torstai 18. heinäkuuta 2013

Suunnitelman muutos

Jätämme Hebridit väliin ja menemme Kaledonian kanavaa pitkin länsirannikolle. Tämä päätös tehtiin Fair Islellä pari päivää sitten.
Useaksi päiväksi oli odotettavissa navakkaa lounaistuulta eli vastaista, mikä on täällä vuorovesivirtojen alueella yleensä mahdoton edetä. Hebridit olisivat olleet hienot, mutta vieneet aikaa. Huvitti hieman se, että vuonna 2010 kun pyrimme Skotlannin länsirannikkkoa pohjoiseen, oli jatkuvasti pohjoistuuli, ja nyt puolestaan vallitsevat etelätuulet.
Kanavaa pitkin pääsemme helposti ja nopeasti etelään, ja meille jää reilusti aikaa Irlannille. Hebrideillä olemme purjehtineet, Irlannissa emme. Lisäksi tällä suunnitelmalla Fredde pääsi "mantereelle", Skotlannin pohjoiskärkeen ja edelleen kotiin.

Päädyimme Stornowayn sijaan Wickiin. Täältä Kaldedonian kanavaa pitkin
länsirannikolle ja edelleen Irlantiin.

Lähdimme Fair Isleltä kuudelta keskiviikkoaamuna. Moottoroinniksi meni koko 87 merimailin matka. Ensin konekryssiä kunnes tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Kiinnityimme Wickin satamaan klo 21. Ilman lämpötila oli lähes 20 astetta, ei enää villakalsareita ja pipoa! Kamiinan sai vihdoin sammuttaa, se oli lämmittänyt venettä yhtäsoittoa toukokuun lopusta saakka.

Wickin suojainen satama aukeaa heti majakan takaa. Nimi tulee skandikielien sanasta
'vik', lahti. Satama perustettiin 1803 sillinkalastusta varten. Vuoden 1900
tienoilla oli huippukausi, kun Wick oli noin 1100 aluksen kotisatama. Ne saattoivat
tuoda maihin 50 miljoonaa kalaa päivässä ja miehistö kulauttaa kurkkuun 3000 litraa
viskiä viikossa - näin kerrotaan satamaoppaassa.

Fredde lähti tänään torstaina. Oli hauska tutustua pikkuserkkuun! Me suuntaamme huomenna Invernessiin. Täytyy palauttaa blogista ja lokirjasta mieleen vuoden 2010 kanavakeikka.

Shortsit jalassa ensi kertaa! Fredde lähti bussilla Edinburghiin.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kaunis saari


Puhelin piipitti lauantaina kello viisi aamulla. Oli aika herätä ja lähteä Fair Islelle. Yhdeksi päiväksi oli luvattu lännen ja luoteen puoleisia tuulia, joilla pääsi mukavasti noin 40 merimailia Lerwickistä etelään sijaitsevalle pienelle saarelle. Sen jälkeen tuuli kääntyisi taas etelä-lounaaseen ja voimistuisi. Köydet irtosivat kello kuusi ja pääsimme heti matkaan purjevoimalla. Yhden maissa kiinnityimme tyhjään Fair Islen satamaan. Seiluu sujui yhdellä halssilla ja muutenkin mukavasti.
Fair Islen satama. Yhteysalus Good Shepherd vedetään kelkalla ylös.
Fair Islellä asuu noin 70 ihmistä. Saari on tunnettu lampaista, neuleistaan sekä vuonna 1948 perustetusta ornitologisesta tutkimusasemasta. Hanskille vierailu Fair Islellä oli jo viides, minulle kolmas. Saarella on meille aivan erityinen merkitys, mistä voi lukea vaikkapa Meren selkä taittuu -kirjasta.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat upeita, aurinko paistoi pilvien lomasta, ja valo oli sopivaa kuvaamiseen. Ja kuvattavaa täällä riittää: lintuja, lampaita, vaihtelevia maisemia, merta, kallioita, vanhoja kivitaloja, kaksi majakkaa. Päivän saalis oli satoja kuvia - näin digiaikana. Edellisellä kerralla vuonna 2001 käytimme diafilmiä.

Olimme erityisen tyytyväisiä poutasäästä, sillä täällä on usein sumua ja tihkua. Sää muuttuikin maanantaina suttuiseksi, mutta kävelimme silti aamupäivällä pohjoisrannan majakalle ja iltapäivällä kylään - yhteensä lähes viisi tuntia. Sunnuntaina olimme tehneet viiden tunnin vaelluksen eteläkärkeen ja jyrkille länsirannan kalliolle. Fair Isle on nimensä veroinen: kaunis. Saaressa on jotain maagisen kiehtovaa, vaikka periaatteessa puutonta maisemaa voisi pitää yksitoikkoisena.

Lintuja pyydystetään rengastettavaksi ja tutkittavaksi tällaisella rakennelmalla.
Fair Isle on muuttolintujen pysähdyspaikka, mutta muutenkin saaren lintulajisto on runsas. Harrastajalle hauskimpia ja helpoimpia tarkkailukohteita ovat lunni, myrskylintu ja kihu. Lunni kaivaa pesäkolon maahan tai käyttää hyväkseen kaninkoloa. Lintu on kuvauksellinen värikkäinen nokkineen ja päästää ihmisen lähelle. Myrskylintuja näkee läheltä veneestäkin, kun ne liitelevät veden yllä, mutta täällä ne istuvat pesäkoloissaan jyrkillä kalliorinteillä. Ja kaakattavat, ääni ei oikein sovi taiturimaiselle lentäjälle. Fair Islellä elää kaksi kihulajia, arktinen kihu (merikihu) ja isokihu. Niitä ei voi olla huomaamatta, varsinkaan jos kulkee liian lähelle näiden aggressiivisten lintujen reviiriä. (Lintukuvia lasten blogissa.)
Pohjoinen majakka. Aidattu polku johtaa sumutorvelle, joka poistettiin käytöstä 2005.
Satamaan saapui muitakin vierasveneitä, Fair Isle on suosittu purjehduskohde, sopivasti puolessa välissä Shetlantia ja Orkneyta. Kaikki alukset kiinnittyvät samaan tukevaan laituriin, jota myös  yhteysalus, Good Shepherd, käyttää. Se tosin hinataan kelkalla kuivalle maalle sitten, kun lastaus on tehty. Kertonee jotain sääolosuhteista. Miehistö asuu saarella ja ajaa 2,5 tunnin matkan Shetlannin eteläkärkeen ja takaisin kolmesti viikossa (ti, to ja la). Laiva ottaa 12 matkustajaa matkatavaroiden, postin ja muun lastin (mm. roskat) lisäksi. 
Fredde aikoi lähteä tiistaiaamun laivalla kohti kotia, mutta alus oli täynnä ja kippari ehdoton matkustajamäärän suhteen. Suunnittelimme hetken klassista jänis-vaihtoehtoa, mutta se jäi aikeeksi. Fredde joutui jäämään Mantalle toistaiseksi.
Lauantaina laivan kyydissä saapui hevonen tai ehkä paremminkin poni.
Tutkimusaseman rakennus on uudistunut ja laajentunut sitten viime käynnin vuonna 2001. Iso puutalo on korvannut entisen kivirakennuksen ja nyt tutkimusasemalla pääsee suihkuun ja nettiin. Tosin netti ei aina toimi, kuten hetki sitten. Eilen se toimi ja nuoret norjalaispojat pelasivat tietokonepeliä - vaikutti world of war craftilta - vai mitä näitä second life -pelejä nyt on. Minua huvitti: mikä aika ja paikka paeta mielikuvitusmaailmaan, kun ympärillä on sellaista, mitä ei joka päivä koe.
Myrsky on rikkonut etelämajakan muuria. Meri ei ole ihan lähellä, noin 30-50 metrin päässä,
joten aaltojen on täytynyt olla valtavia.

Tuuli pysyttelee lounaassa, mutta ei ole kovaa, noin 10 m/s. Meidän on kuitenkin syytä tarkistaa suunnitelmaamme. Hebridit vievät aikaa vastatuulen vuoksi. Saa nähdä mitä keksimme.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Lerwick

Tiistaina 9.7. avautui lyhyt sääikkuna: vallitseva länsituuli kääntyi rintaman mukana pohjoiseen. Lähdimme puolen päivän aikaan sumuiselle ja erittäin kuoppaiselle merelle. Kun monta päivää tuulee yhdestä suunnasta ja tuuli sitten kääntyy, on aallokko sekavaa. Tuuli oli lisäksi navakka 10-12 m/s. Tulin melkein heti merisairaaksi ja huonoa oloa jatkui vuorokausi.

Mutta pääsimme hyvää vauhtia purjehtimaan! Ensimmäisen 12 tunnin keskivauhti oli 6,4 solmua kakkosreivatulla isolla ja fokalla. Vähitellen aallokko tasaantui ja veneen liikkeet rauhoittuivat. Ensimmäisenä päivänä emme pystyneet (tai viitsineet) keittää riisiä valmiiksi tehtyä chili con carnea varten. Söimme vain leipää ja suklaata. Tämä kuvastaa hyvin keliä. En muista montaakaan päivää merellä, ettei lämmintä ruokaa ole syöty.

Keskiviikon aikana sää kirkastui ja tuuli tyyntyi tyyntymistään, viimeiset 30 merimailia ajettiin koneella. Ja saunottiin. Pitihän tulla puhtaana perille!

Saavuimme Lerwickiin keskiviikkona 22.30 Norjan aikaa ja ehdimme vielä pubiin juomaat yhdet oluet. Matkaa Norjan Vaerlandetista kertyi 190 merimailia ja aikaa kului 34 tuntia eli keskivauhti oli 5,6 solmua.

Nettiyhteys on ollut täällä todella huono, tässä siis vain lyhyt päivitys ilman kuvia. Huomenna lähdemme Fair Islelle, jonne on noin 50 nm. Jälleen on lyhyt sääikkuna, kun lounaistuuli vaihtuu luoteeseen yhden päivän ajaksi.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Sääsaari

Purjehtija päättää seuraavan sataman, sää päättää lähtöajankohdan. Olimme valmiit lähtemään Shetlantiin, mutta tuuli oli vastainen. Ja pysyttelisi lännessä seuraavat päivät. Onneksi Kenneth oli menossa viikonlopuksi ulkosaaristoon, Vaerlandetiin, ja mikä sen parempi paikka odotella sopivaa keliä kuin Sääsaari. Ryskytimme moottorilla navakassa vastatuulessa 25 merimailin matkan, joka lyhensi Shetlannin etappia saman verran. Tämän lähemmäksi maan suojaan emme pääse, sillä saaristo on Norjan läntisin asuttu paikka. Miehistöön oli Florössä liittynyt pikkuserkkuni Fredrik.

Vaerlandetin suojainen satama.


Saaristo osoittautui kiinnostavaksi ja mukavaksi. Se koostuu sadoista pienistä ja muutamasta isommasta saaresta, jotka ovat Vaerlandet (satamapaikka), Bulandet ja Alden. Asukkaita on yhteensä noin 500. Bulandetia ja Vaerlandetin yhdistää viiden kilometrin mittanen tie, jossa on kuusi siltaa. Alden tunnetaan muotonsa vuoksi myös nimellä "Norjan hevonen". Sen huippu on 481 m merenpinnasta ja sinne johtaa polku. Tietenkin meidän oli kiivettävä huipulle. Aikaa meni 1,5 tuntia. Sanovat, että nopeimmat juoksevat ylös 20 minuutissa. En usko.

Kuvassa näkyvä Aldenin huippu (481 m) on valloitettu!
Yhteysalus saapuu Vaerlandetin lauttasatamaan.

Aldenin saarella on neljä taloa. Asukkaita on enää kahdessa.
Kenneth ystävänsä kanssa piti meistä valtavan hyvää huolta. Söimme tunnelmallisen rapuillallisen vanhassa verkkovajassa ja sen jälkeen oli sataman kuppilassa tanssit. Seuraavana päivänä sää salli aamiaisen nauttimisen ulkona laiturilla, mikä on harvinaista täällä.



Kävimme Bulandetissa, saariston ulommaisessa kylässä, jossa oli jokavuotiset markkinat. Tänä vuonna tapahtuma juhlisti siltojen rakentamisen kymmenvuotispäivää. Siis todellakin vasta 10 vuotta sitten saatiin tieyhteys saarten kylien välille.

Sunnuntaina oli vuorossa Norjan hevosen (Aldenin huipun) valloitus ja maanantaina "vain" noin 150 metriä korkean lähikukkulan, jonne Hanski ja Fredde kiipesivät. Minä tyydyin puolentoista tunnin patikointiin matalammassa maastossa. Kaiken kiipeilyn jälkeen pizzapala sekä vohveli ja kahvi maistuivat paikallisen kaupan kuppilassa. Päivän kruunasi Hanskin virvelöimä kalansaalis, kolme seitä, jotka ovat tätä kirjoitettaessa uunissa.

Huomenna suuntaamme kohti Lerwickiä. Sääennusteen mukaan tuulee kaikista muista ilmansuunnista paitsi idästä.

Hanski ja Fredde kiipesivät tällekin huipulle.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

737 meripeninkulmaa

Saavuimme sovitusti perjantaina 28.6. Floröseen. Pikkukaupunkiin ei voi tulla salaa: Gro oli nähnyt meidät työhuoneensa ikkunasta, Tordis vilkutti laiturilla (mitä emme kylläkään huomanneet) ja Kenneth tuli satamaan juuri kun olimme saaneet köydet kiinni.

Loki näytti 737,3 mpk Tromssasta. Aikaa oli kulunut 19 päivää. Meillä oli ollut myötäisiä tuulia viimeistä 20 merimailia lukuun ottamatta. Sadepäiviä oli vain muutama, mutta lämpötila ei ollut noussut kesälukemiin, vaan pysytellyt noin 12 asteessa. Kamiinaa ei voi vielä sammuttaa.

Edellisen päivityksen paikasta Håholmenista purjehdimme 53 mpk Ålesundiin. Iltakävelyä enempää emme ehtineet tähän jugendarkkitehtuurista tunnettuun kaupunkiin tutustua, sillä aamulla matka jatkui noin 12-15 sekuntimetrin myötätuulessa. Ålesundista on 80 mpk Floröseen, ja jäimme vielä yhdeksi yöksi ankkuriin, sillä oli kaunis ilta, juuri sopiva saunomiseen. Perjantaina moottoroimme navakassa vastatuulessa viimeiset 20 mpk perille.

Ålesundin satama on aivan kaupungin keskustassa.
Näkymä Florön yli pohjoiseen.
Meillä on ollut hauska ja vilkas viikonloppu ystävien kanssa, joihin tutustuimme viime kesänä Venäjän reissulla.



Florö oli siis hyvä määränpää. Rannikkopurjehdus Norjassa päättyy tähän ja seuraavaksi suuntaamme Shetlantiin, jonne on 200 mpk. Keskiviikkona miehistöön liittyy pikkuserkkuni Fredrik Eriksson.

Olemme käyttäneet Norjassa kahta satamaopasta, jotka ovat hyvin täydentäneet toisiaan:
- Judy Lomax, Norway, Imray & Royal Cruising Club
- Jon Amtrup, Havneguiden 4, Bergen-Kirkenes, Skagerrak Forlag

Norja on aivan upea purjehduskohde, jota voi vain suositella. Aikaa kannattaa kuitenkin varata reilusti, koska näkemistä on niin paljon. Nykyään on mahdollista jättää vene talveksi Norjaan. Se vaatii ilmoituksen Norjan tullille.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Reipasta tahtia

Heti juhannuksen jälkeen aloimme laskea Floröseen jäljellä olevaa matkaa ja kiire tuli. Olimme sopineet olevamme perillä viikonloppuna, kun ystävillä on vapaata. Oli edettävä ripeästi. Kaksi reilun 70 mpk:n ja 13 tunnin päivää ja kaikki alkoi näyttää paremmalta.

Tänään olemme tulleet vain 21 mpk, sillä välillä on oltava turistina ja pysähdyttävä täyttämään varastoja. Ajoimme yöpymispaikasta, Golman ankkurilahdesta (jonka rannalla näin aamulla kaksi kettua ja jonkin sortin hanhiperheen, ehkä merihanhia) lyhyen matkan Kristiansundiin. Otimme dieseliä (1,24 euroa/l) ja vettä sekä kävimme kaupassa. Muutaman tunnin pysähdyksen (joka maksoi marinassa 7 euroa) jälkeen olimme taas menossa. Määränpää oli kymmenen merimailin päässä oleva Håholmen, jossa on Ragnar Thorsethin matkoista kertova pieni näyttely. Hän on tehnyt vaikka mitä - ajanut moottorikelkalla pohjoisnavalle (1982), soutanut Shetlantiin, talvehtinyt perheen kanssa Huippuvuorilla - mutta parhaiten hänet tunnetaan purjehduksista viikinkiveneillä. Hän on mm. kiertänyt perheensä kanssa pallon Saga Siglar -nimisellä viikinkiveneen replikalla (1984-86). Thorsethin suku on kotoisin Håholmenilta, mutta nykyään saarella toimii hotelliravintola.

Sää on ollut meille suotuisa. Vaikka aina ei ole päässyt eteenpäin purjein, emme ole joutuneet odottamaan vastatuulten vuoksi. Odotettavissa on navakkaa pohjoisen puolesta tuulta aina perjantaihin asti.





torstai 20. kesäkuuta 2013

Sankt Hans

Hyvää juhannusta!