Vuorilla

Vuokrasimme auton Puerto Ricosta kolmeksi päiväksi 70 eurolla. Yksi päivä meni Las Palmasissa. Saimme laturin takaisin tiedolla, ettei sitä pysty korjaamaan täällä. Laturi on saanut oikosulun, ilmeisesti kastumisesta, kun murtuneesta pilssipumpun letkusta on roiskunut vettä. Hanski huomasi ja korjasi letkun jo aikaa sitten, ja laturi on toiminut ainakin jotenkuten sen jälkeen, mutta muuta syytä oikosulkuun ei keksitty.

Kahtena päivänä ajoimme vuorille. Ensin Mogánin lähellä olevalle Taurolle (1200 m). Vuonna 2008 patikoimme Taurolta Puerto de Mogániin saakka, parinkymmenen kilometrin ja koko päivän (6 h) retki. Nyt nousimme vain solasta huipulle, ehkä noin 500 metriä nousua, mihin kului edes takaisin 2,5 tuntia. Ylhäällä kukkivat laventelipuskat, oli hiljaista ja kaunista. Aikamoinen ero rannan ihmishälinään. Siitä kaipaa ajoittain pois.

Tauro

Teneriffan Teide näkyy monesta paikasta, myös Taurolta.

Laventeli kukkii.

 Toinen reissu suuntautui saaren keskelle, Roque Nublolle (pilvikivi), joka on mahtava kivenjärkäle tasaisella vuorenlaella reilun 1700 metrin korkeudessa. Tämä oli alkuperäisasukkaille pyhä paikka. Kauan sitten täällä oli tavallinen tulivuori, mutta pehmeä kiviaines on rapautunut ja jäljelle on jäänyt vain kova ydin.

Kävelimme ensin monen muun turistin lailla pilvikiven juurelle. Sen jälkeen kuljimme huippua kiertävän 5 km pituisen polun, jolta oli upeat maisemat ympärillä oleviin vuoristokyliin. Teiden huippu näkyi tännekin.

Pilvikiveä vartioi kiviukko.

Roque Nublo on 80 metriä korkea.

    

Viereisellä vuorella on Roque Bentayga, 1404 m.

Oikealla (valkoiset talot) näkyy Gran Kanarian korkeimmalla sijaitseva kylä, Artenara.

 Roque Nublolta lähdimme ajamaan kohti länsirannikolla sijaitsevaa Aldea de San Nicolasia. Tie (nro 606) oli kapea, mutkainen ja korkealla! Pelkäsin niin, etten nähnyt maisemista mitään. Puristin kaksin käsin penkkiä ja pidin katseen tiessä. Hanski sen sijaan nautti näkymistä. Ohitimme pari pikkukylää, joissa kukista ja autoista päätellen asutaan, mutta aikamoinen ratinpyöritys vaaditaan ennen kuin tänne pääsee. Kauppoja tai palveluita ei näkynyt. Kun pahimmat paikat olivat ohi enkä enää pelännyt meidän syöksyvän rotkoon, saatoin ihailla kukkivia mantelipuita. Niissä ei ole lehtiä, vain pelkät valkoiset tai vaaleanpunaiset kukat. Todella kaunista! Puita kasvaa pitkin vuorten rinteitä - lienevätkö ne villejä vai kerätäänkö näistäkin mantelit talteen. Villimanteli (karvasmanteli) on käsittääkseni myrkyllinen. Kaikenlaisia muitakin kukkia ja kasveja on paljon. Saaren keskiosa on vehreämpi kuin rannikko.

Mantelipuita on paljon ja ne kukkivat nyt!

Asvalttitie on hyvässä kunnossa, mutta yhden auton levyinen.
Liikennettä oli onneksi vähän. Huonolla säällä näille teille ei ole asiaa.
Viikonloppuna vuorille satoi lunta.