Vitsaukset

Tätä on pelätty ja tähän saakka vältytty: torakka veneessä! Se vilisti keittiössä leikkuulaudan alle, josta sain sen talouspaperilla kiinni. Paperi roskikseen ja roskis saman tien jätesäiliöön. Jatkakoon siellä torakkaelämäänsä.
Nyt neljä "torakkabaaria" on aseteltu strategisiin paikkoihin veneessä. Torakkaa ei kuuleman mukaan kannata nitistää lyömällä, koska sen kantamat munat leviävät. Niin, ja joudun ihan yksin taistelemaan torakoita vastaan, sillä Hanski on Suomessa.

Yhdestä ovesta sisään ja kuolleena ulos.

Tätä en puolestaan osannut odottaa: ripuli. Jo kuudetta päivää. Ei siis mikään tavallinen turistiripuli. Kahden sairaanoloisen päivän jälkeen vointi on muuten hyvä, mutta muutama tunti syömisen jälkeen ei kannata poistua pöntön läheltä. Ei ruoka kovasti ole houkutellut, mutta välillä tulee nälkä. Muutama juustoleipä menee päivässä. Täytyy vielä lisätä: Gran Kanarian vesi maistuu niin pahalta aktiivihiilisuodattimenkin läpi, että olemme täällä juoneet joko pullovettä tai vesikonevettä. Eli johtovesi ei ole taudin aiheuttaja.

Kävin tänä aamuna lähellä olevassa turistilääkärikeskuksessa (tai mikä keskus, pieni koppi ja vastaanottovirkailija, jonka hengitys haisi tuhkakupilta). He eivät kuitenkaan ota labrakokeita, joten jätin lääkäriajan varaamatta. Tuhkakuppi sanoi, että olisi virusripulia liikkeellä. Sille ei kai paljon voi tehdä.

Aikani kuluksi olen lukenut netistä ripulista ja nesteytyksestä. Perinteinen ohje juoda mustaa teetä ei ole hyvä, koska siinä on nestettä poistavaa kofeiinia. Pelkkä vesi ei pitkän päälle riitä, tarvitaan suoloja.
Tässä WHO:n ripulijuoman ohje nestehukkaan:

1 litra vettä
1,5 dl appelsiinimehua (= kaliumkloridi)
vajaa tl suolaa (= natriumkloridi)
1 tl ruokasoodaa (= natriumkarbonaatti)
4 tl sokeria

Maanantaina 24.2.2014: erävoitto! Vatsatauti ohi eikä useampia torakkahavaintoja. Tosin ne liikkuvat pimeässä...

Dieselkoe - kuukausi kulunut

Kuukausi sitten laitoimme purkkeihin dieseliä ja erilaisia yhdistelmiä vettä ja biosidiä. Nyt näyttää tältä

Dieseliä ja vettä. (Nro2.) Purkissa on hiutaleita, jotka eivät näy
tässä kuvassa, mutta katso alempana.

Diesel + vesi.

 

Dieseliä, vettä ja biosidiä. (Nro 3.)

Uuta ja vanhaa dieseliä, vettä ja biosidiä. (Nro 4.)
Tumma väri tulee vanhasta löpöstä. Kasvustoa näkyy.

Uutta ja vanhaa dieseliä ja vettä. (Nro 5.)

Vain vedetön purkki (nro 1)  on säilyttänyt kirkkautensa.

Johtopäätöksiä on vaikea ja liian aikaista vetää, mutta jotain purkkeihin on muodostunut, onko se sitten levää vai ei? Näyttäisi olevan enemmän hiutaletta niissä purkeissa, joissa on biosidiä. Joko hiutale on biosidiä eikä bakteeria, tai sitten biosidi kiteyttää (tai tappaa) nesteessä olevan bakteerikasvuston. Sitä kai ei ainakaan alkuvaiheessa silmin havaitse. Hyytelövaihe taitaa olla kuollutta bakteeria.

Kaikissa hiutalepurkeissa on vettä. Sekä nelos- että vitospurkin neste oli kuukausi sitten tummasta väristä huolimatta kirkasta.

Katsotaan tilanne taas jonkun ajan päästä.

Lisäys 25.2.2014: Tuli mieleen vasta nyt se, että koejärjestelymme lämpötila on ollut alhainen. Purkit ovat sisällä veneessä penkin alla. Aamuisin veneessä on noin +15 C eikä lämpötila päivisinkään kohoa ainakaan penkin alla paljoa 20 C yli. Esim. Practical BOatowner -lehden teettämässä kokeessa lämpötila oli +28 C.

Vuorilla

Vuokrasimme auton Puerto Ricosta kolmeksi päiväksi 70 eurolla. Yksi päivä meni Las Palmasissa. Saimme laturin takaisin tiedolla, ettei sitä pysty korjaamaan täällä. Laturi on saanut oikosulun, ilmeisesti kastumisesta, kun murtuneesta pilssipumpun letkusta on roiskunut vettä. Hanski huomasi ja korjasi letkun jo aikaa sitten, ja laturi on toiminut ainakin jotenkuten sen jälkeen, mutta muuta syytä oikosulkuun ei keksitty.

Kahtena päivänä ajoimme vuorille. Ensin Mogánin lähellä olevalle Taurolle (1200 m). Vuonna 2008 patikoimme Taurolta Puerto de Mogániin saakka, parinkymmenen kilometrin ja koko päivän (6 h) retki. Nyt nousimme vain solasta huipulle, ehkä noin 500 metriä nousua, mihin kului edes takaisin 2,5 tuntia. Ylhäällä kukkivat laventelipuskat, oli hiljaista ja kaunista. Aikamoinen ero rannan ihmishälinään. Siitä kaipaa ajoittain pois.

Tauro

Teneriffan Teide näkyy monesta paikasta, myös Taurolta.

Laventeli kukkii.

 Toinen reissu suuntautui saaren keskelle, Roque Nublolle (pilvikivi), joka on mahtava kivenjärkäle tasaisella vuorenlaella reilun 1700 metrin korkeudessa. Tämä oli alkuperäisasukkaille pyhä paikka. Kauan sitten täällä oli tavallinen tulivuori, mutta pehmeä kiviaines on rapautunut ja jäljelle on jäänyt vain kova ydin.

Kävelimme ensin monen muun turistin lailla pilvikiven juurelle. Sen jälkeen kuljimme huippua kiertävän 5 km pituisen polun, jolta oli upeat maisemat ympärillä oleviin vuoristokyliin. Teiden huippu näkyi tännekin.

Pilvikiveä vartioi kiviukko.

Roque Nublo on 80 metriä korkea.

    

Viereisellä vuorella on Roque Bentayga, 1404 m.

Oikealla (valkoiset talot) näkyy Gran Kanarian korkeimmalla sijaitseva kylä, Artenara.

 Roque Nublolta lähdimme ajamaan kohti länsirannikolla sijaitsevaa Aldea de San Nicolasia. Tie (nro 606) oli kapea, mutkainen ja korkealla! Pelkäsin niin, etten nähnyt maisemista mitään. Puristin kaksin käsin penkkiä ja pidin katseen tiessä. Hanski sen sijaan nautti näkymistä. Ohitimme pari pikkukylää, joissa kukista ja autoista päätellen asutaan, mutta aikamoinen ratinpyöritys vaaditaan ennen kuin tänne pääsee. Kauppoja tai palveluita ei näkynyt. Kun pahimmat paikat olivat ohi enkä enää pelännyt meidän syöksyvän rotkoon, saatoin ihailla kukkivia mantelipuita. Niissä ei ole lehtiä, vain pelkät valkoiset tai vaaleanpunaiset kukat. Todella kaunista! Puita kasvaa pitkin vuorten rinteitä - lienevätkö ne villejä vai kerätäänkö näistäkin mantelit talteen. Villimanteli (karvasmanteli) on käsittääkseni myrkyllinen. Kaikenlaisia muitakin kukkia ja kasveja on paljon. Saaren keskiosa on vehreämpi kuin rannikko.

Mantelipuita on paljon ja ne kukkivat nyt!

Asvalttitie on hyvässä kunnossa, mutta yhden auton levyinen.
Liikennettä oli onneksi vähän. Huonolla säällä näille teille ei ole asiaa.
Viikonloppuna vuorille satoi lunta.

Laturi korjattavaksi

Kone käy! Suomesta postitettu polttoainepumpun tiiviste laitettiin paikoilleen ja öljyt (20W/50) vaihdettiin. Perkins hörähti käymään ja kävi ainakin tässä satamassa tasaisesti.

Öljy hankittiin ostosreissulla Sirpan ja Harryn kanssa - yhdellä monista. On se kätevää, kun kaverit tietävät minne mennä ja vielä kuskaavat autolla. Kohta saamme maalata vesilinjaa ylemmäs, kun tulee ostettua kaikenlaista, kuten imuri ja keittolevy. Siirryimme kokkaamaan sähköllä, kun kerran piuhan päässä ollaan jatkuvasti. Se meidän Algarvesta ostettu kaasu on niin kallista, ettei sitä raaski käyttää :-)  Kulkevat isotkin kodinkoneet kätevästi autolla. Mitähän seuraavaksi.... mikro, yleiskone, leipäkone...?

Eilen torstaina veimme Sirpan ja Harryn kanssa Mastervoltin Alpha 12/90 laturin Las Palmasin veneliikkeeseen. Laturi on rikki, toivottavasti sen voi korjata, sillä uusi on kallis.

Hanski tutkii laturia, mutta oli turvauduttava ammattiapuun.

Samalla kävimme moikkaamassa Villa Maren Manua ja Pirjoa. Olimme käyneet sunnuntaina kylässä Villa Maressa, kun se vielä oli Patalavacassa (Amfi Marina), mutta emme tavanneet vatsataudin kourissa kärvistelevää Pirjoa. Villa Mare kävi 2012-13 Brasiliassa, joten saimme tietoa ja yhden opaskirjankin, kiitos!

Villa Mare Amfi-marinassa (Patalavaca).

Las Palmasissa samassa laiturissa oli yllättäen Mantan sisaralus, Stormy. Vuonna 1991 valmistunut Stormy-stormwind on ketsi, siinä on keskiavotila ja alumiinikansi. Kovin ovat veneet erilaisia, varsinkin sisältä. Oli mukava tavata Tommi ja Marjukka, näin pikaisestikin. Toivottavasti voimme vielä paremmalla ajalla vertailla veneiden ratkaisuja.
Las Palmasissa on kuulemma peräti yhdeksän suomalaisvenettä.

Stormwindien kipparit.

Hanski on tehnyt taas kaikenlaista huoltohommaa. Saunan kattoluukku vuotaa, joten luukku irti ja tiivistys. Popniitit vaihtuivat ruuveihin. Kun satamassa ruiskuttaa paineella vettä luukkuihin, ei sisään tule tippaakaan, mutta merellä varsinkin saunan ja yksi salongin kattoikkuna vuotaa.

Saunan kattoluukun tiivistys.

Pelastuslautan päälle pitää saada aurinkosuoja...

... muutama tunti ja valmis! Ompelutaito sen kun kehittyy.
Tätä ennen Hanski lyhensi minun farkkuni.

Gran Kanaria on tosiaankin sindbadilaisten talvileirikohde. Viikko sitten kävi Nina (s/y Chiara) ja kohta on tulossa Karvosen perhe (T/S Joanna Saturna). Yhteensä 12 sindbadilaista. Kuka on seuraava?

Moganin bussiasema sunnuntaina. Hiljaista on toisin kuin perjantaisin,
markkinapäivänä.  Bussi Patalavacaan maksaa kahdelta 3,50 e, yhteysalus 18 e.

Moganin markkinat ulottuvat telakalle saakka.