Koepurjehdus

Shakedown sail, sanovat jenkit, mikä kuulostaa paljon jännittävämmältä kuin koepurjehdus. Sellaisella olimme kaksi päivää, tosin heikko tuuli ei mahdollistanut mitään shake-osuutta.

Suuntasimme 20 merimailin päässä olevalle Puluqui-saarelle. Edellisenä päivänä haimme purjehdusluvan laivaston toimistosta, mikä kesti tunnin, toistakin. Kyse ei ollut luvasta tai tiedoistamme, vaan allekirjoittaja-upseeri simputti toimistomonnia: jollain excel-ohjelmalla tehdyssä lomakkeessa sanat jakautuivat rumasti kahdelle riville, mikä ei kelvannut pomolle. Poikaparka kävi neljä kertaa hakemassa allekirjoitusta ja tuli kolme kertaa punakynämerkinnöin takaisin korjaamaan täysin epäolennaisia ulkonäköseikkoja. Ja tulosti joka kerta kaksi paperia. Jono takanamme kasvoi. Sen verran harvoin olemme Chilessä joutuneet byrokratian hullutuksiin, että jaksoimme ottaa kaiken huumorilla.

Tiistaiaamuna lähdimme hyvissä ajoin. Tuulta oli sen verran, että avasimme kaikki purjeet ja kokeilimme myös reivit. Fokan rullaköysi oli jäänyt lyhyeksi ja se oli helppo justeerata oikeaan kohtaan. Muuten kaikki - niin purjeet kuin navigointilaitteet ja radiot - toimivat kuten ennenkin. Ankkurilahdessa laitoimme vesikoneen toimintaan. Sataman vesi on niin öljyistä, ettei siellä viitsi tehdä vettä. Vuotamisen ja lämpiämisen jälkeen vesikonekin alkoi toimia ja skoolasimme sen kunniaksi makealla merivedellä.

Testasimme jollan ja perämoottorin sekä Suomesta ostamamamme
käsikaiun - mainio peli, vaikka ei näykään kuvassa :-)

Illaksi pilviverho väistyi ja tuuli tyyntyi. Lämmitimme saunan jo alkuillasta ja pulahdimme 16-asteiseen veteen parikin kertaa. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista sataman jatkuvan liikenteen ja taustahälyn jälkeen.

Aamulla heräsimme umpisumuun, joka vähitellen rakoili, ja pian aurinko porotti siniseltä taivaalta. Chileläinen kaverimme Fu soitti ja haimme hänet ja tyttöystävä Iinan vastapäisestä Calbucon kylästä. Iltapäivä kului pitkän lounaan ja jutustelun merkeissä, kunnes veimme vieraat takaisin ja lähdimme paluumatkalle, sillä seuraaviksi päiviksi oli luvattu kovaa tuulta ja sadetta.

Suomalainen ja kiinalais-chileläinen vieras viettämässä kesäpäivää.
On paras mustikka-aika, niitä jälkkäriksi kermavaahdon kera.

Olimme satamassa vasta illan hämärtyessä, mutta kun yöllä heräsin ensimmäisiin puuskiin, käänsin tyytyväisenä kylkeä. Olimme harkinneet vielä yhdeksi yöksi jäämistä, mihin kaunis ja tyyni ilta houkuttelivat, mutta sääennuste piti paikkansa ja yön aikana sää muuttui täysin. Päivällä satoi vettä ja rakeita. Tämä on ensimmäinen huono keli tämän kolmen viikon aikana, jonka olemme täällä viettäneet.

Nyt jäljellä on enää lihan, kananmunien sekä vihannesten ja hedelmien ostaminen plus muutama pikku homma. Sitten olemme valmiit Tyynellemerelle. Huono sää jatkuu alkuviikon, sen jälkeen alamme katsoa sopivaa sääikkunaa.

Purkkeja mahtuu vielä. Taas uusi reissu kauppaan!

Ideoimme köysikoreista juureskorit: perunaa, porkkanaa, sipulia,
punajuuria ja kaalia. Mutta stuuvaus vasta viimeisten löylyjen jälkeen.

Satamasta on pitkän päivän matka Canal Chacaoon, jonka läpi on mentävä oikeaan vuorovesiaikaan (laskuvedellä, lähtö siinä tunti ennen ylävettä) ja sopivalla tuulella. 15 merimailia pitkän kanavan vuorovesivirta on 5-9 solmua. Ideaalikeli ulosmenoon olisi harvinainen itätuuli. Sitä ei kannata jäädä odottamaan, mutta vähänkään navakammalla länsituulella - eli virta vastaan tuuli - ei ole menemistä.

Kun Chacaosta on selvitty, suuntaamme pohjoiseen, joten siihen tarvitaan myös sopiva sää. Emme aio enää pysähtyä Chilen rannikolla, mutta pasaati alkaa vasta pohjoisemmassa, mihin Humboltvirta ja tuulet vievät mukavasti pitkin rannikkoa. Toivottavasti.

Klikkaa suuremmaksi! Kartassa Pto Montt, pursiseura ja Chacao.