Santa Cruz de Tenerife

Olipa mukava vaihtaa maisemaa ja palata Santa Cruziin! Vaikka Mogán on rauhallinen ja aurinkoinen, aloimme todella kaivata vaihtelua.
Santa Cruzin satama oli lähes tyhjä, ainakin verrattuna marraskuun venemäärään. Saimme jälleen neloslaiturista paikan ja konttorista löytyi Manta-kansio, ei tarvinnut uudestaan näyttää passeja ja venetodistusta. Vastapäisellä laiturilla liehui Suomen lippu s/y Marimban perässä.

Teneriffan kaakkoiskulmassa olevassa Santa Cruzissa sataa usein iltapäivällä,
kun vuoret ovat kasanneet pilviä. Täällä on paljon vihreämpää kuin Gran Kanarialla.

Olimme yhden yön ankkurissa Abona-lahdella 20 mpk Santa Cruzista etelään. (Olikohan nimi nyt tuo, kirjoitan tätä marinan kuistilla, koska täällä ei edelleenkään netti toimi veneessä.) Hieman svelli keikutti, aamulla se laantui. Saunoimme ja minä pulahdin kaksi kertaa 18-asteiseen veteen. Hanskilla on flunssa ja hän jätti uimisen väliin. Tarkoitus oli sukeltaa akselisinkki paikoilleen, mutta miehen korvat olivat jo kuivalla maalla lukossa, joten sukeltaminen ei ollut järkevää.
Nautimme "luonnonsatamassa" olosta, vaikka ei paikka mikään kaunis ole: kallioranta, pieni hiekkapläntti, tuulimyllyjä, toisella puolella kerrostaloja ja taustalla pikitie.  Vedessä näkyi useita portugalinsotalaivoja, sekä ankkuripaikalla että matkalla Santa Cruziin. Sen lonkerot polttavat kipeästi. En tiennytkään, että näitä lämpimän veden eliöitä on täällä.

Portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on yksi ihmiselle vaarallisimmista
polttiaiseläimistä. Sillä on kaasuseosta täynnä oleva kelluke, jonka avulla se "purjehtii". Kovassa aallokossa se tyhjentää uimakellukettaan, jolloin se painuu pinnan alle turvaan.Veden alla on pitkät, polttiaissoluja täynnä olevat lonkerot, joilla se saalistaa pieniä kaloja. Lisääntyminen tapahtuu
suvuttomasti eli silmikoitumalla. (Wikipedia.)

Luvassa oli navakkaa pohjoisen puoleista tuulta, joten iltapäivällä oli nostettava ankkuri ja suunnattava sataman suojaan. Illalla ja yöllä tuuli ja satoi. Se oli kodikasta! Niin sitä vaan turtuu jokapäiväiseen auringonpaisteeseen, että alkaa kaivata vaihtelua.

Huomenna vuokraamme auton ja ajamme Teidelle. Kun ei päästä Kellostapulin huipulle, niin jossain korkealla on juhlistettava hääpäivää. Tällä kertaa ilman suksia.