Ruokaostoksia ja huoltotöitä

Kohta kaksi viikkoa täällä, aika on mennyt nopeasti, toisaalta tuntuu kuin olisimme olleet kuukausia. Sopeutuminen on ollut yllättävän helppoa, siinä auttaa työ. Meillä on ollut minulle mieleinen työnjako: minä käyn kaupassa ja Hanski kunnostaa venettä :-). Muonan ostaminen seuraaviksi kuukausiksi on aikaa vievää eikä siinä kahta tarvita. Olen tehnyt neljä useamman tunnin reissua marketteihin ja palannut taksilla kuuden painavan kauppakassin kanssa: 10 kg  jauhoja, 8 kg riisiä 20 purkkia kahvia, teetä, säilykkeitä, öljyä, mausteita, vessapaperia.... Vielä on hankittava mm. juomat ja tietysti hedelmät ja vihannekset vasta ennen lähtöä. Emme ole vielä voineet ostaa kylmätuotteita, koska isompi jääkaappi on vesikiertoinen ja toimii siis vasta vedessä. Mutta juustoja on testattu ja toivon, että Jumbossa on hollantilaista maasdamia silloinkin, kun meillä on juuston vakumointipäivä. Säilytykseen on käytössä vain vakumointi. Ai että harmittaa, kun jätin ison painekattilan ja säilöntäpurkit Suomeen! Nyt olisi itse tehdyille kala- ja lihasäilykkeille tarvetta.

Narulla on helppo nostaa kassit kannelle.
Tähän mennessä 24 kassia noussut.

Huoltohommiin on kuulunut moottorin öljynvaihto ja koneen käynnistys, pohjan maalaus ja maston tarkistus. Koneen parissa Hanskilla kului kokonainen päivä.
Eilen maalasimme pohjan, se kävi muutamassa tunnissa. Brasiliasta ostettu Jotunin neljän litran  maalinloppu  riitti sopivasti. Pohja oli aika hyvässä kunnossa, joten paksua kerrosta ei tarvinnut vetää.

Jotunin Seaquantumia pohjaan. Tiistaina 7.2. veteen.

Tänään Hanski meni mastoon, tarkisti vantit, nostimet ja valot sekä otti etelän tuulia varten asennetut kiinteät barduunavantit pois. Siirrymme takaisin tavallisiin barduunoihin, koska edessä on myötätuulta. Vantit estävät isopurjeen avaamisen riittävän sivulle ja hankaavat purjetta.

Pyykki- ja mastopäivä.

Edessä on vielä kaikenlaista: kattoluukut vuotavat edelleen, vedentekokone on laitettava käyttökuntoon, SSB ja satelliittipuhelin testattava (yhteys-sivulla on uusi sat.puh. numeromme). Hommat jatkuvat vedessä, sillä tiistaina 7.2. on tarkoitus laskea Manta veteen.

Mani sai myytyä ylimääräiset köytemme ja myytävänä-lappu ei kauan riippunut pyörän tangossa, kun Jekut olivat löytäneet uuden kodin.

Päädyimme lahjoittamisen sijaan myymiseen edullisesti,
jotta pyörät varmasti menevät käyttöön.

Kaikki aika ei ole mennyt työntekoon. Lauantaina kävimme lounaalla Angelmon kalastaja (ja turisti) -alueella. Siellä on lukuisten kuppiloiden lisäksi kala- ja äyriäistori, mutta on helpompi nauttia kala ravintolassa kuin kantaa raaka vonkale kuumassa veneelle.

Merlutza a la plancha ja al frito, kummeliturskaa paistettuna ja friteerattuna.
Kala maistuu vaihteeksi. Täällä tulee syötyä paljon (liikaa) lihaa.

Kahvitauko "puutarhassa". Matkalaukusta pitää vielä päästä eroon.

Paluu kesään

Vasta taksissa matkalla Puerto Monttin kentältä pursiseuralle aloin jännittää. Oliko home tai pahimillaan oravat vallanneet Mantan sisätilat? Oliko jouluaaton maanjäristys sittenkin keikuttanut lommon pohjaan? Matkan aikana en jaksanut ajatella venettä, vaan jännitin aikataulujen pitävyyttä, matkatavaroiden kulkua, maahantulomuodollisuuksia sekä keskityin jaksamaan. Reittimme oli silti lyhin ja nopein mahdollinen: Helsinki, Madrid, Santiago, Puerto Montt - 31 tuntia. Ja kaikki osuudet hieman etuajassa, taisi olla myötätuuli.

En ollut Suomessa ehtinyt ajatella siirtymistä takaisin tähän elämään, sillä äitini sairastui ja hiipui kuukauden kuluessa elämänvoimaisesta ja omatoimisesta lähes sänkypotilaaksi. Siirsimme lähtöamme. Lähtöpäivänä ehdin vielä äidin kanssa lääkärin vastaanotolle, jossa selvisi lopullinen diagnoosi ja lääkitys. Tauti ei ole kuolemaksi, mutta elinikäisen lääkityksen se vaatii ja kuntoutuminen kestää. Oli hieman helpompi lähteä, mutta sopeutuminen vene-elämään vei alkupäivät.

Mantalla oli kaikki loistavasti. Ei hometta, ainostaan pölyä. Tuuletus on siis ollut riittävää. Kaikki tänne veneensä jättäneet ovat nimittäin valittaneet homeesta. Pyyhimme ennen lähtöä pinnat kloorilla. Tekstiilit olivat vakuumipakkauksissa ja kaikki kaapinovet auki. Kaksi päivää kului pyyhkimisessä, kannen pesussa ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Vasta tänään viritimme wlan-antennin ja otimme sähköpostin käyttöön. Rauhoittavaa, kun ei ole jatkuvasti online. Oli helppo tulla tuttuun paikkaan, tietää mikä bussi menee keskustaan ja mistä saa parasta leipää ja mistä voi ostaa puhelinkortin.

Hanski pääsi taas purjeenkorjaushommiin. Tällä kertaa nurmikolla. Toimi hyvin.

Toimiston edustalla oli kätevä tarkistaa purjeiden kunto. Genuassa ja fokassa
oli hieman korjattavaa.

Saimme lämpimän vastaanoton: päivisin +27 C astetta! Veneen alla kasvaa apilaa, kukat kukkivat ja linnut visertävät. Aurinko on intensiivisen polttava, UV 10-11, ja lyhytkin altistuminen ilman aurinkovoidetta saa ihon punoittamaan. Minä olen enimmäkseen ollut sisällä järjestämässä tavaroita sekä tein parin tunnin reissun ruokamarkettiin, taksilla viiden kauppakassin kanssa takaisin. Onneksi tuloillaksi löytyi kaapista pastaa ja pestoa sekä aamuksi kahvia, näkkileipää ja sardiineja.

Nämä kuvat näpsäsin veneen kannelta. Taivas on ollut sininen yhtä päivää
lukuun ottamatta.

Chile maastopaloineen on ilmeisesti ollut Suomen otsikoissa, koska saimme huolestuneita viestejä. Palot ovat laajoja ja niitä on yli sata. Maahan on julistettu hätätila ja kampanja "Juntos por Chile", yhdessä Chilen puolesta. Palomiehille voi lahjoittaa muonaa ja juomaa kauppojen kautta. Perheita on evakuoitu. Tästä kaikesta ei kuitenkaan näy mitään täällä Puerto Monttissa, vaikka palot ovat suhteellisen lähellä. Lentokoneen ikkunasta näimme laajoja savuavia alueita.

Suomen puolestaan on täytynyt olla Chilen otsikoissa. Kun odotin bussia marinan portilla (siinä ei ole pysäkkiä, mutta bussi pysähtyy silti), portista ulos ajava auto pysähtyi ja kuski vinkkasi minut kyytiin. Kuullessaan kotimaani hän totesi, että Suomi on maailman paras maa asua, vai kuinka? Kyllä minulle, vastasin ja ajattelin kaikkia niitä, joita maamme ei ota ystävällisesti vastaan. Juttu jatkui maiden vertailuilla: poliitikkojen korruptoituneisuus, köyhyys, rikollisuus... Vajavaisella kielitaidoilla en kaikkea haluamaani pystynyt sanomaan, mutta keskustelu muistutti taas mieleen, kuinka suhteellista kaikki on. Meillä ei voi puhua korruptiosta, jos sitä vertaa vaikkapa Chileen, Argentiinaan tai Brasiliaan. Köyhyydestäkään en tiedä, ainakin täällä on sydämen rikautta.

Seuraavaksi on päästävä eroon ylimääräisestä tavarasta. Meillä on 260 metriä ylimääräsitä köyttä - kelluvaa, joten se ei oikein tavalliseksi kiinnitysköydeksi käy. Mani onnistui myymään neljä polttoainekanisteria, vielä on muutama tarpeeton jäljellä. Olemme päättäneet luopua mainioista Helkama Jekku -taittopyöristämme. Ne täytynee lahjoittaa, sillä täällä ei juuri pyöräillä. Liikenne on liian vaarallista. Matkalaukku ja lämmin peitto löytänevät helpommin uuden omistajan. Kaapeista löytyi ihan liian monta villasukkaa, pipoa ja jopa muutamat villakalsarit. Emme ilmeisesti lähtiessämme uskoneet, että voi olla niin kuuma että ilman pipoa ja hanskoja pärjää. Ne on nyt pakattu kaapin perälle. Mutta jos sittenkin tulee vilu - tai kokka kääntyy Alaskaan. No ei, se oli ehkä vitsi. Suuntaamme siis länteen, Australiaan. Mutta ensin joudumme elämään parkkipaikalla toista viikkoa. Pohja on maalattava ennen kuin Manta lasketaan veteen.

Hyvää joulua!

Joulumaisema löytyi Lapista. Nautimme lumesta ennen tulevaa hikivuotta (= purjehdusta tropiikissa).

Taustalla Kellostapulin huippu, joka lopulta
valloitettiin pari päivää myöhemmin.

Vaellussuksilla pääsee tunturiin.
Tavallisillakin ollaan sivakoitu.

Matkapurjehtijan opas

Ostin kustantajalta loput Matkapurjehtijan oppaat ja kirjaa voi ostaa ainoastaan John Nurminen Marinelta, Prosailorista , Navimarelta ja Meredinistä. Kirjakaupoista sitä tuskin enää löytyy.

Matkapurjehtijan opas on ainoa suomalainen käsikirja aiheesta. Oppaan ehdoton suola ovat  purjehtijoiden omat tarinat ja käytännön vinkit.

"Maailman ympäri kuudessa illassa!
Kiitos Auli hienoista lukuelämyksistä, sen verran se kesti. Harmitti kun hyvä kirja loppui.
Sait aikaan todella tietopitoisen kokonaisuuden ja samalla mielenkiintoisen, "matkakertomuksen" usealla veneellä toteutettuna. Ensimmäinen manuaali jonka olen lukenut kannesta kanteen
Myötäisiä tuulia teille!  T: Aki"

Kirja ilmestyi 2013. Sitä ei enää saa kustantajalta.

Olen kerännyt lukijoilta saamiani vinkkejä ja kommentteja, jotka julkaisen nyt tässä blogipostauksessa. Kiitos niistä! Yksi täydennystarve on täysin omaa huolimattomuuttani. Lähteistä on jäänyt pois Heli ja Heikki Ervin matkakirja, vaikka se tekstissä mainitaankin.

s. 22 Reittisuunnittelu

Kun joku reittiosuus tuntuu ylitsepääsemättömältä tai aikataulu mättää, voi veneen laivaus olla ratkaisu.

Kuva: Ilkka Niekka.

s. 33–34 Koko ja mitä siitä seuraa

Pienen veneen miehistöllä halu ja tarve päästä marinaan ankkuroinnin sijaan saattaa olla suurempi kuin ison veneen miehistöllä. Se vaikuttaa budjettiin.

Maailmalla on tällä hetkellä kaksi suomalaista 27-jalkaista venettä, Himene ja Homeless, kumpikin Allegroja.

s. 52 Yksinpurjehdus

Atlantin yksin ylittänyt kemiläinen merimies Olavi Kivikoski jatkoi Hollannin Den Helderistä kotikaupuunkiinsa Kemiin saakka.

Olavi Kivikoskea on pidetty ensimmäisenä suomalaisena Atlantin ylittäneenä yksinpurjehtijana, mutta historian kätköistä on paljastunut toinen tapaus. Yhdysvaltoihin muuttanut turkulainen merikapteeni Adolf Frietsch rakensi veneen, antoi sille nimen Nina ja lähti New Yorkista ylittämään Atlanttia – vuonna 1894!. Hän rantautui 38 vuorokauden purjehduksen jälkeen Irlantiin. Frietschin tavoitteena oli seilata kotimaahan, mutta matka katkesi ilmeisesti haaksirikkoon marraskuiselle Englannin rannikolle. Kirjoitin aiheesta jutun Vene-lehteen (nro 13/2014).

Harry Harkimo osallistui BOC-kisaan vuosina 1986-87 (vuosiluku puuttui).

s. 81 Vesikone

Neljäs pointti laitteen hyödyllisyyteen: kun ollaan kauan paikassa, jossa vettä ei ole helposti saatavilla tai se on kallista, kuten s/y Irene Tuamotuilla. Jos vesikone rikkoutuu, saadaan vettä kuitenkin maista. Näillä leveyksillä usein unohtuu, ettei puhdas juomavesi ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyys.

San Blas, Karibia.

s. 91 Kätevää ja mukavaa

Märkäpuku on hyvä silloin, kun pitää vähänkin viileämmässä vedessä mennä tarkistamaan esimerkiksi potkuri.

s. 133 Terveys ja lääkekaappi

Auringon ultraviolettivalo on vaarallista silmille ja sitä esiintyy myös pilvisinä päivinä. Yksi UV-valon aiheuttama vamma on siipikalvo (pterygium): sidekalvon kasvaminen sarveiskalvon ja jopa näköalueen päälle. Siipikalvo kehittyy vuosien kuluessa ja sen kasvua edistää UV-valon lisäksi kuiva ja pöyinen ilma. Ennaltaehkäisy ja hoito: aurinkolasit ja kosteuttavat (säilöntäaineettomat) silmätipat.

s. 117 Herb Hilgenberg, 
South Bound II, ripusti mikrofoninsa naulaan kesäkuussa 2013. Hän antoi säätietoja purjehtijoille 30 vuoden ajan.

s. 150 Ciru hirmumyrskyssä

Tapasin Timo Timosen Gran Kanarialla ja kuulin uskomattoman selviytymistarinan suoraan häneltä. Siitä syntyi juttu "Kuparikarvan varassa" Vene-lehteen4/2015.

 

Kuvat: Timo Timosen albumi.

 

s. 211 Pallon ympäri

Sivulla 212–213 oleva Pekka Kärkkäisen lista suomalaisista pallonkiertäjistä on päivitetty Vene-lehden verkkosivulle 9.11.2016. Listalla on nyt 66 venettä.

s. 226 Kirjallisuutta ja lähteitä

Heli ja Heikki Ervi: Maailman ympäri vastatuuleen. Tammi 1987.

Kuvia Suomesta - Photos from Finland

On meillä(kin) upea ja monimuotoinen luonto! Kesän kohokohtia ovat olleet mökkeily ja retkeily lasten kanssa, purjehdus vitosella (s/y Blåvingen) sekä vaellus Käsivarren erämaassa. Kaksi kuukautta vielä kotomaassa ja sitten vene-elämä jatkuu.

Hangon regatta. Tiiviistä rivistä oli meidänkin lähdettävä.

Barösund navakassa myötäisessä.

Porkkalanselällä sai pidellä pinnaa tosissaan.

Ilman kolhuja laiturissa!

Ylläksen huipulla juhannuksena.

Lämmin kevät ja räkkä.

Padasjoen erämökin aktiviteetteja.

Päijänteen vesi on juotavan kirkasta.

Leiri 760 metrissä.

Pitsusköngäs 17 m.

Kilpisjärvi.

Ihana suvi!

Olemme kolmatta viikkoa Suomessa ja aika on hujahtanut niin, ettei blogia ole muistanut. Nyt yritämme elää seitsemän kuukautta suomalaista arkea ja palaamme Chileen vasta tammikuun alussa. Kun matkan päämäärä - purjehdus Chileen - on saavutettu ja unelma Etelämantereesta toteutettu, tuntui siltä, että on hyvä viettää läheisten kanssa hieman pidempi aika. Purjehdus Tyynellemerelle ajoittuu joka tapauksessa tammi-helmikuulle ja halusimme viettää "odotteluajan" Suomessa.

Minulla on työn alla uusi matkakirja, jonka olen ajatellut kirjoittaa seisten. Korkea työpöytä on jo hankittu, mutta ei vielä testattu. Hanskilla ei liene vaikeuksia löytää töitä.

Ensi viikolla ilmestyvässä Vene-lehden heinäkuun numerossa paljastan Antarktis-purjehduksen jännittävimmät hetket, joista ei hiiskuttu blogissa. Kaikki olivat keskellä yötä kannella pelastusliivit päällä ja kävin hytissä pakkaamassa passit vesitiiviiseen pussiin....

Suomen kesä on ihana! Raikas ja vehreä ja kaunis. Kaunista keskikesän juhlaa!

Blogissa on nyt puolen vuoden tauko. Kuulemisiin vuoden lopulla uusien purjehdussuunnitelmien merkeissä.

Enttiä tapaamassa

Tänään vuokrasimme auton ja ajoimme 40 kilometrin päässä Puerto Monttista sijaitsevaan Alerce Andinon luonnonpuistoon, jossa kasvaa monenlaisia puita ja kasveja viidakkomaisen tiheästi, mutta olimme kiinnostuneet näkemään patagoniansypressejä (esp. alerce). Sypressi-nimestä huolimatta kyseessä on havupuu, maailman toiseksi vanhimmaksi elävä kasvilaji. Puut elävät tuhansia vuosia, vanhin tunnettu on wikipedian mukaan 3622 vuotta. Ikä karttuu, koska patagoniansypressi kasvaa hyvin hitaasti. Runko levenee sentin 15-20 vuodessa, mutta saavuttaa lopulta 3-6 metrin halkaisijamitan. Pituutta puulla voi olla 50-60 metriä.

Patagoniansypressi elää sekametsässä, tässä muita lajeja.

Patagoniansypressi on nykyään uhanalainen ja suojeltu, sillä sitä on hakattu paljon ja käytetty satoja vuosia rakentamisessa. Se ei uudistu helposti. Puita kasvaa lisää vain vuoristossa tai luonnonmullistusten seurauksena alle 800 metrin korkeudessa.

Entti on ollut täällä ennen valkoihoisia.
Sen latvan yllä on lentänyt lukemattomia lintuja,
kunnes joskus ensimmäinen lentokone hurautti  yli
- puun ajanlaskun mukaan siitä on kulunut vain hetki.

Puuaines on tuoreena punertavaa, kuori hopeanhohtoinen. Se on kestävää, kevyttä, suorasyistä ja helposti työstettävää. Muun muassa tämän alueen tyypilliseen paanu-rakentamiseen käytettiin patagoniansypressiä.

Tyypillinen tyyli täällä, puulajista ei tietoa,
aikoinaan se oli patagoniansypressiä.

Kävelimme yhteensä kolme tuntia luonnonpuistossa ja ihailimme korkeuksiin kohoavaa jättiläistä. Teki hyvää päästä päiväksi pois veneeltä. Nyt on kaksi päivää aikaa pakata, sunnuntaina lähtö.

Evästauko.