Kaasupulloa täyttämässä

Kaasupullon täyttäminen ei ole Portugalissa helppoa. 11 kilon propaanipullomme riittää 4-5 kuukautta, joten täyttö tuli ajankohtaiseksi noin kuukausi sitten. Olimmekin tyytyväisiä, kun s/y Katariinan Ilkka kertoi, että suomalaisen pullon saa täytettyä Leixoesin/Porton lähellä olevalla Galpin kaasuasemalla. Olimme juuri siirtymässä Espanjasta Portugaliin. Sitten sää - tuo purjehtijan kaikkivaltias - puuttui asiaan. Päästelimme navakassa myötäisessä Leixoesin ohi, sillä huono keli oli tulossa ja Lissaboniin piti ehtiä. Järkeilimme, että pullon saa täytettyä muuallakin Portugalissa.

No kyllähän sen sai - Boliquiemessa, Algarven rannikolla, 267 kilometrin päässä Lissabonista. Tieto löytyi monen monituisen kyselyn ja tutkimisen jälkeen karavaanareiden nettisivuilta, kunhan vihdoin äkkäsimme etsiä sitä sieltä. Suomalaisella sivulla mainittiin vain kylä, englantilaiselta keskustelupalstalta löytyi ajo-ohje.

Olimme vuokranneet auton Teijon ja Nuun viimeisenä lomapäivänä (autonvuokra maksaa päivässä saman kuin taksi lentokentälle), ja lähdimme sillä perjantaina pitkin moottoritietä kohti Boliquiemea. Vasta kun 260 kilometrin jälkeen poistuimme baanalta, muistimme Portugalin tiemaksut. Porhalluksen hinta oli 20 euroa.

Kaasuasema löytyi helposti ja pullo oli nopeasti täytetty. Asiontikieli oli englanti ja heillä oli omat adapteritkin. Hinta: 16 euroa. Kokonaishinnaksi autonvuokrineen, tiemaksuineen ja bensakuluineen tuli kuitenkin lähemmäs 100 euroa! Täytyy paistaa ja keittää huolella ja harkiten. Toisaalta 20 euroa kuukaudessa ei enää kuulosta niin pahalta. Meillä on kaksi pulloa, ja kaasu riittää kesään 2014 saakka. Brasiliassa seuraava täyttötarina. Siihen liittyneekin sitten aihe "butaania propaanin sijaan".

Propaania letkusta pulloon. Vieressä vuoroaan odotti ruotsalainen karavaanari.

Ajo-ohje: N125-tietä kohti Boliquiemea, toinen risteys oikealle.
Tien varrella on pieniä GPL-kylttejä.
Osoite: Estrada Nacional 270, Boliquieme.
Puh. +351 289 360 767 (ja yllä kuvassa).

Kahvinkeittimen (merellä invertterillä) ja vedenkeittimen (vain maasähköllä) käyttö on pienentänyt kaasunkulutusta, samoin kamiinan hyödyntäminen alkumatkasta. Vaikka syömme harvoin ulkona ja käytämme usein uunia, ei toukokuun lopulla täytetty pullo ollut ihan tyhjä vieläkään. Kristiinan matkalla 11 kilon pullo kesti neljä kuukautta, sähkökeittimiä ei ollut käytössä. Kaasupullon täyttäminen ei tuon neljän vuoden aikana ollut koskaan ongelma. Jenkeissä jouduimme tosin ostamaan sikäläisen pullon, mutta olimme maassa niin kauan, että täytimme senkin usein.

Muutaman kilon Camping Gas (GampinGaz) pullon olisi saanut helposti, vaikka täältä Oeiraksen marinasta, mutta se ei ollut meille sopiva vaihtoehto, koska sinisiä pulloja ei saa Etelä-Amerikasta. Edelleenkään en vaihtaisi kaasua kerosiinilieteen (mm. Taylor), vaikka siitä ei olekaan omakohtaista kokemusta. (Muistui kyllä etsimisen aikana mieleen keskustelu kapun kaiman kanssa, hän puhui Taylorin puolesta, minä kaasun!)

Kun täysi kaasupullo oli takakontissa, vietimme loppupäivän turistina Vilamourassa ja ajoimme maisemaietä takaisin Oeirakseen. Lähtö Madeiralle on vasta lauantaina 26.10., joten koko automatjailun hinta ei mene kaasupullon piikkiin. Nähtiin vilaus Algarvea, jonne piti purjehtia, mutta se hylättiin sään vuoksi.

Marina Vilamoura reception pontoon. Valtava paikka. Ei meidän makuun.

Matkan varrella näimme paljon korkkipuita. Tässä kuoria.
Korkki on uusiutuva luonnonvara. Poks! Ja nyt valmistamaan paellaa. Kaasulla.