Sadepäiväntasaus

Puerto Williamsin jälkeen on satanut lähes taukoamatta. Onko syy länsirannikon läheisyydessä vai saapuvassa syksyssä, en tiedä. Mutta on varmaa, että lisää sadetta on odotettavissa, sillä Chilen länsirannikolla vuotuista määrää mitataan metreissä. Andien vuorijono toimii sadeseinänä: vesi tulee alas länsipuolella.

Beaglen kanavan jälkeen valitsimme Gordon-saaren eteläpuolella kulkevan reitin, koska vuosi sitten menimme pohjoispuolta. Eräässä lahdessa pienen merinisäkkään ruho - enää vain luuranko - tarjosi kondorikotkille runsaan ruokapöydän. Maisemat ovat jylhät, ja Coloane-lahti, jossa nyt olemme, on yksi upeimmista ankkuripaikoista missä olemme olleet. Kapean suun takaa avautuu pyöreä, iso lahti, jota reunustavat korkeat, jyrkät kalliot ja sinisävyiset jäätiköt. Vesiputoukset ryöppyävät valkoisina kuohuina alas rinteitä, jäätkköjää paukkuu ja jyrisee kuin ukkonen. Alhaalla lahdessa on toinen maailma, vehreä ja suojainen. Huippujen alarinteet kasvavat vihreitä puita ja pensaita, kunnes ne harvenevat keltaruskeansävyisiksi mättäiksi. Lahden lounaisreunalla on pienen saaren suojaama poukama, jossa Manta on tukevasti köysillä kiinni. Eilen illalla veneen vieressä sukelteli pienehkö musta lintu, uusi tuttavuus. Lintukirja kertoi lajin: nokikana.

Tarkoitus oli patikoida täällä, mutta ulkoilu on jäänyt pariin kertaan. Sade ja märkä maasto eivät houkuttele. Puhdetyöt, kirjoittaminen, lukeminen, tulevien akkuripaikkojen tutkiminen, leipominen ja saunominen ovat täyttäneet kaksi sadepäivää. Saunavesi saatiin sateesta. Pesuvedestä ei muutenkaan tule pula purojen ja kuohujen maassa.

Kanavan tuulista ei täällä suojassa paljoa tiedä, mutta säätietojen mukaan on tuullut 6-7 boforia eli 11-17 m/s suoraan vastaan. Ajoittain yllättävästä suunnasta viuhuvat puuskat yltävät poukamaan, mutta meillä on viisi köyttä ja ankkuri. Huomenna pitäisi puhaltaa lounaasta ja jatkamme matkaa. Seuraava kohde on Londonderry (!) saarella oleva Caleta Silva, jossa vuosi sitten saimme säkillisen kuningasravun jalkoja.