Simmarit, sammarit, kummarit ja pipo

Viime keskiviikkona seilasimme Las Palmasiin. Taas oli oikein mukava tuuli. Olemme onnistuneet välttämään saarten välissä viuhuvat kovat ja äkkiä nousevat tuulet kokonaan. Tai no, ehkä viimeksi Gran Kanarialta Teneriffalle mennessä oli välillä reipasta menoa.

Saimme suojaisen paikan sataman keskeltä. Hinta on tosiaan edullinen: 7,20 e/vrk. Santa Cruzissa (de Tenerife) pitkän ajan alennuksella hinta olisi kaksinkertainen. Muuten en - ainakaan vielä - pidä marinasta kovinkaan paljon. Täällä 1250 veneen joukossa tuntee itsensä... yksinäiseksi. Laiturillamme on pääasiassa paikallisia tai tyhjiä veneitä, joten kovin sosiaalista ei ole ollut vielä. Onneksi Iiriksen Jonna ja Timo ovat täällä, olivat sattumalta vastassa tuloiltana ja perjantaina söimme Mantassa gambas con ajo sekä porsaanfilettä. Ja jatkaakseni ruokateemalla: Jonna ja Timo saivat vieraita Suomesta ja me puolestamme osan tuliaisruisleivistä, Maistui taas niin hyvälle! Uhrasin tänään 3,50 euroa sinappisilliin, nam! Tuskin maltan odottaa kesäruokia Suomessa....

Tomaatit 85 senttiä kilo. Tällä kertaa ihan maukkaitakin, yleensä
tomaatit ovat täällä aika kovia ja mauttomia, ihme kyllä.

Laiturissa on kaksi sinistä allegro 27 -venettä, Don Quijote ja Rocinante (!) Suomen lippu perässä, mutta siihen suomalaisuus taitaa loppua. Olemme ponganneet veneistä yhden viroa puhuvan pariskunnan. Hassua kyllä, laiturissa on kolmaskin sininen allegro 27, ruotsalainen, asiallisin katsastustarroin ja viirein varustettu.

Kotilaituri jonkin aikaa. Hanski ompeli nimen ja purjetunnuksen laitasuojaan.

Marinan takana jylisee 8-kaistainen tie. Sen yli pääsee vain muutamassa kohdassa. Joskus iltaisin tuntuu pakokaasun haju punkkaan asti. Hanski tosin väitti sen tulevan jostain veneestä. Tien rinnalla, aivan rannassa kulkee jalankulku- ja pyörätie. Parina aamuna olen ehtinyt testata reittiä lenkkeilyyn, kerran suuntaansa. Ihan kelpo siihen. Pyörällä pääsee kätevästi ainakin El Corté de Inglesin tavarataloon, jossa on hyvä, mutta kallis ruokaosasto. Toisessa suunnassa puolestaan on supermarketti Hiperdino ja pieni Spar. Lähellä on kangaskauppa ja rautakauppa, jossa tavara on hyllyissä hypisteltävänä. Ostimme uuden vesiletkun, kun edellinen oli tahmaantunut auringossa, sekä monta metriä canvas-kangasta jollanpeitteeksi.

Suurin hankinta - tai tässä vaiheessa vasta tilaus - on uusi moottorin laturi. Päädyimme tilaamaan Whisperin, joka on samanlainen kuin Mastervolt, mutta vähän edullisempi. Ja päädyimme Potencia Marina -nimiseen Volvo Penta liikkeeseen kuuluisan Rolnauticin sijaan, koska olemme saaneet siellä huonoa palvelua. Liikkeet sijaitsevat tässä rannassa vierekkäin. Hinnoissa ei ollut eroa, ei myöskään suhteessa Suomen Mastervoltin tarjoukseen, johon olisi tullut kuitenkin rahti päälle. Katsotaan nyt sitten kuinka kauan toimitus kestää. Olemme varautuneet 2-3 viikkoon.

Satamanäkymää tielle päin. Pikitie kulkee ylempänä, rakennusten kattojen tasalla.
Suurin osa on venetarvikeliikkeitä ja ravintoloita, joukossa kuuluisa Sailors Bar,
joka nykyään on Sailors Bay. Nopeasti vilkaisten viimeisen kirjaimen lukee väärin.

Purjehdusmaailman valokuvatuin kontti? ARC-kisan toimisto.
Syksyllä alkaa hyörinä.

Las Palmasissa on 380 000 asukasta, katuja ja kulmauksia riittää tutkittavaksi. Olemme vasta käyneet Santa Catalinan puiston ja Canteran hiekkarannan alueella. Muuten aika on mennyt veneellä puuhaillessa. Hanski aloitti isoimman ompelutyönsä tähän mennessä: jollapeitteen. Ihailen miehen taitoa ja varsinkin kärsivällisyyttä, ei onnistuisi minulta!
Patikointiakin suunniteltiin Pico de Bandamalle, mutta Hanskin lonkkasärky estää nyt sellaisen. Mikä lie syynä, tulehdus vai kuluma? Ensiapuna tulehduskipulääkettä.

Katulamppu kilpailee taivaan valon kanssa. La luna llena.

Olimme hieman huolestuneita veneen jättämisestä yksin, mutta asia ratkesi, kun Jonna ja Timo tarvitsevat väliaikaista asumusta Iiriksen remontin tässä vaiheessa. Hienoa, kaksi kärpästä!

Purjehdusoppaan mukaan täällä on jalkaisongelma, kaksi-, neljä- ja kuusijalkaisten. Varkauksia oli kai jossain vaiheessa paljonkin, kunnes valvontaa parannettiin ja mm. laitureiden päähän asennettiin portit.  Nelijalkaisten ongelmasta ei näy merkkejä, kenelläkään ei ole rottaesteitä köysissä. Satama on täynnä kulkukissoja, toivottavasti ne pitävät rottakannan kurissa. Toisaalta en haluasi kulkukissankaan majoittuvan omin luvin kotiini. Yhtenä aamuna havahduin siihen, että joku hyppäsi kannelle. Kissa. Oli ilmeisesti nukkunut viereisessä tyhjässä moottoriveneessä. Kuusijalkaisista olemme päässeet nyt eroon, ei uusia torakkahavaintoja. Neljä nähtiin ja saatiin kiinni. Majailivat ja varmaan laskivat munansakin vesivarajaan lämpöön. Uutta sukupolvea odottavat uudet ansat ja myrkyt.

 Joskus kuva ihmisestäkin: empenadaksia pakastetaikinasta. Helppoa.

Miksi otsikko? Lainaan wikipediaa muistin tueksi: Irwin Goodmanin albumi Las Palmas julkaistiin 1972. Sen hiteiksi nousivat  "Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo", nimikappale "Las Palmas", "Vielä Yhdet" ja "Laulajan Testamentti". Se eka biisi oli mun suosikki. Se kolahti tuttuine vaatekappaleineen enemmän 11-vuotiaaseen kuin Las Palmas ja tummat silmät.