Kotona taas

Palasin eilen Mantalle. Suomen syksy oli juuri niin raikas ja kaunis kuin olin ajatellut. Nautin lehtipuiden väriloistosta ja kunnollisesta metsästä. Pitkistä, tuuheista kuusista lähtee tuulella ihan erilainen ääni kuin Espanjan pitkäneulaisista männyistä eukalyptuspuista puhumattakaan. Sieniä ei juurikaan löytynyt, mutta se ei ollut tällä kertaa tärkein syy mennä metsään. En olisi edes ottanut saalista mukaan veneelle, sillä kuivattuja tatteja, suppilovahveroita, kantarelleja ja torvisieniä on vielä hyvä varasto jäljellä.

Kymmenen päivän aikana ehdin tavata sukulaisia ja ystäviä sekä hoitaa asioita kohtuullisen rauhallisessa tahdissa. Sydän pompahti, kun ovikellon kilaus sai oven takana aikaan huutokuoron "Auli-mummi, Auli-mummi!" Heti kynnysmatolla selvitettiin 3- ja 4-vuotiaiden tärkeimmät kuulumiset, halausten jälkeen. Ohjelmaani mahtui lisäksi hauenuistelua (yksi tuli ja se syötiin), uimahallia eskarilaisen kanssa, tokaluokkalaisen läksyjen seurantaa sekä äidin seurassa lehtien lukua soffalla maaten ja suklaata syöden.

Kiersin Hanskin antaman ostoslistan kanssa venetarvikeliikkeissä, Honkkarissa ja Biltemassa. Rinkka painoi 19,7 kg ja sisälsi muutaman vaatekappaleen lisäksi ruisleipää, salmiakkia, 10 pokkaria kierrätyskeskuksesta, nippeleitä, hyttysverkkoja, silmätippoja 8 kuukaudeksi, sinappia, kaidetolpan, Fazerin suklaata ja Herbamare-suolaa. Kentillä (tulin Arlandan kautta) keräsin katseita, sillä kainalossa oli Jaskan tekemä tuuliperäsimen lapa, metri kertaa 20 cm. Kukaan ei kysynyt ääneen mikä se on, vaikka kysymys suorastaan huuteli ihmisten ilmeissä. Yhdellä nuorella naisella oli myöskin lauta mukana, tosin siinä oli pyörät. Kysyin oliko hän menossa johonkin tapahtumaan, sillä Lissabonin kulmikkailla kiveyksillä skeittaaminen ei ehkä ole kaikkein jouhevin tapa liikkua. Tyttö oli menossa lautailemaan veden päälle, Penicheen, jossa olimme tullessa nähneet toistakymmentä suomalaista surffaajaa. Penichessä on kuulemma Portugalin parhaat aallot.

En tullut ottaneeksi kuvia Suomen syksystä, mutta tehän tiedätte minkälainen se on parhaimmillaan. Poissa ollessani Portugalin sää oli muuttunut, tuuli kääntynyt pohjoiseen ja kaikki veneet lähteneet eteenpäin. Hanskilla oli muutamana päivänä seuranaan kaverinsa Svenkka, joten hänkin sai olla vihdoin turistina. Svenkan mukana Suomesta tuli meille kiukaan vastus (varalle), neljä potkurin sinkkiä, kirjoja ja lehtiä. Kuljetusapu oli tarpeen, kiitos!

Hanski kävi s/y Homelessin Jonnun ja Mikon kanssa Lidlissä - autolla.

Sukulaisten ja ystävien tapaaminen ei jää tähän, päin vastoin, nyt se vasta alkaa. Huomenna Hanskin poika ja pojanpoika (se toinen oven takana huudellut :-) tulevat neljäksi päiväksi meille. Sitten suuntaamme Madeiralle, jossa on kavereita lomalla. Sieltä Teneriffalle tapaamaan lomailevaa ystävääni. Kohta onkin joulu, jolloin alkaa kolmen viikon sukulaistreffit Lanzarotella (Bamse-hotelli :-). Sen jälkeen kiireen vilkkaa Gran Kanarialle, jossa joukko sindbadilaisia Saunaseuran jäseniä lomailee ja odottaa arvatenkin saunakutsua. Saattaa olla, että saamme vielä sukulaislikasta kuukaudeksi miehistön täydennystä Kanarialle.

Vaikka Suomen syksy on ihana, ei siellä grillata ulkona - sen me teemme tänään täällä.