Kun suuntasimme perjantaiaamuna pohjoiseen pitkin Seno Unionia, tuuli navakasti vastaan. Sääkartan mukaan tuulen suunta oli 210 astetta, melkein etelästä. Emme antaneet periksi, vaan ryskimme moottorilla vasten sekavaa aallokkoa. Noin tunnin kuluttua tuuli alkoi kääntyä sivulle ja lopulta se pysytteli kutakuinkin lännessä. Se myötätuulesta ja purjevoimasta, täällä trollimaassa tuulet puhaltavat aina vastaan – ainakin melkein.
Raekuurojen maustamat navakat puuskat (15-20 m/s) vuorottelivat auringonpaisteen ja liplatuksen kanssa, mikä on täällä tyypillinen korkeapaineen ja eteläisen ilmavirtauksen piirre. Se tuo myös kylmää, toisin kuin pohjoistuulet. Yhdeksän tunnin saldo oli 51 mpk ja kapea, suojainen ankkurilahti, jonne kiinnitimme Mantan perinteiseen Tuulimaan tapaan: ankkuri keulasta ja kaksi köyttä perästä rantaan.
Sade ja kylmyys eivät menoa haittaa. Tuulilasi katoksineen suojaa sateelta ja vene on sisältä lämmin. Moottorin jäähdytysvedestä tehonsa ottava lämpöpuhallin on osoittautunut superhyväksi. Portaiden alta hönkäävä ilma pitää salongin 20 asteessa, vaikka ovet ovat auki, ja märät hanskat kuivuvat nopeasti puhaltimen päällä. Kylmät varpaat lämpiävät, kun seisoo hetken rappusilla. Kamiina on ollut viime päivät palamassa, mutta edetessä lämminilmapuhallin päivällä ja eberi (diesellämmitin) aamulla riittävät.
Lauantaina heräsimme kaatosateeseen ja ulinaan rikissä. Sääkartan mukaan tuuli lounaasta navakammin kuin edellisenä päivänä, todellisuudessa luoteesta ja kovempaa kuin ennusteessa. Ulkona oli +3 C. Väsytti. Takana oli viikko jatkuvaa menoa ja kiireiset päivät Puerto Natalesissa. Päätimme suoda itsellemme vapaapäivän.
Auringonpaiste ja räntäsade puuskineen vuorottelivat taas. Yhden aurinkoisen puolituntisen aikana kiipesimme viidakonrehevän rantakasvuston läpi avoimeen maastoon, josta näkyi lumisia vuorenhuippuja ja loputon salmien viipaloima kallioerämaa.
Kasvillisuus jaksaa hämmästyttää. Kaikki alkaa kivien ja kallion päälle hitaasti kasvavasta sammaleesta ja turpeesta, jotka muodostavat lopulta alustan tiheälle metsälle. Puita, pensaita, saniaisia ja ruohoa kasvaa myös pystysuorissa turveseinämissä, mikä lisää viidakkomaista tunnelmaa. Turve on kuin louhikon päälle levitetty valtava kokolattiamatto. Kävellessä on katsottava tarkkaan, että maton alla on kiinteä kohta. Kasvisto on monipuolisempi kuin Tulimaassa: mm. setrin tyyppisiä kovalehtisiä pensaspuita, saniaisia ja kellokukkaisia pensaita.
Lepopäivän jälkeen jatkoimme matkaa 5-10 m/s puhaltavassa sivuvastaisessa tavanomaista moottoripurjehdusta. Muutama laiva tuli jälleen vastaan ja mietimme, oliko ulkomerellä niin huono keli, että laivat tulivat kapealle sisäreitille. Meidät ohitti Williamsista tuttu chileläinen purjevene (Nauticat 42) ja vaihdoimme kuulumiset VHF:llä.
Yltyvä vastatuuli lopetti kello 9 alkaneen päivän neljän maissa kohtalaisen suojaiseen lahteen nimeltä Bueno. Tällä kertaa ankkuroimme ilman rantakiinnityksiä. Tandem eli kummatkin CQR:t peräkkäin ja 60 metriä kettinkiä. Seuraava päivä olisi taas "lepopäivä" kovan vastatuulen vuoksi. Sain lähetettyä sijaintikarttaan paikkamme ennen kuin radioyhteys taas heikkeni ja katkesi.
Maanantain aamuposteissa oli Chilen meripelastuksen myrskyvaroitus, ensimmäinen meili laatuaan, vaikka merellä on myrskynnyt kovempaakin. Nyt alue on suuri, Golfo de Penakselta Magalhãesin salmen suulle, 40-50 solmua (21-26 m/s). Täällä parin vuorijonon takana on tietysti maltillisempaa. Myräkän jälkeen ennuste näyttää hyvältä, keskiviikkona etelänpuolesta tuulta, mitä se sitten todellisuudessa taas onkaan. Sadan merimailin päässä oleva Edénin pikkukylä saattaa olla viikonlopun kohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti