Soutaen Atlantin yli

On meillä purjehtijoilla lokoisa tapa ylittää valtameri verrattuna näihin! Talisker Whisky Atlantic Challenge -kisaan on lähdössä 20 venekuntaa: kolme yksin, kymmenen kaksin ja neljä nelikkoa. Lisäksi kolme venettä osallistuu luokkaan avoin, mitä se sitten tarkoittaakin.

Brittien hallitsemaan osallistujajoukkoon kuuluu yksi aussi, yksi espanjalainen ja neljä ruotsalaista venekuntaa, joista yhtä soutaa 50-vuotias Christer Kjellner - yksin.
Jututimme häntä tänään ja aika sanattomaksi hanke vetää. Hän arvioi matkan Antiguaan Karibialle kestävän kolme kuukautta. Siis k-o-l-m-e  K-U-U-K-A-U-T-T-A!

Soutuvene painaa noin 500 kg. Se on uppoamaton.

Antigualle on 2700 mpk (4800 km).

 

Muonapaketti per päivä.

Vaaditut työkalut.

Aussisoutaja tuijottaa tätä tekstiä.

ARC 2013

www.worldcruising.com/arc/eventfleetviewer.aspx

Pasaati hukassa. Las Palmasista 24.11. lähtenyt ARC-joukko 27.11. Ei käy kateeksi.

Gomera, Kanariansaaret

Eilen tiistaina moottoriseilasimme kevyessä tuulessa 50 merimailia La Palmalta Gomeralle. Kolmisen tuntia päästiin pelkillä purjeilla. Matka oli laimea lukuun ottamatta pientä tonnikalasaalista. Kala oli selvästi alamittainen, mutta sitä ei voinut päästää kasvamaan, sillä puoli suuta oli repeytynyt kalan roikuttua vedessä ties kuinka kauan. Jarru ei vinkaissut moisen sintin painosta. Hyvää se kuitenkin oli, tällä kertaa seesaminsiementen ja teryaki-kastikkeen kera.

La Palma oli upea saari ja sen pääkaupunki Santa Cruz viehättävä. Olisimme todella viihtyneet siellä pidempään, mutta häiritsevä maininki satamassa lisääntyi päivä päivältä. Viimeisenä yönä ei juuri narinalta ja nykäyksiltä nukuttu. Harmi, sillä La Palman marina oli siisti, toimiva ja edullinen - ainakin kun vertaamme Gomeran San Sebastianin kaksinkertaiseen hintaan (43 e/vrk, huh!). KORJAUS: meille kerrottiin vahingossa 19-metrisen veneen paikkamaksu. Vaatimaton 12 metriä pulittaa 21 euroa/vrk. Huh, helpotus!

Marina La Gomeraa kehutaan purjehdusoppaassa maasta taivaaseen, mutta vielä emme ymmärrä miksi. Vastaanotto oli tavanomaisen ystävällinen. Wlan ei toiminut, pesukonetta ei ole. Nyt illalla läheisen huoltoaseman ylläpitämä wlan alkoi toimia, maksu 2e/vrk. Marinassa ei siis ole omaa wlania. Suihkut ihan ok, tuli lämmintä vettä :-). Vierasveneitä on paljon, osa jätetty seisomaan.

Marina toimii Atlantin ylityssoutukilpailun lähtöpaikkana (startti 6.12.). Veneitä on sekä maissa että vedessä. Pääosa osallistujista on brittejä, joukossa pari ruotsalaista, aussi ja joitain muita. Katselimme tänään veneitä, mutta ei ollut kamera mukana. Huimaa touhua, josta voin heti sanoa, että en lähtisi! Veneet näyttävät tosi pieniltä.

Lopuksi muutama kuva La Palmalta. Ajoimme kahtenä päivänä saarta ympäri, aivan uskomattoman hienoa, varsinkin ylhäällä vuoristossa eli kalderan (=romahtanut tulivuoren keskus) rinteillä. Kävimme siellä sekä pohjoista tietä pitkin, joka vie observatorion kautta korkeimmalle huipulle (2426 m), että etelästä käsin, jossa puolestaan näkee kalderan kanarianmäntyjen peittämät rinteet. Oli tyyntä ja aurinkoista, olimme pilvirajan yläpuolella.

Lisäksi teimme pienen patikoinnin subtrooppisessa metsässä, joka on Unescon luonnonperintökohde. Metsässä on kotoperäisiä lajeja, paljon laakeripuita, mutta ei eukalyptusta. Ihmettelimme lisäksi ennen espanjalaisia saarella asuneiden ihmisten kalliokaiverroksia sekä kävimme katsomassa saaren toista marinaa Tazacortessa länsirannikolla.

Taustalla Teneriffa ja Teide.

La Palma, Kanariansaaret

Purjehdus Madeiralta La Palmalle oli juuri sellainen kuin olimme uumoilleet: heikkotuulinen. Aluksi ei tuullut lainkaan, sitten tuuli vastaan, sen jälkeen luoteesta, pohjoisesta ja lopulta koillisesta. Ensimmäinen yö oli rasittava. Minulla oli flunssa ja nukuin paljon, mutta Hanski tarvitsi välillä apua jiippauksen ja spiirapuomin kanssa. Sadekuurokin osui yöllä kohdalle. Sentään kuu valaisi menoa.

Alun hankaluuden jälkeen purjehdus oli leppoisaa - paitsi Annille, jonka lievä meritauti piti punkassa koko matkan ajan muutamaa lyhyttä avotilavierailua lukuun ottamatta. Meri oli tyhjä: yhtään delfiiniä, laivaa tai lintua ei nähty eikä kalaa saatu.

Hidas vauhti sopi tällä kertaa, sillä olimme lähteneet turhan aikaisin aamusta 250 merimailin matkalle. La Palman valot loistivat toisena yönä jo horisontissa ja vähensimme vauhtia 4-5 solmuun reivaamalla genuaa. Saavuimme saaren kupeelle auringon noustessa ja satamaan puoli tuntia ennen kuin toimisto avattiin.

La Palman Santa Cruz aamuauringossa. Kerrostalojen edustalla on
viehättävä vanhakaupunki.

Marina La Palma on uusi ja siisti. Suihkusta tulee kuumaa vettä paineella. Netti on nopea. Saimme kahdelle veneelle tarkoitetun pilttuun kokonaan itsellemme (21 e/vrk). Vierasveneitä on vain muutama. En tiedä, johtuuko se saaren syrjäisestä sijainnista vai sataman maininki-maineesta, veneet liikkuvat ja rullaavat jatkuvasti aallonmurtajasta huolimatta. Nyt aallonkorkeus on metrin, joten liike ei häiritse. Paikalliset veneet on kuitenkin köytetty ja kiinnitetty niin, että voi arvata liikkeen olevan joskus rajua.

Satama on kätevästi keskustan vieressä.

Olemme kävelleet pariin otteeseen kaupungilla ja käyneet vaatimattomassa merimuseossa. Huomenna lähdemme tutkimaan kiinnostavan oloista saarta vuokra-autolla (21 e/vrk, varasimme kolmeksi päiväksi). Ilma on yllättävän viileää (18-21 C) ja iltapäivisin näyttää aina pilvistyvän. Saaren 2400 metriä korkea huippu kerää pilviä.

Vanhankaupungin puisia parvekkeita. Niissä oli kuulemma aikoinaan vessa,
mutta tarina ei kerro, oliko reikä kadulle vai potta.

Kohti Kanariansaaria

Kaksi viikkoa Funchalin satamassa on huomenna täynnä ja on aika jatkaa purjehdusta etelään. Päämäärä on La Palma, Kanariansaarten läntisin saari, jonne on 250 merimailia. Odotettavissa on heikkoa tuulta, ehkä joudumme moottoroimaan loppumatkan. Sään kannalta olisi pitänyt päästä lähtemään jo tänään, mutta aina on olevinaan kaikenlaista, ja lähtö päätettiin tiistaille muutama päivä sitten.

Hanski ompeli isopurjeesta kuluneen kohdan sekä ...

... vaihtoi edellisellä legillä hajonneen isopurjeen puomihelan.

Madeira on upea saari, olemme viihtyneet. Kuusi erilaista patikkareissua kohotti hieman kuntoa ja kävelyä jatketaan Kanrialla. Funchalin satama on kätevästi keskustassa ja sataman rakennustyömaasta huolimatta tarpeeksi rauhallinen - öisin todella rauhallinen. Suihkutilat ovat kelpoiset, pesukoneen sijaan satamassa toimii pesula (iso säkki pyykkiä 15 euroa kuivattuna ja viikattuna). Ainoa puute on nettiyhteys. Satamassa ei ole omaa wlania, vaan on napattava mikä kulloinkin toimii pizzahutista lähikuppilaan.

Funchalissa on vain muutama vieraspaikka. Onnistuimme saamaan
laituripaikan sisäsatamasta. Kiinnitys pohjasta tulevalla köydellä.

Miehistöön liittyi Funchalissa veljeni tytärpuoli Anni. Nettiyhteys ei ole satamassa hyvä.

Patikointia Madeiralla

Sunnuntaina lähdimme vuorille, me ja naapuriveneen Karoliina. Aurinkoisessa Funchalissa oli 20 astetta lämmintä, mutta kun astuimme Poisossa (1413 m) ulos bussista, oli kylmä ja satoi. Opaskirjan (Korpela: Madeira - patikoijan paratiisi) mukaan täältä kannatti ottaa taksi reitin alkupisteeseen 5 kilometrin päähän. Poiso koostui kuitenkin vain yhdestä ravintolasta, jonka isäntä kertoi, ettei takseja ole.

Vedimme sadetakit niskaan ja lähdimme talsimaan pitkin asvalttitietä. Se päätyi turistien suosimalle Pico Areeirolle (1818 m) ja pian saimmekin liftin saksalaispariskunnalta. Sumussa ajoimme reitin lähtöpaikan ohi Pico Areeirolle asti. Siellä puistovartija kertoi, että reitti oli suljettu. Jokin vuosi sitten rinteillä oli ollut tulipalo.

Alueella oli toinenkin patikkapolku, jolla oli sama lähtöpaikka, Jääkaivo. Täältä 1600 metrin korkeudesta oli aikanaan kiikutettu jäitä mm. kaupunkilaisten drinkkeihin. Lähdimme etsimään tämän reitin alkupäätä Jääkaivon läheltä. Sitä ei löytynyt, ei edes kompassin avulla. Lopulta totesimme, että on parasta kävellä 5 km takaisin Poison ravintolan takkatulen ääreen. Karoliinan varpaat palelivat varvastossuissa. Sadetakeista huolimatta olimme kaikki läpimärkiä.

Oli ihana istahtaa takan ääreen ja saada lämmin keittokulho eteensä. Funchaliin ei kuitenkaan menisi bussia kuin vasta illalla. Oli lähdettävä takaisin sateeseen ja kävellen alas. Jonkun kilometrin päästä Ekopuistosta alkaisi polku, jota oli miellyttävämpi kävellä kuin tietä pitkin.

Mutta tämäkin reitti oli suljettu! Ajatus tiellä kävelemisestä ei houkutellut, joten menimme sulkuteippien ali ja lähdimme hiiltyneiden runkojen keskelle. Polkua tuskin näki. Kiipeilimme kaatuneiden puiden yli ja pelkäsimme, että navakka tuuli kaataa niitä lisää. Lopulta tulimme tielle, josta reitti jatkui normaalina Monten (500 m) kylään.

Reitti ei löytynyt, piti palata tietä pitkin ihmisten ilmoille.

Jään säilytyspaikka, Poco da Neve (1633 m). Sen rakennutti italialainen
jäätelöntekijä vuonna 1813. Kaivo on 8 metriä syvä. Eniten varastoitiin rakeita.

Reilun kilsan korkeudessa paistoi jo aurinko.

Pari vuotta sitten sattuneen tulipalon vuoksi useita reittejä oli suljettu.

Loppumatka Monteen oli helppo. Kivetty vanha hevostie ja sen
reunalla vuolaasti virtaava pieni levada.

Joskus levada voi olla tämän näköinen.

Maanantaina kävelimme Camachasta Assoumadaan (6 km).
Korkealla vuorenrinnettä kiertävä kapea levada ei ole kiva
korkeanpaikankammoisille - kuten minulle.

Huimalevada.

Torstaina kävelimme Funchalista Camara de Lobosiin (n. 10 km)
Hanskin serkun Leon ja Millan kanssa.

Ja vielä lisää: perjantaina Levada dos Tornos 14 km. Aluksi jyrkkä rinne.
Me, Anni sekä Leo ja Milla. Huomenna uimapäivä!

Funchal, Madeira

Tulimme tiistaina Funchaliin ja sen jälkeen on kiirettä pidellyt lähinnä illallisten ja patikoinnin merkeissä. No, oli välissä yksi lepopäiväkin Sormusen synttäreiden jälkeen. Tänään lauantaina on ollut huoltopäivä, on pesty pyykkiä ja tutkailtu isopurjeen pikkukorjausta sekä käyty ruokakaupassa.
Saimme yhden yön odotuksen jälkeen paikan ponttoonilaiturista - sen ainoan vieraspaikan, johon Mantan kokoinen vene mahtuu (satamamaksu 25 e/vrk). Vieressämme on kaksi alle 10-metristä venettä: Ranskan lipun alla purjehtiva suomalainen Karoliina koiransa kanssa (s/y Bubbliness) sekä ruotsalaisten nuorten s/y Ash (voi lausua myös äsch :-)). Oli suuri yllätys, kun ranskalaisveneestä alkoi kuulua Turun murretta! Kävi ilmi, että olimme joku vuosi sitten puhuneet Karoliinan kanssa puhelimessa. Purjehtijoiden maailma on pieni - ja se on kiva!

Saatiin juuri köydet kiinni, kun vieraat saapuivat. Tämän jälkeen
sataman kalaravintolaan syömään.

Keskiviikkona sama porukka ja levada-kävely Referta - Cruz  (5 km)

Madeiralla on 1500 km kastelukanavia, joita pitkin sadevesi
ohjataan kuiville alueille, viljelyksille ja käyttövedeksi.
Orjat rakensivat ensimmäiset levadat 1400-luvulla.

Tasaista viljelymaata ei ole.

Perjantaina patikointi Monte - Bom Sucesso (6,5 km).

Montesta pääsee alas myös puukelkalla.

Purjehdus Porto Santoon

Saavuimme eilen illalla myöhään Porto Santoon ja menimme satamaan, sillä ankkuripaikka oli svellin vallassa. Yksi vene siellä sitkeästi keikkui. Pahempi rullaus kuin merellä.
Sama svelli oli paukuttanut purjeita loppumatkasta niin, että isopurjeen takakulman kiinnityshela irtosi puomista. Sen jälkeen iso oli ykkösreivissä loppumatkan. Purjeiden paukkuminen johtui heikosta tuulesta ja noin parimetrisestä mainingista. Aluksi pääsimme reippaammin.

Merellä puomipeite, "autopac" on irrotettu lazyjackeista ja pyöritetty
rullalle. Näin näkee purjeen muodon, puomiliikin ja reivisilmät, eikä suoja lepata.

Saari näkyvissä lauantai-iltana. Aurinko nousi klo 7 ja laski klo 18.
Tähdet valaisivat heikosti, kuu oli melkein pimeänä.

Porto Santolla on 7 km pitkä hiekkaranta. Ankkuripaikalla oli aika iso
maininki ja rantautuminen jollalla vaatisi taitoa. Satama vasemmalla.

 Vuorokausimatkat: 164 nm, 158 nm ja 125 nm - yhteensä 3,5 vrk ja 488 nm eli 5,8 solmun keskivauhti.

Legi olis siis hyvin leppoisa lukuunottamatta paukutusta. En tullut edes merisairaaksi.

Kohokohta olivat kalansaaliit, tosin kaikki pieniä: kolme doradoa (mahi-mahia), joista eka pääsi karkuun, kun yritin nostaa moista sinttiä kalakoukulla. Yksi pieni tonnikala päästettiin pois. Matkalla syötiin toinen dorado maustettuna inkiväärillä ja kookoksella. Eilen saatu odottaa jääkaapissa.

Kultamakrilli, dorado, on nimensä värinen.

Fileet irrotettu.

Tästä kalat tykkäsivät.

Olin odottanut ankkurissa oloa, uimista ja saunomista omassa rauhassa. Kelin vuoksi ajoimme marinaan ja aamulla päätös osoittautui vieläkin viisaammaksi, sillä sääkartoissa näkynyt lämminrintama tuli yöllä päälle. On pilvistä ja tuuli ujeltaa idästä (satamassa melkein kaakosta). Rintaman jälkeen tuulen pitäisi kääntyä pohjoiseen. Satama on täynnä, jouduimme aamulla siirtymään paikallisten veneiden laiturin päähän. Ihan ok, mutta olemme eri laiturissa kuin muut matkapurjehtijat. Ehkä saunarauha illalla... :-)

Netti toimii vain marinatoimiston kuistilla. Kuvat unohtuivat kameraan. Kalakuvia myöhemmin. Nyt lähdemme pyörillä parin kilometrin päässä olevaan kylään. Tiistaina matka jatkuu Madeiralle, Sormusen Teijon synttäreille.

Vila Baleirassa asuu puolet saaren noin 6000 asukkaasta. Siistiä ja nättiä.