Tiistaina Manta laskettiin ammattitaitoisesti ja rauhallisesti veteen. Perkins käynnistyi eikä mikään vuotanut. Ajoimme sadan metrin matkan paikalle numero 17. Onpa mukava olla vedessä! On vessa ja iso jääkaappi. Ja enemmän hälinää. Vastapäisen veneen kaksi nuorta tyttöä herätti pitkin yötä juttelullaan. Metallinen laituriramppi kolisee, kun joku astuu sille. Sosiaalisuus on kuitenkin hauskaa. Saimme naapuriksi Chilessä seitsemän vuotta viettäneen saksalais-kanadalaisen pariskunnan ja olemme tutustuneet myös yhteen puoliksi Chilessä puoleksi kotimaassaan asuvaan jenkkipurjehtijaan. Uudet tuttavuudet niiden neljän veneen porukan lisäksi, jotka jo tunsimme ennestään ja joiden kanssa vietimme hiljattain iltaa klubihuoneessa.
 |
| Parkkikselta veteen. Oli hieman ahdasta, mutta lukkikuski oli taitava. |
Laitteiden huolto ja läpikäyminen on jatkunut, samoin ruokaostokset. Aiomme vielä ennen isolle merelle lähtöä käydä muutaman päivän koepurjehduksella.
Sitten tärkeisiin uutisiin. Aikoinaan meitäkin ilahduttanut ja muutaman yön avotilassamme nukkunut Happy on saanut venekodin ja lähtenyt merille. Satamassa on uusi vahtikoira, joskin kuluu jokunen vuosi ennen kuin se edes näyttää pelottavalta.
 |
| Kahden kuukauden ikäinen Blackie. |
 |
| Happy |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti