Kaledonian kanava

Purjehdus Wickistä Invernessiin, 67 merimailia, oli hieno: ei aallokkoa, leppoisa tuuli, aurinkoista ja mukavaa. Nostimme genaakkerinkin osaksi matkaa. Lähellä Invernessiä näimme delfiinejä, ensimmäiset koko kesän aikana. Ja tällä kertaa, toisin kuin 2010, olimme myötävirran aikaan kapeikossa. Jäimme yöksi Inverness Marinaan ja lähdimme aamulla jo ennen seitsemää kanavan suulle odottamaan. Pikaisesta yöpysähdyksestä emme menneet tarjoamaan kenellekään rahaa eikä sitä isossa marinassa kukaan näihin kellonaikoihin tullut peräämään.

Sulut toimivat kello 8-18 - tosin merisulut aukeavat vain +/-4 tuntia ylävedestä. Pääsimme heti kahdeksalta kanavalle ja saman tien nousemaan ensimmäisen neljän sulun sarjan. Kanavamaksu oli Mantan 12 metristä 211 puntaa eli noin 240 euroa. Siihen sisältyvät laiturimaksut ja suihkut.
Illalla kuuden maissa pysähdyimme Fort Augustukseen ja ruutia riitti vielä pyykkiin, suihkuun ja kauppareissuun. Illallinen syötiin täpötäydessä pubissa, kokkaamaan ei enää jaksanut ryhtyä. Söimme kummatkin lohta, se tuntui jotenkin hassulta valinnalta Skotlannissa, mutta oma ruokatarjontamme on ollut varsin lihapitoista. Kaupoista ei saa kalaa.
Aamulla kello 9 jatkoimme sulutusta. Olimme päättäneet pysähtyä vasta Loch Oichilla, joka on pienin ja kaunein vesireitin järvistä.

Moray Firth oli leppoisa.

Ensimmäiset Kaledonian kanavan 29 sulusta.

Fort Augustus on sievä pikkukylä. Tällä kertaa kanavalla oli enemmän veneitä  kuin
vuonna 2010, mutta silloin olimme liikkeellä kesäkuussa.

Loch Oichin pysähdys venyi kahdeksi yöksi. Oli ihana nauttia lämmöstä ja kiireettömyydestä, vaikka täysin toimettomana emme olleet. Kun käytettävissä oli loputon määrä makeaa vettä, rupesimme pesuhommiin. Pesimme avotilan, suolasta kostuneet istuintyynyt, pyykkiä, suihkukaivon, lattiat sekä yhden keulapiikin patjoista, joka oli kastunut Pohjanmeren ylityksessä. (Vasta-asennettu keulaluukun venttiili oli unohtunut auki ja sieltä ehti tulla aika lailla vettä sisään ennen kuin Fredde huomasi asian. Onneksi hänen tavaransa, kamera mukaan lukien, oli vesitiiviissä laukussa. Yksi patjoista kastui.) Suolavesi on siitä ikävä, ettei se koskaan kuivu kokonaan, vaan imee märällä ilmalla kosteutta itseensä. Sekä avotilan istuintyynyt että kastunut patja liotettiin järvessä. Aurinkoisessa ja tuulisessa säässä kaikki kuivui nopeasti.
Liotimme myös itseämme järvivedessä, joka oli 18-asteista. Toisena päivänä sauna lämpesi lähinnä vetreyttämään rasittuneita lihaksia. Teimme myös pienen melontaretken.
Tiistai-aamuna matka jatkui. Pysähdyimme Banaviehen, jossa nyt olemme 11 sulun päässä merestä. Sinne olisi aikomus laskeutua huomenna.

Sammakkomies tarkisti potkurin.

Kanootti pääsi käyttöön Loch Oichilla.

Järvellä on hyvä lotrata.

Banavie. Taustalla yhdeksän sulun sarja nimeltään Neptunuksen portaat.