Centollas en Caleta Silva

Maisema muuttui edellisen päivityksen jälkeen karummaksi, harmaan uurteisen kiven hallitsemaksi. Kukkulat ovat puuttomia, laet silkkaa kalliota. Caleta Brecknock, kuuluisa ankkuripaikka, on korkeiden, jyrkkien kallioseinämien reunustama. Paikka on näkemisen arvoinen, mutta ei kovin viihtyisä. Emme jääneet Brecknockiin, koska pohjoistuuli osui suoraan ankkuripoukamaan. Jatkoimme Caleta Yahganiin, joka oli pieni, mukava lahdenpoukama, mutta yltyvä tuuli sai puuskat kiitämään pitkin paljaita kalliota suoraan ankkuripaikalle. Mietimme, olivatko ne puuskia vai williwaweja. Kolme köyttä ja ankkuri pitivät meidät paikoillaan.

Seuraavasta päivästä (12.3.) tuli hieno, muutenkin kuin sen vuoksi, että oli viisivuotishääpäivämme. Tuuli vaihteli voimakkuudeltaan, välillä pääsimme pelkällä genualla, välillä oli ajettava koneella, mutta myötäistä kaikki. Vastaan tuli chartervene Kotick ja pieni punainen purkkari matkalla Puerto Monttiin. Ei käynyt kateeksi tuhat mailia vastatuuleen puskevia. Aurinko paistoi ja lumi hohti vuorilla. Fredde leipoi sämpylöitä ja tarjoutui kokkaamaan illallisen, sinihome-kinkkupastaa. Vaan ruokalista meni uusiksi.

Viereemme ankkurilahteen (Caleta Silva) tuli kalastuspaatti, josta tarjottiin meille kuningasrapuja (esp. centolla). Yksi rapu ei mahdu suurimpaan kattilaani. Ravuista syödään vain jalkojen lihat, ja yksi kalastajista alkoi irrottaa jalkoja ja mättää niitä säkkiin. Jalaton ravunruho toisensa jälkeen lensi mereen. Odotin saavani satsista muutaman ravun jalat, mutta kun säkki oli täynnä, miehet ojensivat sen meille. Mitä! Tämä on liikaa! Mitä te haluatte, kysyin. Suoraa vastausta ei tullut, mutta olimme lukeneet, että rapuja vaihdettiin mm. mate-juomaan ja viiniin. Mate-tarjous sai vaimean vastaanoton, mutta punaviinin mainitseminen osui naulan kantaan. Annoimme kahden litran pönikän Gato Negroa ja luulen - toivon - että kumpikin osapuoli oli tyytyväinen.

Alkuilta kului rapuja keittäessä ja putsatessa. Juhlaillalliseksi nautimme valkoviinillä ja valkosipulilla maustettua, kermassa haudutettua rapupastaa. Juomaksi löytyi pullo argentiinalaista valkoviiniä.

Rapuja pyydetään merroilla, jotka lasketaan noin 12 metrin syvyyteen. Miehillä oli myös sukellustamineet mukana ja he sukeltavat ainakin merisiilejä - niitäkin oli tyrkyllä. Kylmää puuhaa 5-7 asteisessa vedessä. Simpukat ovat täällä PSP-myrkyn (panssarisiimaeliö) takia syömäkelvottomia. Aamulla vene lähti näköetäisyydelle pienen luodon luokse ja palasi taas illalla, vesiraja alempana kuin aiemmin.

Jäimme suojaiseen Silva-lahteen vielä toiseksi yöksi. Päivä oli sateinen, mutta välillä näkyi sinistä taivaalla. Kävimme maissa poimimassa puolukan tapaisia marjoja (hyvää hilloa) ja hakemassa vettä.

Yöllä oli satanut lunta vuorten huipuille, ne ovat kuin pölysokerilla kuorrutettu. Lauantaina jatkamme eteenpäin. Jos sää sallii, menemme katsomaan yhtä Beaglekanavan jäätiköistä.