keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kapteeni Käpy

"Minä olen tämän laivan kapteeni", ilmoitti nelivuotias tullessaan Mantalle. Kapteenin ehdoilla ollaan eletty, on hienoa saada Teijo ja Nuu vieraaksi.
Ajoimme päiväksi Cascaisiin.
Leluja ei tarvita, kun veneessä on kaikkea mielenkiintoista.
Kapteeni Kävyllä on oma vinssauslaite.
Rannalla etsittiin rapuja ja kaloja.

Satamassa uiskentelee isoja meduusoja.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kotona taas

Palasin eilen Mantalle. Suomen syksy oli juuri niin raikas ja kaunis kuin olin ajatellut. Nautin lehtipuiden väriloistosta ja kunnollisesta metsästä. Pitkistä, tuuheista kuusista lähtee tuulella ihan erilainen ääni kuin Espanjan pitkäneulaisista männyistä eukalyptuspuista puhumattakaan. Sieniä ei juurikaan löytynyt, mutta se ei ollut tällä kertaa tärkein syy mennä metsään. En olisi edes ottanut saalista mukaan veneelle, sillä kuivattuja tatteja, suppilovahveroita, kantarelleja ja torvisieniä on vielä hyvä varasto jäljellä.

Kymmenen päivän aikana ehdin tavata sukulaisia ja ystäviä sekä hoitaa asioita kohtuullisen rauhallisessa tahdissa. Sydän pompahti, kun ovikellon kilaus sai oven takana aikaan huutokuoron "Auli-mummi, Auli-mummi!" Heti kynnysmatolla selvitettiin 3- ja 4-vuotiaiden tärkeimmät kuulumiset, halausten jälkeen. Ohjelmaani mahtui lisäksi hauenuistelua (yksi tuli ja se syötiin), uimahallia eskarilaisen kanssa, tokaluokkalaisen läksyjen seurantaa sekä äidin seurassa lehtien lukua soffalla maaten ja suklaata syöden.

Kiersin Hanskin antaman ostoslistan kanssa venetarvikeliikkeissä, Honkkarissa ja Biltemassa. Rinkka painoi 19,7 kg ja sisälsi muutaman vaatekappaleen lisäksi ruisleipää, salmiakkia, 10 pokkaria kierrätyskeskuksesta, nippeleitä, hyttysverkkoja, silmätippoja 8 kuukaudeksi, sinappia, kaidetolpan, Fazerin suklaata ja Herbamare-suolaa. Kentillä (tulin Arlandan kautta) keräsin katseita, sillä kainalossa oli Jaskan tekemä tuuliperäsimen lapa, metri kertaa 20 cm. Kukaan ei kysynyt ääneen mikä se on, vaikka kysymys suorastaan huuteli ihmisten ilmeissä. Yhdellä nuorella naisella oli myöskin lauta mukana, tosin siinä oli pyörät. Kysyin oliko hän menossa johonkin tapahtumaan, sillä Lissabonin kulmikkailla kiveyksillä skeittaaminen ei ehkä ole kaikkein jouhevin tapa liikkua. Tyttö oli menossa lautailemaan veden päälle, Penicheen, jossa olimme tullessa nähneet toistakymmentä suomalaista surffaajaa. Penichessä on kuulemma Portugalin parhaat aallot.

En tullut ottaneeksi kuvia Suomen syksystä, mutta tehän tiedätte minkälainen se on parhaimmillaan. Poissa ollessani Portugalin sää oli muuttunut, tuuli kääntynyt pohjoiseen ja kaikki veneet lähteneet eteenpäin. Hanskilla oli muutamana päivänä seuranaan kaverinsa Svenkka, joten hänkin sai olla vihdoin turistina. Svenkan mukana Suomesta tuli meille kiukaan vastus (varalle), neljä potkurin sinkkiä, kirjoja ja lehtiä. Kuljetusapu oli tarpeen, kiitos!
Hanski kävi s/y Homelessin Jonnun ja Mikon kanssa Lidlissä - autolla.

Sukulaisten ja ystävien tapaaminen ei jää tähän, päin vastoin, nyt se vasta alkaa. Huomenna Hanskin poika ja pojanpoika (se toinen oven takana huudellut :-) tulevat neljäksi päiväksi meille. Sitten suuntaamme Madeiralle, jossa on kavereita lomalla. Sieltä Teneriffalle tapaamaan lomailevaa ystävääni. Kohta onkin joulu, jolloin alkaa kolmen viikon sukulaistreffit Lanzarotella (Bamse-hotelli :-). Sen jälkeen kiireen vilkkaa Gran Kanarialle, jossa joukko sindbadilaisia Saunaseuran jäseniä lomailee ja odottaa arvatenkin saunakutsua. Saattaa olla, että saamme vielä sukulaislikasta kuukaudeksi miehistön täydennystä Kanarialle.

Vaikka Suomen syksy on ihana, ei siellä grillata ulkona - sen me teemme tänään täällä.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Siipikalvo

Yksi syy Suomeen tulolleni oli tarve käydä silmälääkärillä. Oikean silmäni nurkkaan oli vähitellen muodostunut kirkkaanvalkoinen pallura ja verisuonet näkyivät selvästi. Silmä ei kutissut eikä ollut kipeä, mutta muutos huolestutti. La Coruñassa kävin terveyskeskuksessa ja sain lisäksi meilitse valokuvan perusteella diagnoosin Suomesta. Maanantaina silmälääkäri sitten vahvisti diagnoosin: siipikalvo (pterygium).
Kolmas syyskuuta. Kasvu on onneksi pysähtynyt juuri iiriksen reunaan.

Siipikalvon nimi tulee kasvannaisen siipimäisestä muodosta. Kasvannainen on sidekalvoa eli samaa, mitä on silmän "valkuaisessa". Siipikalvo on periaatteessa vaaraton, mutta jos se kasvaa sarveiskalvon (iiriksen) päälle ja alkaa haitata näköä, on leikkaus − kuoriminen − paikallaan. Siipikalvo kasvaa helposti takaisin, joten kuorimisen sijaan on yritettävä estää sen laajeneminen.

Siipikalvon aiheuttajia ovat UV-säteily ja kuivuus. Terveyskirjaston sanoin: "Pitkäaikainen vuosia kestävä työskentely pölyisissä ja kuivissa olosuhteissa lisää riskiä saada siipikalvo. Runsas ultraviolettisäteilylle altistuminen lisää myös siipikalvon esiintymistä."
UV-säteilylle olen altistunut normaalia enemmän ainakin purjehdusten aikana ja ehkä joku entisen elämäni toimistoista oli pölyinen, kuivia ne ainakin olivat.
Sain jo heti La Coruñassa ohjeet käyttää aurinkolaseja ja kosteuttavia silmätippoja. Vaikka siipikalvo ei katoa kun se on kerran muodostunut, minulle kävi onneksi niin. Silmänurkka ei enää punoita ja pallura on kadonnut. Jäljellä on litteä siipi. Tai useampi, sillä lääkäri havaitsi kummankin silmän sisä- ja ulkonurkassa kasvannaisia.

Auringon ultraviolettisäteily on haitallista; sillähän voi vaikka desinfioida vettä eli tappaa baketeereja. Ihosyövän vaara tiedostetaan ehkä parhaiten, mutta UV-säteily voi aiheuttaa myös harmaakaihia.

Otsonikerros ja paksu pilvikerros vaimentavat säteilyä. UV-säteilyn määrä ilmoitetaan indeksillä välillä 0−20. Tropiikissa eletään yli kympissä läpi vuoden, Suomessa ei talvella ole säteilyä lähes ollenkaan. Portugalissa indeksi on nyt noin kuuden paikkeilla. Korkein UV-arvo (20) on mitattu Andeilla Argentiinassa. Ei parane tehdä vuoristoretkeä Argentiinassa.

Minun silmäni ärtyivät alkumatkasta, Norjassa ja Irlannissa, jossa oli pilvistä melkein koko ajan. Sen vuoksi en käyttänyt aurinkolaseja. Olisi ollut syytä suojata silmät pilvistä huolimatta.

Ilmatieteen laitoksella on hyvä UV-indeksikartta.



26. elokuuta näytti tältä, nyt paremmalta. Mutta haitta on elinikäinen, ja
aurinkolaseja on syytä pitää pilviselläkin säällä.
 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Sarema kiertänyt pallon

Sareman (Eastwind 45) vanavesi leikkasi oman jälkensä eilen Beringinmerellä, joten Riitta, Pekka ja Latte ovat kiertäneet maapallon (ja pohjoisnavan) Alaskasta Alaskaan. Onnittelut!

Tieto tuli meilitse, ja pian blogistakin löytynee tarinaa.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Oeiras

On rauhoittavaa, kun ei ole lähdössä. Ei tarvitse kytätä sääikkunaa eikä murehtia marinassa vietettyjä "turhia" päiviä. Hanski on käyttänyt kolme päivää pelkästään pleissaukseen. Minä olen pyykännyt ja kirjoittanut. Olemme lukeneet kirjaa keskellä päivää. Olen käynyt juoksemassa ja Hanski huoltanut venettä.
Olemme ajaneet paikallisjunalla itään ja länteen, Lissaboniin ja Cascaisiin. Ostimme viikon voimassa olevat junaliput (12 euroa), joista on ollut iloa muillekin.

Mikko antoi hyviä vinkkejä Dyneeman pleissaukseen.

Ennen kuin s/y Katariina lähti, kävin Sinikan kanssa pari kertaa kaupoilla ja kaffella. Ostimme herkkuja Cascaisin "citymarketista" nimeltä Jumbo. Oli piristävää olla naisten kesken liikkeellä.
Olemme istuneet iltaa ja höpöttäneet Katariinan ja Homelessin porukoiden kanssa. Yhtenä iltana Mantassa, jossa katsoimme leffaa Merivuokon Etelämanner-purjehduksesta. Täytyy huomauttaa, että elokuvan valinta oli vieraiden, emme tyrkyttäneet aihetta!
Ilkka, Sinikka, Mikko, Hanski ja Johanna. Jälkiruokavaihe.

Ensimmäisellä Cascaisin reissulla lounastimme s/y Anna Carolinen Janneken ja Wietzen kanssa. Tapasimme hollantilaiset ensimmäisen kerran Kaledonian kanavalla ja sen jälkeen muutaman kerran Galiciassa.
Wietze ja Janneke majoittuivat Cascaisin marinaan. Vastaan tuli tuttuja.
Anna Caroline on upeasti kunnostettu teräsvene. Olen kateellinen
varsinkin maalipinnasta!

Oeiras marina on osoittautunut mukavaksi. Sopivan kokoinen, palvelut pelaavat ja ihmiset ovat ystävällisiä. Joka aamu saamme neljä tuoretta sämpylää. Pesukone maksaa 1,50 euroa, pohjahinta tähän mennessä.
"Bom dia com pãozínho português! Boa estadía!"
 


Odotettu voimakas etelätuuli puhalsi viime viikolla. Yöllä vantit vinkuivat ja nostimet paukkuivat. Aamulla kuohut löivät aallonmurtajan yli. Onkimiehet istuivat penkillä syömässä eväitään, kun eivät päässeet kalapaikoilleen. Oli mukava olla suojassa.



Marina-alueella on muutamia venetarvikekauppoja ja kahviloita, mm.
Peter's Sport Café, jota kuulemma isännöi Hortan Peter's Cafén poika.
Oeiras on lähiökaupunki. Keskusta kapeine kujineen ja kirkkoaukioineen on parin kilometrin päässä  marinasta. Noin kilsan päässä on kuitenkin ostokeskus, jossa ihan kelpo ruokakauppa liha- ja kalatiskeineen, hyvä leipomo ja kahvila sekä mm. kampaamo. Rantaa kiertää lenkkeilijöiden suosima kävelyraitti. Vieressä on kaksi uimarantaa, joissa tosin ei enää näe väkeä. Marina-alueeseen kuuluu lisäksi maauimala, joka suljettiin 15.9. Syksy tulee.

Sää on ollut sateinen, mikä ei muuten haittaisi, mutta sadetakki hiostaa kosteassa ja lämpimässä säässä. Veneessä sisälläkin on kosteaa. Saunomista ei voi ajatellakaan, mutta eilen kiuas oli pienellä lämmöllä ja toi hieman kuivuutta sisätiloihin. Odotan Suomen kirpeää syysilmaa ja sienimetsää!


tiistai 24. syyskuuta 2013

Portugalin pikapysähdykset ja marinahintoja

Olemme Lissabonin Oeiras-marinassa ja poden lievää sopeutumisvaikeutta, niin nopeasti Galicia vaihtui Portugaliin. Vaikka maat ovat naapureita, erot ovat suuret. Portugali on köyhä, ainakin pohjoinen.

Mutta ihan ensin uutinen, joka meidän mielestämme ansaitsee suurempaa haloota kuin sen lähde pitää itsestään:

Sarema on läpäissyt Koillisväylän!

Matkaa on vielä jäljellä, ensin Venäjän Providenijaan ja sitten Beringinmeren halki Aleuteille. Tämä on se meri, josta se kuningasrapujen pyytäjät -tv-ohjelma tulee. Ei helppo paikka syys-lokakuussa.
Virallisesti Koillisväylä - samoin kuin Luoteisväylä, jonka Sarema purjehti vuonna 2010 ensimmäisenä suomalaispurtena - rajautuu napapiiriin. Sarema ylitti napapiirin tänään. Nostamme sille varovaisen maljan ja jännitämme loppumatkan sujumista. Myötäajatuksia hyiselle merelle täältä hiostavasta ilmastosta. Alaska in my dreams...

Ja sitten Portugaliin. Ensimmäinen purjehdusvuorokausi oli nopea, taas 12 tuntia parhaimmillaan 90 merimailia. Vuorokaudessa tultiin 165 mpk. Tuuli heikkeni toisena päivänä, mikä sinetöi pohdinnan mennäkö yöksi Nazaréen vai ei. Menimme.
Parhaimmillaan 8-9 solmua. Tässä tuuli on jo heikentynyt.

Nazarén haisusatama, jossa suhkusta tuli vain kylmää. On vielä liian
viileää kylmille suihkuille, ne ovat ok sitten tropiikissa. Hinta 26 e/vrk.

Nazarén jahtiklubi, jonne opaskirjamme neuvoi olemaan menemättä. Hinta 20 e.

Nazaré oli ihan viehättävä turistikylä.

Kalanmyyjä rannalla.


Matka jatkui lauantaina täysin tyynessä. Iltapäivällä olimme 20 merimailia etelämpänä Penichessä, johon s/y Katariina  oli jäänyt meitä odottamaan. Olipa hauska tavata! (Marinamaksu Penichessä 20 e.)

Sinikka (vas.) ja punapaitainen Ilkka sekä heille tutuiksi tulleet englantilaiset seilorit.

Peniche

Penichen sataman ulkopuolelle saattoi ankkuroitua.

Sunnuntaina moottoripurjehdimme viimeisen pätkän, 50 mpk Lissabonin edustalle Oeirakseen.

Satamamaksut kallistuvat mitä etelämmäksi mennään. Mantan 12 m laitettiin täällä kategoriaan 12-15 m (miksi ei 10-12 m?!). Satamamaksu on 36 e/vrk, 1.10. alkaen 25 e/vrk. Koska olemme täällä lähes kuukauden, maksamme kuukausihinnan, joka on jyvitettynä kahden hintakauden mukaan 530 e/kk. Jos olemme kuukauden, se tekee 17 e/vrk, kolmessa viikossa 25 e/kk.

S/y Katariina, Maestro 35. Välillä purjeilla pääsi avittamaan
matkalla Penichestä Lissaboniin.

torstai 19. syyskuuta 2013

Sääsysteemin muutos

Kesällä ja syksyllä Espanjan länsirannikolla ja Portugalin rannikon pohjoisosassa tuulee jatkuvasti pohjoisen puolelta. Silloin Azorien yllä on korkeapaine. Näin on ollut viimeisen 4-5 viikon ajan. Nyt vallitseviin tuuliin on tulossa muutos, mikä näkyy hyvin sääkartassa.
Ei olisi kiva olla Islannin tienoilla maanantaina, 976 mbarin matala.
Lähdemme nyt kohti Portugalia, sillä ainakin parina päivänä pitäisi olla vielä hyvä purjehdustuuli. Sitten tyyntyy ja saattaa tulla vastatuulia. Määränpää on auki, ehkä Lissabon, ehkä Leixoes, ehkä Nazare.

Lissabonissa on oltava viimeistään syyskuun viimeisellä viikolla, sillä lennän sieltä 2.10.  käymään Suomessa.