Maailman eteläisin kylä

Joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina Punta Arenasin ja Puerto Williamsin väliä liikennöivä lautta tekee matkan Puerto Toroon. Silloin kylän asukkaat saavat tarvikkeita ja pääsevät liikkumaan muutenkin kuin omilla kalastusveneillään. Toroon menee myös metsätie, jonka armeija raivasi joskus 1970-luvulla, kun naapurimaiden suhteet olivat lähellä sotaa. Jos Argentiinan sotilaat olisivat nousseet maihin, olisivat Toron asukkaat päässeet pakenemaan tietä pitkin. Nykyään tie on patikkareitti. Kävellen matka Puerto Williamsiin kestää kaksi päivää.

Puerto Toro. Lautta käy kerran kuukaudessa.

Laivalla kesti reilut kaksi tuntia ajaa Navarinosaaren itäpuolelle, missä Puerto Toro sijaitsee suojaisessa lahdessa. Purjehdimme ehkä joskus Mantalla tänne. Puerto Toro on Kap Hornin kiertäjien pysähdyspaikka - siis niiden, jotka lähtevät Puerto Williamsista kiertämään maailman kuuluisisimman saaren, jota yleisesti luullaan niemeksi.

Aamu vasta sarasti, kun lautta oli lähdössä kello 8.

Mutta takaisin viime sunnuntaihin. Lauttamatkalle P. Toroon pääsee ilmaiseksi mukaan. Paikan päällä on mahdollisuus osallistua vajaan tunnin opastettuun kävelyyn halki metsän. Näin polku pidetään auki ja vapaaehtoinen maksu kartuttaa kylän yhteistä kassaa. Lähdimme mukaan, vaikka kellon herättäessä kuudelta ajatus ei houkutellut: oli pimeää ja satoi. Kävelimme aution kylän halki lautan lähtöpaikalle. Vähitellen alkoi väkeä kerääntyä, pääosa turisteja ja maailmankiertäjiä. Oli kiinnostavaa tutustua lauttaan, sillä se on meidän tuleva kulkupelimme pois täältä. Matka Punta Arenasiin kestää 30 tuntia.

Hyttejä ei ole, mutta penkit saa käännettyä alas ja jaloille on tuki.
Tässä sitä tullaan keväällä istumaan 30 tuntia... Nyt meillä oli eväät mukana,
mutta Punta Arenasin reitillä hintaan (200 e) sisältyy kolme ateriaa päivässä.

Puerto Torossa on vain parikymmentä asukasta, ei 70 kuten kirjoitin aiemmassa päivityksessä. Asukkaista viisi on poliiseja ja yksi laivaston upseeri, jotka on määrätty asemapaikalleen. Poliisien määrä hämmästytti, mutta ehkä sillä on joku muu merkitys kuin kylän asukkaiden tarpeet. Lapsia on kuusi ja heille on juuri rakennettu uusi, iso koulutalo vanhan viereen. Talot olivat samanlaisia pieniä aaltopeltitaloja kuin Puerto Williamsissa. Jokaisessa oli kamiinan piippu ja valtava satelliittilautanen. Kylässä oli yksi auto ja poliisien mönkkäri. Lautan mukana tullut traktori ajoi polttopuut varastoon ja kantoi kauhassa suurimmat tavarat. Mönkkärin trailerilla kuskattiin kaasupulloja ja jollekin uusi jääkaappi. Kylässä oli myös kappeli ja liikuntasali, mutta ei kauppaa tai kahvilaa.
 

Turisteja tuli lautalla enemmän kuin kylässä on asukkaita. Lautalla ei
ole rakennettua luiskaa, vaan se ajaa rantahietikolle. Toimii hyvin.

Puinen kulkutie pitää kengät kurattomina.

Kuvassa ei näy, mutta kylässä oli katuvalot - tai olisko tievalot oikeampi ilmaisu!

Carina kertoo englanninkieliselle ryhmälle sammalkonferenssista,
joiden osallistujat täyttivät Puerto Williamsin majapaikat. Navarinolla on
valtava määrä erilaisia sammal-, turve- ja jäkäläkasveja. Suomalaisiakin tutkijoita
on ollut täällä.

Asiat Puerto Williamsin satamassa alkavat selkiytyä. Tänne on jäämässä talveksi useita veneitä, jotka järjestetään uudestaan sesongin loputtua, kun liikenne hiljenee. Ilmeisesti on myös mahdollisuus jättää vene poijuun. Charterveneet kulkevat vielä kuukauden. Meidän ei ole tarvinnut siirtyä kuin kerran, eilen, kun ranskalaisvene lähti. Sen sijaan Mantan vapaan kyljen puolella on porukka vaihtunut tiuhaan. Koska nähtävyydet (jäätiköt, Kap Horn) ovat Chilen alueella, täytyy charterveneiden tulla tänne kirjautumaan. Suurin osa pitää Ushuaiaa kotisatamana, siellä on enemmän asiakkaita. Se tarkoittaa pikaista käyntiä Puerto Williamsissa jokaisen charterin alussa ja lopussa. Ja noin 120 turhaa merimailia.

Kuvia Punta Arenas - Puerto Williams

Muutamia kuvia matkan varrelta. Maileja kertyi lokiin 311 ja aikaa kului 2 viikkoa.

Caleta Hidden. Tuuli kääntyi yöllä koilliseen ja puhalsi suoraan
aukosta. Ankkuri (tuolloin vain yksi) rekasi ja olimme peräsin edellä maissa.
Köydet irti ja ankkuri ylös, onneksi pääsimme pois rannasta ilman vaurioita.

Caleta Cinco estrellas. Suojainen potero. Hollantilaisveneen kippari oli
joutunut edellisessä lahdessa menemään kolme kertaa märkäpuvussa veteen
uusimaan kiinnitysköydet. Tuuli oli ollut liian kova jollailuun.

Tarvitaan silmälasit tämän sintin näkemiseen. Ei kalaonnea.

Kartat eivät pidä paikkaansa, eivät paperiset eivätkä sähköiset.
Meillä on Jeppesen C-Map plotterissa ja Navionics iPadissa.

Maistuu vähän puolukalta ja kukkakin on samanlainen, mutta kasvaa
pensaassa ja on piikkinen. Chaura (engl. prickly heath). Kelpoa hilloa.

Caleta Silvassa saimme säkillisen (tuon valkoisen) ravun jalkoja.

Tässä vaan osa. Syötiin aimo annokset pastaa kahtena päivänä ja lounaaksi
vielä tuhdit rapuleivät.

Centolla on piikikäs.

Ilmeisesti kalastajien huumoria. Ei sovi maisemaan.

Pääväylät on merkitty loistoin.

Yksi Beaglekanavan varrella olevista pienistä jäätiköistä.

Kävimme yhdellä isommalla jäätiköllä vuonon pohjassa, mutta kuvat ovat
huonoja, oli liian vähän valoa. Jäätiköt täällä eivät kylläkään lainkaan vedä
vertoja Huippuvuorten jäätiköille. Mutta ne ovat tärkeitä turistikohteita.

Beaglekanava Navarinosaaren pohjoisrannalta katsottuna.

Caleta Olla sijaitsee 56 mpk Puerto Williamsista länteen.
Matala puiden reunustama kannas on paras suoja tuulelta.

Nousimme Puerto Williamsin vieressä olevalle Cerro Banderalle. Huipulla oli
valtava Chilen lippu ja muuten autiota. Alarinteet ovat tiheän kasvuston
peittämiä, ensin puita, sitten pensaita. Päivä oli lämmin, +20 C.

Pursiseura Micalvin suojaisuus näkyy hyvin ylhäältä. Tosin joskus kuulemma
lahden pohjukasta puhaltaa kovaa suoraan satamaan.

Tuuli oli kaatanut valtavasti puita metsässä, osa polun päälle. Sai kiipeillä.

Kap Hornin kunta

Kesällä 2012 kävimme maailman pohjoisimmassa kylässä, Ny Ålesundissa (78°55 N), ja nyt olemme maailman eteläisimmässä. Sellaiseksi Puerto Wílliamsia (54°56'S) nimitetään, vaikka kahdeksan merimailia etelämpänä, tällä samalla Navarinon saarella sijaitsee 70 asukkaan Puerto Toro (55°04'S). Eteläisillä latitudeilla ei pääse yhtä lähelle napaa kuin Golfvirran vaikutusalueella pohjoisessa. Yhtäkaikki, hauskaa olla Kap Hornin kunnassa.

Yllä kaksi kuvaa mereltä. Pursiseura on kylän länsilaidalla.

Puerto Williamsissa on parituhatta asukasta, joista suurin osa työllistyy laivaston ja raputehtaan palkkalistoilla. Kylä on hupaisa: pieniä vinksallaan olevia taloja, suurin osa päällystetty aaltoilevilla alumiinilevyillä. Peltiset kamiinan piiput tupruttavat savua, koirat partioivat omaa kortteliaan. Kun kadulla kohdataan, moikataan, vaikka ei tunnettaisi. Sympaattinen paikka!

Tyypillinen talo.

Pesula

Talot lämmitetään puilla.

Keskustan teitä parannetaan parhaillaan, tietyöt ovat sulkeneet katuja autoilta, jalankulkijat saavat loikkia kaivantojen ja savimaan poikki. Tänne rakennetaan parhaillaan myös laivasatamaa, joten varsin vilkkaalta ja eläväiseltä näyttää.

Kylässä on koulu, kirjasto, posti, pankki ja sekalaisia kauppoja - sellaisia kuin Suomessa ehkä 1960-luvulla. Ruokakaupat nimittävät itseään suureellisesti supermercadoiksi, mutta marketteja ne eivät ole. Meitä oli varoitettu ruokakauppojen rajallisesta tarjonnasta, mutta kylän kolmesta suurimmasta kaupasta saa kaiken tarvittavan. On vain oltava oikeaan aikaan paikalla. Tänään kaupoissa oli tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, kun viikon välein Punta Arenasista kulkeva laiva oli tuonut lastin. Lihaa ja kalaa saa pakasteesta. Hyllyt ovat täynnä purkkeja, pastaa, naksuja, keksejä ja kaikkea tavallista. Aamuisin saa tuoretta leipää ja tuhteja täyslihapiirakoita, empanadaksia.

Pikkuruiset hostelit tarjoavat turisteille majapaikan ja muutaman ravintolankin olemme löytäneet. Söimme torstaina Fredden tarjoaman lounaan ja ainakin se paikka oli oikein hyvä. Turistitoimistossa meitä tervehdittiin suomeksi. Siellä on töissä virolainen Karina, joka oli pysähtynyt maailmanmatkallaan Puerto Williamsiin. Pari vuotta on jo vierähtänyt ja toukokuussa Karinan matka jatkuu purjeveneellä - tähän mennessä hän kulkenut kahdeksan vuotta liftaten.

Kulkuyhteydet ovat rajalliset. Lentokoneella ja laivalla pääsee Punta Arenasiin, mutta lähimpään mantereella olevaan paikkaan, Argentiinan Ushuaiaan ei pääse helposti. Freddellä kävi tuuri: hän lähti perjantaiaamuna paikallisen purjeveneen kyydissä. Noin 40-jalkaisessa veneessä oli 12 kyytiläistä! Toinen vaihtoehto olisi mennä bussilla 55 km päässä olevaan Navarinon kylään, josta kulkee joskus rib-vene. Matka maksaa 150 dollaria. Vaikka sillä kohtaa Beaglekanavan yli ei ole kuin 8 mpk, saattaa sää estää ylityksen. Lisäksi on hoidettava itse uloskirjautuminen Chilestä.

Fredde pääsi pois Puerto Williamsista.

Kuljetus naapurimaahan.

Puerto Williamsin pursiseura Micalvi on suojaisessa lahdessa, jonne on ankkuroitu vanha laiva. Se palvelee sekä laiturina että klubitiloina: laivassa on suihku (yksi, likainen, mutta lämmintä vettä) ja baari. Satama on aivan täynnä, veneitä on kolmessa rivissä vierivieressä, 4-6 venettä rinnakkain. Tänään lauantaina on tullut useita charterveneitä, ilmeisesti lauantai on asiakkaiden vaihtopäivä. Kaikki sähköpistokkeet ovat varattuja, wlan tökkii. Laivan suojaisemmalla sivulla talvehtii 10 matkavenettä ilman asukkeja. Yksi niistä on belgialainen s/y Moana, jonka tapasimme Barloventossa. Omistaja lähti kotiin maaliskuun alussa ja palaa marraskuussa. Charterveneiden joukossa on Skip Novakin Pelagic Australis, joka tekee tähän vuodenaikaan kahden viikon Beaglekanava ja Kap Horn reissuja. Toukokuussa se lähtee Etelä-Afrikkaan. Suurin osa veneistä on ranskalaisia, mikä on kielen kannalta ikävää. Me olemme kahden ison ranskalaisen välissä, joissa onneksi kummassakin osataan hieman englantia.

Pursiseura Micalvi.

Pelagic Australis ja lasten jollakoulu.

Suojainen puoli: kahdeksan matkavenettä plus yksi pieni ja lautta odottavat
seuraavaa kautta.

Venepaljous oli epämiellyttävä yllätys. Emme voi jättää Mantaa ja lähteä  toukokuussa Suomeen, mutta kuulemma etelän syksyn edetessä tilanne paranee. En vaan tiedä miten, sillä ainakaan suojaisemmalta puolelta tuskin vapautuu yhtään paikkaa. Mutta katsotaan ja toivotaan, näissä paikoissa asioilla on taipumus järjestyä. Nyt teemme puhdetöitä ja yritämme selvittää tilannetta. Tavallisten pyykkäysten, siivoamisten, veneen huollon ja kirjoittamisen lisäksi minulla on edessä veroilmoituksen täyttö ja Hanskilla hitsaus- ja ompelutöitä: Deseadossa kylkeen tullut paikallinen väänsi kaidetolpan paikoiltaan.  Beaglekanavan puhurissa fokan saumat aukesivat. Mutta kohta mennään saunaan!

Pto W

Puerto Williams. Lisää kun saadaan netti.

Huomenna Puerto Williamsiin

Caleta Silvan ja rapujen jälkeen olemme olleet kahdessa erittäin suojaisessa, mutta erilaisessa ankkuripaikassa. Caleta Cinco Estrellas tarjosi nimensä mukaan viiden tähden suojaa: pieni potero jylhien vuorten kainalossa, sen verran kuitenkin puita, etteivät williwawit (hirmupuuskat) iske. Poukamassa oli toinen vene, hollantilainen ovni 375.

Olemme kohdanneet Chilessä enemmän veneitä kuin Brasilian ja Argentiinan rannikolla yhteensä. Vastaan on tullut 12 venettä, yksi on mennyt samaan suuntaan. Vastaantulijat ovat hyvä juttu, se tietää tilaa Puerto Williamsin pienessä satamassa.

Nyt olemme toisessa suojaisessa lahdessa, Caleta Ollassa, joka on avara, mutta tiheä puusto suojaa tuulelta. Niemenkärjessä asustaa merileijonia. Tyynessä niiden karjahdukset kaikuivat ympäri lahtea ja haistoimme niiden kalanhajuisen hengityksen. Nyt tuuli viuhuu niin, että ainoa haju on kamiinan savupössähdykset. Välillä se muriseekin. Tässäkin lahdessa on toinen vene, belgialaisten nuorten punainen s/y Pirlouit.

Eilen oli hieno, aurinkoinen sää ja patikoimme neljä tuntia pitkin suomaisia kukkuloita. Tänään on satanut ja tuullut 20 m/s. Huomenna jatkamme viimeiset 60 mpk Puerto Williamsiin.

Centollas en Caleta Silva

Maisema muuttui edellisen päivityksen jälkeen karummaksi, harmaan uurteisen kiven hallitsemaksi. Kukkulat ovat puuttomia, laet silkkaa kalliota. Caleta Brecknock, kuuluisa ankkuripaikka, on korkeiden, jyrkkien kallioseinämien reunustama. Paikka on näkemisen arvoinen, mutta ei kovin viihtyisä. Emme jääneet Brecknockiin, koska pohjoistuuli osui suoraan ankkuripoukamaan. Jatkoimme Caleta Yahganiin, joka oli pieni, mukava lahdenpoukama, mutta yltyvä tuuli sai puuskat kiitämään pitkin paljaita kalliota suoraan ankkuripaikalle. Mietimme, olivatko ne puuskia vai williwaweja. Kolme köyttä ja ankkuri pitivät meidät paikoillaan.

Seuraavasta päivästä (12.3.) tuli hieno, muutenkin kuin sen vuoksi, että oli viisivuotishääpäivämme. Tuuli vaihteli voimakkuudeltaan, välillä pääsimme pelkällä genualla, välillä oli ajettava koneella, mutta myötäistä kaikki. Vastaan tuli chartervene Kotick ja pieni punainen purkkari matkalla Puerto Monttiin. Ei käynyt kateeksi tuhat mailia vastatuuleen puskevia. Aurinko paistoi ja lumi hohti vuorilla. Fredde leipoi sämpylöitä ja tarjoutui kokkaamaan illallisen, sinihome-kinkkupastaa. Vaan ruokalista meni uusiksi.

Viereemme ankkurilahteen (Caleta Silva) tuli kalastuspaatti, josta tarjottiin meille kuningasrapuja (esp. centolla). Yksi rapu ei mahdu suurimpaan kattilaani. Ravuista syödään vain jalkojen lihat, ja yksi kalastajista alkoi irrottaa jalkoja ja mättää niitä säkkiin. Jalaton ravunruho toisensa jälkeen lensi mereen. Odotin saavani satsista muutaman ravun jalat, mutta kun säkki oli täynnä, miehet ojensivat sen meille. Mitä! Tämä on liikaa! Mitä te haluatte, kysyin. Suoraa vastausta ei tullut, mutta olimme lukeneet, että rapuja vaihdettiin mm. mate-juomaan ja viiniin. Mate-tarjous sai vaimean vastaanoton, mutta punaviinin mainitseminen osui naulan kantaan. Annoimme kahden litran pönikän Gato Negroa ja luulen - toivon - että kumpikin osapuoli oli tyytyväinen.

Alkuilta kului rapuja keittäessä ja putsatessa. Juhlaillalliseksi nautimme valkoviinillä ja valkosipulilla maustettua, kermassa haudutettua rapupastaa. Juomaksi löytyi pullo argentiinalaista valkoviiniä.

Rapuja pyydetään merroilla, jotka lasketaan noin 12 metrin syvyyteen. Miehillä oli myös sukellustamineet mukana ja he sukeltavat ainakin merisiilejä - niitäkin oli tyrkyllä. Kylmää puuhaa 5-7 asteisessa vedessä. Simpukat ovat täällä PSP-myrkyn (panssarisiimaeliö) takia syömäkelvottomia. Aamulla vene lähti näköetäisyydelle pienen luodon luokse ja palasi taas illalla, vesiraja alempana kuin aiemmin.

Jäimme suojaiseen Silva-lahteen vielä toiseksi yöksi. Päivä oli sateinen, mutta välillä näkyi sinistä taivaalla. Kävimme maissa poimimassa puolukan tapaisia marjoja (hyvää hilloa) ja hakemassa vettä.

Yöllä oli satanut lunta vuorten huipuille, ne ovat kuin pölysokerilla kuorrutettu. Lauantaina jatkamme eteenpäin. Jos sää sallii, menemme katsomaan yhtä Beaglekanavan jäätiköistä.

Caleta Cluedo, Isla Clarence

Pitelemme tuulta ja sadetta Caleta Cluedossa. Eilen jätimme luoteeseen kaartuvan Magalhãesinsalmen ja tulimme pitkin kapeaa Acwalisnan-kanavaa etelään. Tämä on neljäs ankkurilahti Punta Arenasista lähdön jälkeen, ja vähitellen uusi ankkuronti- ja kiinnitystapa alkaa sujua. Manta on perä tuuleen, kaksi 100 metriä pitkää peräköyttä kiinni rannassa ja keulasta 50 metriä kettinkiä ja tupla-ankkuri vedessä. Olin luullut köysiä tarvittavan paksun ja tiheän leväkasvuston (kelp) vuoksi, mutta tähän mennessä levä ei ole haitannut ankkurointia. Sen sijaan tuulet ovat niin kovia, että on varmempi olla maihin vedettyjen köysien kuin ankkurin varassa. Olisi mukavampi olla keula tuuleen, mutta siihen tarvittaisiin perästä laskettava ankkuri ketjuineen. Tämäkin toimii.
Laskemme ensin ankkurin, sitten köydet soudetaan maihin. Vene pysyy pakilla paikoillaan. Soutaja sitoo köyden pään vyötärönsä ympäri, toinen juoksuttaa köyttä veneestä. Toinen tapa on viedä rantaan koko köysinippu, joka on koilattu muoviseen punoskoriin.

Pari tuntia meidän jälkeemme saapui belgialainen vene, joka kiinnittyi neljällä köydellä taaksemme. Joissakin ankkuripaikoissa, kuten seuraavassa Caleta Brecknockissa, on tilaa vain yhdelle veneelle. Belgialaisilla on sama matka, katsotaan kuinka mahdumme Brecknockiin.

Maisemat muuttuivat jylhiksi heti Punta Arenasin jälkeen. Vuoret ovat ruskeanvihreitä, paikoin näkyy länttejä viime talven lunta. Rinteillä on vesiputouksia. Pilvet roikkuvat alhaalla peittäen huiput, hetken kuluttua pilvet kaikkoavat ja aurinko läikittää maisemaa, kunnes taas tihuttaa ja maisema kätkeytyy harmaaseen harsoon. Toisena päivänä valkoiset hattarat kiitävät huikaisevan sininellä taivaalla, yöllä näkyy tähtiä ja kuu valaisee kuin katuvalo.

Patagonia ja Tulimaa kuuluvat subtrooppiseen sademetsävyöhykkeeseen. Yleisin puu täällä etelässä on ikivihreä magellanin pyökki (lat. nothofagus), jonka lehdet muistuttavat vaivaiskoivun lehtiä. Tuoksukin on koivuinen, keräsin oksia löylyveteen, mutta vihdaksi niistä ei ole.
Maasto on soista: paksua, paikoin upottavaa sammalta, ruohomättäitä, matalaa pensaikkoa. Caleta Hiddenissä patikoimme kukkulan yli järven rantaan ja vielä sen takaiselle kukkulalle, josta näkyi toinen järvi. Täydellinen erämaa.
Tulee mieleen Alaska, tosin kynttiläkuuset ja eläimet puuttuvat. Tähän mennessä olemme nähneet vain lintuja, ei vilaustakaan merinisäkkäistä. Maaeläimiä ei taida edes olla.
Jokainen ankkurilahti on ollut hieman erilainen, hyvin kauniita kaikki. Tuntuu helpottavalta ja hyvältä olla vihdoin täällä, vaikka alueen vaativuus alkaa vasta valjeta. Tuulet ovat kovempia kuin Alaskassa kesällä (vai muistanko väärin!), kun matalapaineita vyöryy lännestä vähintään joka toinen päivä.

Olemme olleet aamuisin radioyhteydessä muihin purjehtijoihin, mm. ruotsalaisen s/y Ariannan Lasseen ja hollantilaisen Anna Carolinan pariskuntaan. Kello 9 paikallista aikaa on Patagonian netti ("radiorinki") taajuudella 8164 kHz. Sitä ylläpitää saksalainen Wolfgang (ex Wilde Mathilde) Valdiviassa Villaricassa.
Joka ilta lähetän Chilen laivastolle sähköpostilla sijaintimme. Se pitäisi antaa kaksi kertaa päivässä (kello 8 ja 20), mutta VHF ei kuulu, radiomeili ei toimi aamuisin, joten raportointi on jäänyt yhteen. Toivottavasti se riittää.
Winlink on toiminut ja blogin sijaintikarttaa on pystytty päivittämään. Jos karttaan ei tule positiota, se johtuu radiosta. Olemme tulleet Punta Arenasista 100 mpk, matkaa Puerto Williamsiin on vajaa 200 mpk.

Sade ropisee, tuuli on toistaiseksi tyyntynyt, kamiina pöhisee. Ulkona on +7C, sisällä +24C. Nyt alan tehdä leipätaikinaa. Hanski huoltaa konetta, Fredde lukee. Illalla lämmitetään sauna.

Punta Arenas

Punta Arenas vaikuttaa mukavalta kaupungilta, mutta saa ajaa meidat eteenpain. Kirjoitan tata hotellin nettihuoneessa, skandit eivat toimi. Odotan taalla saadakseni Laivaston (Armada) lahtoluvan. Paikallisen osaston pitaa pyytaa se Valparaisosta.
Punta Arenasin satama on taysin avoin ja tulossa on torstaiksi 30 m/s tuulta. Lahdemme 27 merimailin paassa olevaan ankkuripaikkaan tanaan, se on suojaisempi kuin satama.
Olo on aika sekava ja vasynyt. Kun vihdoin saavuimme 24 intensiivisen tunnin jalkeen Punta Arenasiin, emme paasseet lepaamaan, vaan lahdimme heti hoitamaan muodollisuuksia. Olimme paasseet satamassa olevan kalapaatin kylkeen, mika helpotti huomattavasti kulkemista. Tosin satama on aidattu ja suljettu alue, jossa kulkua valvotaan tarkasti ja portilla on joka kerta esitettava passi. Saimme illalla kaytya laivaston lisaksi maahantuloviranomaisen (immigration) luona ja saimme 90 paivan oleskeluluvan. Loppu jai seuraavalle paivalle. Yoksi siirryimme ankkuriin, koska kalavene lahti merelle. Tuuli - se 20 m/s - tyyntyi yoksi.

Aamulla palasimme laituriin toisen kalaveneen kylkeen. Mina jatkoin muodollisuuksien hoitamista (tulli ja laivasto, josta tuli virkailija veneelle tayttamaan samat paperit kuin oli taytetty edellisena iltana). Hanski ja Fredde lahtivat kanistereiden kanssa ostamaan polttoainetta. Se sujui hyvin; huoltoaseman poika ajoi kanisterit veneelle ja laiturilta oli helppo nostaa ne Mantan kannelle. kaksi kertaa. Olin kaynyt jo kerran kaupassa, mutta lahdimme viela kaikki kolme kauppaan, koska kalavene ei ollut lahdossa kuin vasta illalla. Vaan toisin kavi. Naimme jo kaukaa, etta Manta on yksin isoa laivalaituria vasten. Sataman portilla kaksi tullin vihaista virkamiesta oli vastassa: sataman alueelle ei saa tuoda mitaan alkoholia. Meilla oli ostoskarryssa olutpakkauksia ja muuta ruokaa. Seurasi tiukka neuvottelu espanjaksi. Olimme kuulemma muutenkin kulkeneet miten sattuu eika se ollut soveliasta. Kaupassakayntiin olisi pitanyt pyytaa lupa. Tilannetta ei helpottanut Hanskin halu paasta akkia veneelle. Lopulta saimme luvan karrata tavarat taman kerran, mutta sitten meidan piti siirtya ankkuriin.
Manta oli jatetty yhdella koydella kiinni laituriin. Omituista kaytosta ammattimerenkulkijoita. Oli helppo irrottautua ja siirtya ankkuriin. Aamulla Hanski ajoi minut hiekkarannalle, jossa riisuin haalarin ja kumisaappaat, ja kavelin Laivastoon. Ja nyt sitten odotan lupaa samalla kun aika kuluu. Haluamme paasta ajoissa liikkeelle, etta ehdimme saada veneen kunnolla kiinni ankkurilahteen.

Katsotaan, kuinka kay

Punta Arenas sat. puhelinviesti

Punta Arenas. 20 m/s. Magallan yhtä soittoa vuorokaudessa. Nopeus 1-10 kn. Väsynyt porukka.