Oeiras

On rauhoittavaa, kun ei ole lähdössä. Ei tarvitse kytätä sääikkunaa eikä murehtia marinassa vietettyjä "turhia" päiviä. Hanski on käyttänyt kolme päivää pelkästään pleissaukseen. Minä olen pyykännyt ja kirjoittanut. Olemme lukeneet kirjaa keskellä päivää. Olen käynyt juoksemassa ja Hanski huoltanut venettä.
Olemme ajaneet paikallisjunalla itään ja länteen, Lissaboniin ja Cascaisiin. Ostimme viikon voimassa olevat junaliput (12 euroa), joista on ollut iloa muillekin.

Mikko antoi hyviä vinkkejä Dyneeman pleissaukseen.

Ennen kuin s/y Katariina lähti, kävin Sinikan kanssa pari kertaa kaupoilla ja kaffella. Ostimme herkkuja Cascaisin "citymarketista" nimeltä Jumbo. Oli piristävää olla naisten kesken liikkeellä.
Olemme istuneet iltaa ja höpöttäneet Katariinan ja Homelessin porukoiden kanssa. Yhtenä iltana Mantassa, jossa katsoimme leffaa Merivuokon Etelämanner-purjehduksesta. Täytyy huomauttaa, että elokuvan valinta oli vieraiden, emme tyrkyttäneet aihetta!

Ilkka, Sinikka, Mikko, Hanski ja Johanna. Jälkiruokavaihe.

Ensimmäisellä Cascaisin reissulla lounastimme s/y Anna Carolinen Janneken ja Wietzen kanssa. Tapasimme hollantilaiset ensimmäisen kerran Kaledonian kanavalla ja sen jälkeen muutaman kerran Galiciassa.

Wietze ja Janneke majoittuivat Cascaisin marinaan. Vastaan tuli tuttuja.

Anna Caroline on upeasti kunnostettu teräsvene. Olen kateellinen
varsinkin maalipinnasta!

Oeiras marina on osoittautunut mukavaksi. Sopivan kokoinen, palvelut pelaavat ja ihmiset ovat ystävällisiä. Joka aamu saamme neljä tuoretta sämpylää. Pesukone maksaa 1,50 euroa, pohjahinta tähän mennessä.

"Bom dia com pãozínho português! Boa estadía!"

 

Odotettu voimakas etelätuuli puhalsi viime viikolla. Yöllä vantit vinkuivat ja nostimet paukkuivat. Aamulla kuohut löivät aallonmurtajan yli. Onkimiehet istuivat penkillä syömässä eväitään, kun eivät päässeet kalapaikoilleen. Oli mukava olla suojassa.

Marina-alueella on muutamia venetarvikekauppoja ja kahviloita, mm.
Peter's Sport Café, jota kuulemma isännöi Hortan Peter's Cafén poika.

Oeiras on lähiökaupunki. Keskusta kapeine kujineen ja kirkkoaukioineen on parin kilometrin päässä  marinasta. Noin kilsan päässä on kuitenkin ostokeskus, jossa ihan kelpo ruokakauppa liha- ja kalatiskeineen, hyvä leipomo ja kahvila sekä mm. kampaamo. Rantaa kiertää lenkkeilijöiden suosima kävelyraitti. Vieressä on kaksi uimarantaa, joissa tosin ei enää näe väkeä. Marina-alueeseen kuuluu lisäksi maauimala, joka suljettiin 15.9. Syksy tulee.

Sää on ollut sateinen, mikä ei muuten haittaisi, mutta sadetakki hiostaa kosteassa ja lämpimässä säässä. Veneessä sisälläkin on kosteaa. Saunomista ei voi ajatellakaan, mutta eilen kiuas oli pienellä lämmöllä ja toi hieman kuivuutta sisätiloihin. Odotan Suomen kirpeää syysilmaa ja sienimetsää!

Portugalin pikapysähdykset ja marinahintoja

Olemme Lissabonin Oeiras-marinassa ja poden lievää sopeutumisvaikeutta, niin nopeasti Galicia vaihtui Portugaliin. Vaikka maat ovat naapureita, erot ovat suuret. Portugali on köyhä, ainakin pohjoinen.

Mutta ihan ensin uutinen, joka meidän mielestämme ansaitsee suurempaa haloota kuin sen lähde pitää itsestään:

Sarema on läpäissyt Koillisväylän!

Matkaa on vielä jäljellä, ensin Venäjän Providenijaan ja sitten Beringinmeren halki Aleuteille. Tämä on se meri, josta se kuningasrapujen pyytäjät -tv-ohjelma tulee. Ei helppo paikka syys-lokakuussa.
Virallisesti Koillisväylä - samoin kuin Luoteisväylä, jonka Sarema purjehti vuonna 2010 ensimmäisenä suomalaispurtena - rajautuu napapiiriin. Sarema ylitti napapiirin tänään. Nostamme sille varovaisen maljan ja jännitämme loppumatkan sujumista. Myötäajatuksia hyiselle merelle täältä hiostavasta ilmastosta. Alaska in my dreams...

Ja sitten Portugaliin. Ensimmäinen purjehdusvuorokausi oli nopea, taas 12 tuntia parhaimmillaan 90 merimailia. Vuorokaudessa tultiin 165 mpk. Tuuli heikkeni toisena päivänä, mikä sinetöi pohdinnan mennäkö yöksi Nazaréen vai ei. Menimme.

Parhaimmillaan 8-9 solmua. Tässä tuuli on jo heikentynyt.

Nazarén haisusatama, jossa suhkusta tuli vain kylmää. On vielä liian
viileää kylmille suihkuille, ne ovat ok sitten tropiikissa. Hinta 26 e/vrk.

Nazarén jahtiklubi, jonne opaskirjamme neuvoi olemaan menemättä. Hinta 20 e.

Nazaré oli ihan viehättävä turistikylä.

Kalanmyyjä rannalla.

Matka jatkui lauantaina täysin tyynessä. Iltapäivällä olimme 20 merimailia etelämpänä Penichessä, johon s/y Katariina  oli jäänyt meitä odottamaan. Olipa hauska tavata! (Marinamaksu Penichessä 20 e.)

Sinikka (vas.) ja punapaitainen Ilkka sekä heille tutuiksi tulleet englantilaiset seilorit.

Peniche

Penichen sataman ulkopuolelle saattoi ankkuroitua.

Sunnuntaina moottoripurjehdimme viimeisen pätkän, 50 mpk Lissabonin edustalle Oeirakseen.

Satamamaksut kallistuvat mitä etelämmäksi mennään. Mantan 12 m laitettiin täällä kategoriaan 12-15 m (miksi ei 10-12 m?!). Satamamaksu on 36 e/vrk, 1.10. alkaen 25 e/vrk. Koska olemme täällä lähes kuukauden, maksamme kuukausihinnan, joka on jyvitettynä kahden hintakauden mukaan 530 e/kk. Jos olemme kuukauden, se tekee 17 e/vrk, kolmessa viikossa 25 e/kk.

S/y Katariina, Maestro 35. Välillä purjeilla pääsi avittamaan
matkalla Penichestä Lissaboniin.

Sääsysteemin muutos

Kesällä ja syksyllä Espanjan länsirannikolla ja Portugalin rannikon pohjoisosassa tuulee jatkuvasti pohjoisen puolelta. Silloin Azorien yllä on korkeapaine. Näin on ollut viimeisen 4-5 viikon ajan. Nyt vallitseviin tuuliin on tulossa muutos, mikä näkyy hyvin sääkartassa.

Ei olisi kiva olla Islannin tienoilla maanantaina, 976 mbarin matala.

Lähdemme nyt kohti Portugalia, sillä ainakin parina päivänä pitäisi olla vielä hyvä purjehdustuuli. Sitten tyyntyy ja saattaa tulla vastatuulia. Määränpää on auki, ehkä Lissabon, ehkä Leixoes, ehkä Nazare.

Lissabonissa on oltava viimeistään syyskuun viimeisellä viikolla, sillä lennän sieltä 2.10.  käymään Suomessa.

Santiago de Compostela

Matkasimme bussilla Santiagoon. Se toi kaivattua vaihtelua vene-elämään sekä lepoa tulehtuneelle ranteelleni. Jännetupentulehdus oli tehnyt minusta yksikätisen. Yrittäkääpä leikata leipää tai pestä hampaita "väärällä" kädellä - ei onnistu. Purjehdus vinssauksineen ei tullut kuuloonkaan, enhän saanut edes tukkaa harjattua.

Mutta takaisin Santiagoon. Teimme päiväreissun kuuluisaan vaeltajien kaupunkiin Pueblo del Caramiñalin kylästä. Bussimatka pitkin moottoritietä kesti noin tunnin. Kävelimme vanhassa kaupungissa lukuisten turistien ja pyhiinvaeltajien joukossa ja menimme muiden mukana pyhiinvaeltajien messuun. Se oli ensimmäinen katolinen jumalanpalvelus, jossa olen ollut. Yllättävän paljon yhtäläisyyksiä luterilaiseen. Lähdimme pois jo ehtoollisen aikana, joten suitsutus jäi näkemättä, vaikka olin odottanut sitä. Suitsutusastia oli valtava. Se riippui katosta köyden päässä jonkinlaisesta heilutusmekanismista.

 

Simpukka, Santiagon tunnus, katedraalin seinämässä.

Simpukka katukiveyksessä.

Nettiyhteys katkesi eilen ja tästä eteenpäin kirjoittamani katosi. Siis uudestaan.

Katedraalin vaeltajamessu.

Vaihtelua päiviin on tuonut muiden purjehtijoiden tapaaminen. Todella hauskaa, että liikkeellä on niin monta suomalaisvenettä. Teimme Pantheran Maijun ja Juhan kanssa treffit Ría de Vigon ensimmäiseen ankkurilahteen, Ensenada de Barraan, joka on nudistiranta ja samalla myös erittäin suosittu ankkuripaikka. Hiekkarannan viereinen niemi on kävelijöille ja maastopyöräilijöille tarkoitettu ulkoilualue, jossa mekin teimme parin tunnin lenkin yhtenä aamuna. Vaatteettomia ei näytä häiritsevän vaatteelliset, ehkä enemmän päinvastoin.

Teimme Barrasta päiväretken kahden merimailin päässä olevalle Isla de Ciesille, joka on suosittu ulkoilualue. Satamaoppaan mukaan Cies ja viereinen Ons-saari ovat luonnonsuojelualueita, joihin tarvitsee ankkurointiluvan, mutta käytännössä niin ei taida olla. Anoimme yli viikko sitten meilitse lupaa, joka ei ole edelleenkään tullut. Kukaan ei kysellyt sen perään. Ankkurissa oli kymmeniä veneitä, suurin osa paikallisia viettämässä viikonloppua. Saari on hieno puineen ja kallioineen, on siellä myös hiekkarantoja. Kipusimme illansuussa majakalle, josta oli upeat näköalat. Ankkuripaikka oli sen verran levoton tuulen ja aallokon vuoksi, että ajoimme yöksi takaisin suojaisaan Barraan.

Isla Cies.

Ankkurilahtien jälkeen oli taas vuorossa marina. Valitsimme edullisen (1,20e/m) Moañan vastapäätä Vigoa. Ihan vierestä pääsee lautalla Galician suurimpaan (300 tuhatta as.) kaupunkiin. Vinkin antoi s/y Sulon kippari Eki, joka on kolunnut näitä seutuja jo kahtena kesänä. Moañassa törmäsimme jälleen Homelessiin. Suomalaiskohtaamisiin pitää vielä lukea kohiseva SSB-radioyhteys Hollannissa olevan s/y Iiriksen  kanssa.

Tämä taitaa jäädä viimeiseksi Espanjan satamaksi, ellemme sitten vielä käy Bayonassa, mutta tiedot huimista marinahinnoista (aisapaikka 47e) eivät houkuttele. Muutenkin taitaa olla aika siirtyä Portugaliin kohta neljän Galicia-viikon jälkeen.

Hanskin ompelutyö nro 2: suihkusuojat vahakankaasta.
Myös kiuas on peitetty. Moañan halpaan hintaan sisältyy
sähkö, vesi ja netti, mutta suihku on kuulemma huono.
Siispä käytimme omaa.

18 m/s

Vaihtelua elämään (vrt. edellisen päivityksen valitus) saatiin kovan tuulen muodossa. Säätyyppi ei ole muuttunut, mutta ilmeisesti korkeapaineen painekäyrät ovat liikahtaneet lähemmäs toisiaan. Vaikka Finisterre on jo takana, olemme vielä Espanjan lounaiskärjen alueella, missä tuuli voimistuu.

(lähde:  weatheronline.co.uk)

Caramiñaliin ennustettiin 35 solmua (18 m/s) ja sen verran se taitaa puhaltaa, on puhaltanut koko yön ja jatkuu vielä tänään. Olemme tukevasti jahtiklubin laiturissa, joten ei huolta, mutta ujellus ja kallistelu teki yöstä levottoman.
Ajatukset kulkeutuvat Saremaan Koillisväylälle, minne ennustetaan 25 m/s tuulia. Ei ole jahtiklubia siellä.

Leppoisia päiviä

Tätä ei pitänyt blogiin laittaa: lokoilu alkaa kyllästyttää. Toiset paiskivat töitä pimenevässä syksyssä ja me täällä Espanjan auringon alla valitamme pitkästymistä. Mutta niin se vaan on, että liian monta leppoisaa aurinkopäivää muuttuu nopeasti arjeksi, johon haluaisi vaihtelua. Sitä on suunniteltu autonvuokrauksen ja patikoinnin muodossa.

Muros, Ria de Muros.

Viiden päivän ankkurissaolon jälkeen menimme Muroksen marinaan kahdeksi yöksi (yht. 41 euroa). Saimme pyykit pestyä ja nettiasioita hoidettua. Calimera oli samassa satamassa ja lähdimme perjantai-iltana Hannan ja Niken kanssa baariin katsomaan Suomi-Espanja fudismatsia. Edellinen ottelu oli espanjalaisten yllätykseksi ja häpeäksi päättynyt tasapeliin. Tällä kertaa Suomi hävisi maailmanmestarille 0-2.

Jalkapalloa katsoi meidän lisäksemme yksi, baarin vakioasiakas.

Muros. Aamun alavedellä sukelletaan simpukoita. Ei ole tehnyt mieli ostaa
tai tilata niitä ravintolassa, kun on nähnyt mistä paikoista simpukoita kerätään.

Muroksesta siirryimme seuraavaan vuonoon, Ria de Arousaan. Riveiran kaupungin edustalta löytyi hieno ankkuripaikka pitkän hiekkarannan edustalta. Ja taas sauna lämpesi.

Riveira, Ría de Arousa.

Verkonpunontaa Riveirassa.

Kulkupeliksi otettiin tällä kertaa kanootti. Se on helppo kantaa vuoroveden ulottumattomiin ja melominen panee veren kiertämään. Camariñaksessa käytimme isoa, kovapohjaista jollaa ja 9 hv moottoria, koska kylä oli aika kaukana. Teimme myös jokimatkan ylävirran kylään. Ison jollan ongelma tuli kuitenkin vastaan, kun halusimme mennä kävelemään mäntymetsikköön kylän vastarannalla. Vesi oli nousussa eikä jollalle löytynyt sopivaa kiinnityspaikkaa. Jäi retki tekemättä. Pienen jollan olisi jaksanut kantaa ylös hiekalle.

Täälläkin on syksyn tuntu, öisin on viileää. Eilen aamulla ennätys: sisällä veneessä vain 15 astetta. Aurinko lämmittää nopeasti ja päivälämpötila on puolestaan veneessä mukavan viileä, noin 23 astetta. Vesi on kylmää, 13-15 C astetta.



Teimme tiistaiksi treffit Puebla del Caramiñaliin (Ria de Arousa) hollantilaisen Anna Carolinen pariskunnan kanssa. Tapasimme heidät Kaledonian kanavalla ja ohimennen La Coruñassa.

Metsäpalo

Cormen kalastajakylä ja sen suojaisa satama olisivat olleet pidemmänkin vierailun väärti, mutta yöllä alkoi savu haista ja kukkulan takana loimottaa. Oli syttynyt metsäpalo. Koko lahti oli savun peitossa, sen minkä yön pimeydessä pystyi näkemään.

Mietimme paikan vaihtoa, mutta ankkurilahti oli pieni ja tuuli aika navakasti, joten päätimme katsoa aamulla tilannetta. Mietitytti, kuinka tiukkaan savun haju tarttuu veneeseen. Aamuvalossa näimme, että veneen kansi oli pientä tuhkahippua täynnä, lisäksi suola oli liimannut tuhkaa kaikille tuulen puolella oleville pinnoille antenneista kaiteisiin. Lähellä oleva tulipesäke oli sammunut, mutta kauempaa nousi valtava savupilvi, joka näytti jatkuvan merelle saakka. Nostimme ankkurin ja lähdimme etsimään raikasta ilmaa.

Cormen kalastajakylä. Satamalahdessa kasvatetaan sinisimpukoita (kelluvat
ponttoonit möykkyineen). Kerrostalo oli yleisin asumismuoto.

Pian lahden yllä kaarteli kaksi isoa keltaista lentokonetta, jotka kävivät meren pinnassa ja nousivat heti ilmaan. Ne olivat sammutuskoneita, jotka ottivat veden merestä. Koneet hävisivät savuverhon taakse ja tulivat hetken päästä taas tankkaamaan meren pinnasta lisää vettä. Täytyy olla tarkka pilotti. Tätä jatkui niin kauna kuin pystyimme näkemään. Saimme Suomesta kuulla uutisia, että Portugalissa on ollut tuhansien hehtaarien metsäpalot. Lisäys myöhemmin: s/y Katariina näki sammutuskoneita Ribeirassa.

Sammutuskone ottaa veden vauhdissa  meren pinnasta.

Paikallislehden uutinen tulipalosta: vuoden pahin palo.
Metsää paloi lähes sata hehtaaria.

 

Seilasimme 20 merimailia Camariñaksen riakseen (jokisuistoon) ja ankkuroiduimme hiekkarannan eteen. Edelleen tuuli aika navakasti, mutta lahdella ei ollut lainkaan aallokkoa ja ankkuri piti erinomaisesti matalassa tasaisessa hiekkapohjassa. Söimme lounaan ja joimme pullon cavaa, sitten olikin ihana painua pitkille päiväunille. Savuyönä ei tullut nukuttua kovin hyvin.

Ría Camariñas on viehättävä, aivan kuten opaskirja kuvailee. Kylän edessä on marina, mutta olimme mieluummin omassa rauhassa ankkurissa. Päivisin on juuri sopivan lämmin ja öisin sopivan viileää nukkumiseen. Merivesi on täällä Atlantin länsirannikolla vain 13-14 C, joten uiminen ei houkuttele - upeista valkoisista hiekkarannoista huolimatta. Saunasta (!) tarkenee mennä veteen, ja sauna on lämmennyt jo kahdesti, Cormessa lauantaina ja eilen tiistaina täällä Camariñassa.

Navakan tuulen jälkeen on ollut kolme täysin tyyntä päivää, mikä on sopinut meille hyvin: voi olla hyvällä omatunnolla paikoillaan ja tutustua ympäristöön. Ankkurilahteen on vähitellen tullut muitakin veneitä, ensimmäisen yön olimme jostain syystä aivan yksin. Satamassa kävivät s/y Homeless ja s/y Calimera.

Huomenna jatkamme matkaa noin 40 merimailin päähän Ría de Murokseen.

Oho, unohdin ladata kuvat tikulle! Istun pursiseuran kahvilassa, jossa on wlan. Otin vain pienen koneen mukaan. Tällaista se on nykyään, aina jotain unohtuu!
Perjantaina Muroksessa: kuvat lisätty.