä kirjallista lupaa tarvittu.

Erikoisen näköinen mutta toimiva vaijerinosturi.
Crane looks a bit odd, but works well. Strong wires.

Yksi neljästä nostoliinastamme (vihreät) oli kadonnut. Kaikki alkoi siis vastaavan
löytämisestä tilalle. Monen kyselyn jälkeen löytyi liike joka myi liinoja!
We have four one metre long 2 tonne lines - or had - one had disappeared,
which we found out here. So before the haul-out we had to buy one line  - and we did!

Manta nousee koukuista, se on sille parempi kuin liinat.
For Manta it's better to use hooks that travellift and lines.

Yö telakalla. Ei tarvittu tyynyjä, pää vaan perään päin.
The night on the hard. We didn't need pillows, just turning head to aft.

Tämähän on kuin Sindbadilla! Yhteisen kielen puuttumisestä huolimatta
Hanski ja satamakapteeni Charly ymmärsivät toisiaan ja yhteistyö sujui.

It's like in our yacht club Sindbad! Only that Hannu and the varaderomaster
Charly didn't have a common language. But they understood each other without it.

Pohja oli puhdas. Sinipunainen läikitys näyttää epäsiistiltä, mutta
kumpikin on antifouling-maalia.
The bottom was clean, although it looks funny, but both red and blue are
antifouling.

Viimeksi Manta oli ylhäällä Tromssassa puolitoista vuotta sitten.
Last time Manta was out of water in Tromsoe, Norway, one and half years ago.
Kääntyvälapainen / Bending J-prop.

Sinkit saavat luvan kestää Chileen saakka. Ne harjattiin.
Zinc anodes have to do until Chile, we just brushed them.

Pohjassa oli paikoin kuplia, ilmeisesti sähkövuodon aiheuttamia.
Pohja on näiltä osin hiekkapuhallettava ja maalattava kunnolla,
siksi emme ryhtyneet mihinkään maalaushommaan nyt, se olisi ollut turhaa työtä.
Bubbles on the bottom, caused by electrical leak? We have to sandblast and
paint properly, that's why we didn't paint at all now.

Huono akku ja näkit: eipä ihme ettei keulapotkurissa ole ollut tehoa.
No wonder the bowthruster has been powerless.

New battery, cleaning and painting: works again!

Kiinteälapainen taas hommiin. Akselin kumilaakeriin oli tullut pieni
klappi, mutta täällä on käytössä tuumat, joten uutta laakeria ei saa.
Kulumisen on aiheuttanut J-prop, joten tämän potkurin kanssa sen ei pitäisi suurentua.
Fix blade propeller.

Takaisin veteen. Tuskin ovat nähneet ennen näin huolettomasti kunnostettua
pohjaa ja likaisia kylkiä!
Back to water. I doubt if they have ever seen a bottom like this going into sea again!

San Fernando, Barlovento YC

Ajoimme tammikuun toisena päivänä 40 merimailin matkan Buenos Airesin keskustasta San Fernandoon, joka on kaupunginosa tai ehkä oma kuntansa. Linnuntietä matkaa keskustaan on vain noin 10 km. Vesi oli korkealla etelätuulen ja kuun ansiosta, mutta käytimme kuitenkin ruopattua väylää, joka kiersi melkoisen mutkan. Näimme paljon purjeveneitä rannan reunassa, siellä kulkee pienvenereitti, jota ei ole meidän kartassamme.

Ajoimme pitkää reittiä Buenos Airesista San Fernandoon.
We took the long route from Buenos Aires centre to San Fernando.

Reitti oli yllättävän kiinnostava. Tuli ihan Amerikan sisävedet mieleen ruskeasta vedestä, rantapusikoista ja pylväiden väliin rakennetuista taloista. Lähempänä marinoita veneliikenne alkoi olla todella vilkasta, olihan perjantai-iltapäivä. San Fernandossa ja sen ympärillä on useita isoja pursiseuroja sekä valtavasti venepalveluja. Tigren turistikaupunki on lähellä.

Jokivarren vapaa-ajan taloja. Kulku vain veneellä.
Vacation houses alond the riverside, reached only by boat.

Olimme olleet yhteydessä suomalais-argentiinalaiseen Ilkkaan, jolla on vene Barloventon venekerhossa, joten sama seura oli luonteva valinta. Ilkka oli varannut meille paikan ja puhunut alustavasti veneen nostosta. Kerhon alue  korkeiden mäntyjen reunustama vihreä keidas, mukava keskustan pakokaasujen jälkeen. Liikenteen melun sijaan täällä kuulee linnunlaulua. Veneiden kiinnitys tapahtuu kahdella mooring-köydellä ja maihin kuljetaan jollalla tai klubin yhteysveneellä.

Venepaikkamme, mutta missä maa?! Kiinnitysköydet ovat kiinni pikkupoijuissa.
Manta's place, but where is land?! Mooringlines are attached to small buoys.

Alavedellä maa tuli näkyviin.
Low water: land found.

Ilkka on auttanut meitä noston järjestämisessä.
Ilkka has helped us with the haul-out.

Olemme järjestelleet nostoa ja se vaikuttaa toteutuvan torstaina. Olemme vain yön yli ylhäällä. Hinta 140 euroa!! (Piriapoliksessa 700 euroa.) Venepaikasta maksamme 9 euroa/vrk.

Barloventossa on ainakin parisataa purjevenettä. Oikealla yhteysveneen katettu laituri.
BArlovento has at least 200 sailboats. On the right the pier for shuttle boat.

Näkymä veneeltä. Puut suojaavat tuulelta.
Sight from Manta. Trees protect from the wind.

Hannu puhumassa nettipuhelua Jaskan kanssa klubin ravintolan terassilla.
Hannu talking with his brother on the restaurant terasse.
There wifi is strong and you can use internet for calling.