Aikataulu

"Koska ne lähtee eteenpäin?" Taitaa monella ollut tämä kysymys mielessä. Tässä tulee vastaus: elo-syykuussa. Muutimme aikataulua ja siihen on monta pientä syytä perhesuhteista terveyteen. Ei mitään vakavaa, mutta tarpeeksi muuttamaan suunnitelmaa niin, että vietämme Suomessa kesän. Lennämme Suomeen toukokuun puolivälissä ja palaamme veneelle elokuun alussa.

Aikataulun muutos ei vaikuta Patagoniaan saapumisen ajankohtaan, joka on edelleen joulukuu 2014. Viivytyksen suurin vaikutus on se, että vietämme (tai olemme jo viettäneet) enemmän aikaa Kanarialla kuin Brasiliassa. Etelä-Amerikan rannikon tutkimiseen jää vähemmän aikaa. Vallitsevien sääolosuhteiden kannalta viivytys on eduksi.
Atlantin yli Brasilian itärannikolle voi purjehtia minä vuodenaikana hyvänsä, mutta rannikolla eteneminen kohti etelää on parasta ajoittaa paikalliseen kevääseen ja kesään (syys–maaliskuu), jolloin vallitsevat tuulet ovat pohjoisia ja sataa vähemmän kuin talvella (huhti–elokuu).

Pitkä pysähdys on mielenkiintoinen juttu. Kun etenimme vauhdilla viime kesänä Skotlannissa ja Irlannissa, kaipasin pitkää, aikataulutonta pysähdystä. Juttelinkin Hanskille jo silloin, että jäädään Kanariansaarille pidemmäksi aikaa. Halusin mennä espanjankurssille ja elää kiireettä, ilman sään ja vuodenaikojen asettamia paineita. No nyt on vietetty täällä neljä kuukautta. Tekemistä on riittänyt, mukavassa tasapainossa työtä (veneen kunnostusta, kirjoittamista) ja vapaa-aikaa, kuten patikointia ja turistina olemista. Kielikurssillekin olen huomenna menossa.

Silti pysähdys saa kärsimättömäksi. Haluaisi jo eteenpäin. Varsinkin kun olemme tähän mennessä purjehtineet aika vähän, Norjasta 4000 mpk. Ei yhtään kunnon valtameriylitystä. Tunne voimistui, kun muut lähtivät, osa Karibialle, osa Kap Verdelle ja sieltä eteenpäin. Satamiin jäivät vain "eläkeläiset", veneet, jotka eivät juuri koskaan liiku. Joskus tekemiset tuntuvat turhanaikaisilta, pelkältä ajan täytteeltä. Silti tärkeää hommaa on jäljellä, muun muassa uuden laturin hankinta ja uusien akselisinkkien sukeltaminen paikoilleen. 

Tätä vuodatusta ei pidä ottaa liian vakavasti, elämä on edelleen hienoa ja pysähdys paikallaan. Tällä hetkellä iloitsen kesästä Suomessa, sillä edellisestä on viisi vuotta. Viimeksi 2009 olimme Suomen suvessa, tosin siitäkin kuukauden prätkäilemässä Euroopassa. Tai no, ehkä 2011 purjehduksen Selkämerelle voi laskea mukaan.

Viikonloppuna kävimme patikoimassa pienet lenkit. Kunto on tosi huono kuukauden tauon, ripulin ja flunssan jälkeen. Hienoja maisemia oli jälleen sekä Teiden kansallispuistossa että Orotovan laakson patikointireiteillä.

Jäätä Teiden kansallispuistossa.

Naavaa Orotovan laakson männyssä.

 

Tällä kertaa kauempana Teidestä. Kaldera on laaja ja siellä on useita reittejä.

Pilveen voi joutua keskellä tietä.
Pikkuauton saa vuokrattua vajaalla 30 eurolla/vrk.

Santa Cruzista pohjoiseen on Teresitan ranta.