Puerto Edén

Noin puolivälissä Chilen 1200 merimailia pitkää vuonorannikkoa sijaitsee pieni kylä nimeltä Edén. Valtio rakennutti kylän vuonna 1969 noin 40 alacaluf-intiaanille, joiden asuinpaikka oli otettu 1930-luvulla armeijan käyttöön. Lennosto oli perustanut intiaanien maille tankkausaseman postia kuljettavia vesitasoja varten. Laivasto tuli alueelle rakentaessaan Golfo de Penaksen eteläosaan San Pedron majakkaa.
Alacaluf-intiaanien lisäksi vastaperustettuun kylään muutti kalastajia ja simpukankerääjiä sekä hylkeiden salapyytäjiä. Vaikka kala ja äyriäiset ovat opaskirjan mukaan edelleen Edénin pääelinkeino, on simpukoiden sukeltaminen loppunut myrkyllisen kasviplanktonkukinnan, "punaisen vuoroveden" (marea roja) vallattua rannikkovedet. Kassilohi, jota kasvatetaan mm. Puerto Natalesin kulmilla, on nykyajan kalantuotantoa, eikä Edénissä näkynyt merkkejä kalastuksesta.

Laivastolla on edelleen tukikohtansa kylän laitamilla, ja kävimme siellä näyttämässä purjehduslupamme ja passimme. Uudessa, siistissä talossa oli hyvinvarustettu toimisto kalusteineen ja tietokoneineen, laiturissa pätevän näköinen rib-vene. Pihalla räksytti musta ja valkoinen villakoira. Väkeä näytti olevan kymmenkunta miestä, jotka palvelevat Edénissä neljä kuukautta kerrallaan.

Laivaston ponttonilaiturista siirryimme kylän edustalle ankkuriin. Oli poutainen, melkein aurinkoinen ja tyyni päivä, mikä sai kylän värikkäät talot loistamaan. Taloketju kiersi mutkittelevaa rantaa ja hankalakulkuinen maasto oli taltutettu puisella kävelytiellä, jota reunusti katuvalot.

Puerto Monttin ja Puerto Natalesin väliä liikennöivä laiva pysähtyy Edénissä kaksi kertaa viikossa, mennen tullen. Oli perjantai, laivapäivä. Alus ei ollut mikään Williamsin Yaghan-lautta, vaan niin iso, ettei se mahtunut ramppilaituriin. Kylän veneet – kaikki keltaiseksi maalattuja – ajoivat redille hakemaan ja viemään tavaraa ja ihmisiä.

Edénissä on vajaa sata asukasta, ja ainakin näin aurinkoisena perjantaipäivänä elämä näytti varsin vilkkaalta. Kävelytien huonoja osia korjattiin, polttopuuta nosteltiin veneistä rannalle ja teinipojat pilkkoivat ne klapeiksi. Laiturilla pikkupojat onkivat, kissa nappasi kalan ja nuori pariskuntaa istui kaulakkain auringossa. Kissoja ja koiria oli joka paikassa, kukko ja muutama kanakin tuli vastaan, kun kävelimme puuraittia kylän toiseen päähän. Ihmiset tervehtivät, kuten pikkupaikoissa on tapana. Yksi mies oikein käsipäivää kertoen olevansa alkuperäisiä asukkaita, alacaluf-intiaani.

Emme tarvinneet ruokaa tai polttoainetta, mutta nettiasioita oli hoidettavana. Kirjastossa oli wifi, mutta niin hidas, ettei edes tätä päivitystä pystynyt lähettämään. Kirjasto sijaitsi isossa koulutalossa, jonka toisessa päässä oli lastentarha. Sekä koulussa että tarhassa on seitsemän lasta.

Edénin kohdalla Mantan lokiin pyörähti 756 merimailia sitten Puerto Williamsin. Olemme puolimatkan paremmalla puolella. Lähdimme Edénissä jo illalla kymmenen merimailin päässä olevaan ankkurilahteen ja aamuhämärissä jatkoimme matkaa läpi Angostura Inglésan. Kello 11 saakka olemme päässeet purjehtimaan! Ja aurinko paistaa! Etelätuuli on vapautunut lumouksesta ja puhaltaa taas oikeasta suunnasta, ennusteen mukaan vielä muutaman päivän. Jos se pitää paikkansa, painumme saman tien Penaksen lahden yli. Se on "pahamaineinen" 140 merimailin avomeriosuus, joka katkaisee suojaisen sisäreitin. Kuukin valaisee sopivasti öitä, joten toivomme että etelätuulten ennuste pitää.