Punta Arenas

Punta Arenas vaikuttaa mukavalta kaupungilta, mutta saa ajaa meidat eteenpain. Kirjoitan tata hotellin nettihuoneessa, skandit eivat toimi. Odotan taalla saadakseni Laivaston (Armada) lahtoluvan. Paikallisen osaston pitaa pyytaa se Valparaisosta.
Punta Arenasin satama on taysin avoin ja tulossa on torstaiksi 30 m/s tuulta. Lahdemme 27 merimailin paassa olevaan ankkuripaikkaan tanaan, se on suojaisempi kuin satama.
Olo on aika sekava ja vasynyt. Kun vihdoin saavuimme 24 intensiivisen tunnin jalkeen Punta Arenasiin, emme paasseet lepaamaan, vaan lahdimme heti hoitamaan muodollisuuksia. Olimme paasseet satamassa olevan kalapaatin kylkeen, mika helpotti huomattavasti kulkemista. Tosin satama on aidattu ja suljettu alue, jossa kulkua valvotaan tarkasti ja portilla on joka kerta esitettava passi. Saimme illalla kaytya laivaston lisaksi maahantuloviranomaisen (immigration) luona ja saimme 90 paivan oleskeluluvan. Loppu jai seuraavalle paivalle. Yoksi siirryimme ankkuriin, koska kalavene lahti merelle. Tuuli - se 20 m/s - tyyntyi yoksi.

Aamulla palasimme laituriin toisen kalaveneen kylkeen. Mina jatkoin muodollisuuksien hoitamista (tulli ja laivasto, josta tuli virkailija veneelle tayttamaan samat paperit kuin oli taytetty edellisena iltana). Hanski ja Fredde lahtivat kanistereiden kanssa ostamaan polttoainetta. Se sujui hyvin; huoltoaseman poika ajoi kanisterit veneelle ja laiturilta oli helppo nostaa ne Mantan kannelle. kaksi kertaa. Olin kaynyt jo kerran kaupassa, mutta lahdimme viela kaikki kolme kauppaan, koska kalavene ei ollut lahdossa kuin vasta illalla. Vaan toisin kavi. Naimme jo kaukaa, etta Manta on yksin isoa laivalaituria vasten. Sataman portilla kaksi tullin vihaista virkamiesta oli vastassa: sataman alueelle ei saa tuoda mitaan alkoholia. Meilla oli ostoskarryssa olutpakkauksia ja muuta ruokaa. Seurasi tiukka neuvottelu espanjaksi. Olimme kuulemma muutenkin kulkeneet miten sattuu eika se ollut soveliasta. Kaupassakayntiin olisi pitanyt pyytaa lupa. Tilannetta ei helpottanut Hanskin halu paasta akkia veneelle. Lopulta saimme luvan karrata tavarat taman kerran, mutta sitten meidan piti siirtya ankkuriin.
Manta oli jatetty yhdella koydella kiinni laituriin. Omituista kaytosta ammattimerenkulkijoita. Oli helppo irrottautua ja siirtya ankkuriin. Aamulla Hanski ajoi minut hiekkarannalle, jossa riisuin haalarin ja kumisaappaat, ja kavelin Laivastoon. Ja nyt sitten odotan lupaa samalla kun aika kuluu. Haluamme paasta ajoissa liikkeelle, etta ehdimme saada veneen kunnolla kiinni ankkurilahteen.

Katsotaan, kuinka kay