Me gusto el Tenerife!

Kanariansaarista paras on Teneriffa! Viikonlopun patikointi Orotovan laaksossa, Los Organos -kallion yläpuolella vahvisti voiton epävirallisessa kisassa saarten välillä. Teneriffalla on kaikkea: iso kaupunki, mutta myös pikkukyliä, vaihteleva ja vehmas luonto sekä tietysti Teide kansallispuistoineen. Satama on mukava, ei tosin halpa, nyt sesongin ulkopuolella meiltä 18e/vrk.

Olin viime viikon espanjankurssilla, jossa sain harjoittaa puhumista. Meitä oli vain kolme oppilasta, kaikki eri osaamistasolla, mutta se ei haitannut. 20 tuntia maksoi 135 euroa.
Keskiviikkona tulee kuukausi täyteen ja siirrymme Las Palmasiin - vihdoin. Siellä täytyy tilata moottorin laturi, jota täältä ei saanut. Ehkä ehdimme vielä purjehtia Fuerteventurallekin ennen Suomeen tuloa.

Viikko sitten etelätuuli toi svelliä satamaan ja pääsimme testaamaan uusinta hankintaa, laahusankkuria. Paitsi jarruttamaan vauhtia kovassa tuulessa, sitä voi käyttää rullauksen vähentämiseen. Keulasta laskettava, laskuvarjomallinen ajoankkuri meillä jo on.
Tilasimme seabrake-merkkisen "droguen" Englannista Puerto Mogániin. Ilman marinan avuliasta Maria Teresaa emme olisi osanneet hoitaa tulliselvitystä. Seabraken myyjä halusi tavallisen postin sijaan käyttää kuljetusyritystä (UPS), mikä oli kallista, mutta posti on kuulemma epäluotettava. Kuljetus tullauksineen kesti kaksi viikkoa. Olimme kysyneet samaa ajoankkuria Las Palmasin Rolnauticista, mutta tilaus ei onnistunut sitä kautta.
Usein kuulee sanottavan, että mikä tahansa sopii vauhdin hidastamiseen, köydet, autonrenkaat, ankkuri. Kuinka moni on kokeillut tosi tilanteessa? En ole kuullut kuin yhden oikean kokemuksen, jossa laskettiin veneen perästä köysiä vauhdin hidastamiseksi. Ne kiertyivät pilalle, eivätkä toimineet. Onneksi tässä veneessä oli laahusankkuri, itse tehty, mutta toimiva. Sekä osaamista, sillä ennen tätä toimenpidettä vene oli ollut piissä, kunnes keulapurje repeytyi.

Laahusankkuri estää myös veneen rullaamista. Jarrutti parhaiten,
kun kartio oli puoliksi vedessä.

Lukuisat patikointikuvat ja jutut alkavat varmaan jo kyllästyttää purjehdusblogissa, mutta vielä on kerrottava Los Organos -reitistä. Monessa maassa olemme patikoineet, mutta viime lauantain retki oli paras. Polku kulki kallioseinämän kupeessa, noin kilometrin-puolentoista korkeudessa. Se on luultavasti vanha reitti kylien välillä. Pääosin polku kulki kanarianmäntymetsässä, mikä on nähtävyys sinänsä. Nyt männyt (jotkut) kukkivat, samoin kuin lukuisat eri väriset kukat ja joku valkoinen puu. Metrin leveä polku oli neulasten peittämä ja pehmeä kulkea. Maisemat olivat upeat, välillä näkyi Teide välillä Puerto de la Cruz. Oli hiljaista, ja kerrankin tyyntä. Alhaalta kantautui kukon kiekunaa ja koiran haukuntaa. Oli myös lämmintä ja pilvetöntä, mutta lämpötila oli juuri sopiva varjon puolella kulkevalla reitillä. Välillä puuskutettiin ylös ja lopussa laskeuduttiin, joten kuntokin kohosi.
Olin etukäteen pelännyt jyrkintä kohtaa, mutta siihen oli rakennettu tukeva puukaide, joten ei huimannut. Tosin sen jälkeen polku oli sortunut  noin metrin matkalta ja yhdessä kohdin oli vain kengän levyinen kaistale pehmeää hiekkaa jäljellä. Alla oli noin viiden metrin pudotus, vaikka ei sieltäkään olisi ollut helppo kiivetä takaisin.
Aurinkoinen sää teki valokuvista valjuja, mutta ehkä näistä jonkun käsityksen saa.

Reitti kulkee keskellä kuvaa, missä vuoret kohtaavat.

Onneksi oli kaide!

Viherneidonkieli, echium virescens.
Löysin netistä Kanarian kasvion suomeksi.