Joulunviettoon

Lähdemme tänään joulunviettoon Lanzarotelle. Vastatuuleen 130 merimailia. Viimeksi luovittiin Pohjanmerellä. No, on ainakin aurinko ja täysikuu. Saattaa vierähtää kaksi yötä merellä.

Hyvää joulunodotusta (?)

Tankki tyhjäksi ja puhtaaksi

Torstaina 300 litraa dieseliä imettiin tankkiautoon. Se tuli päivän varoituksella ja ajallaan. Meitä varten oli tehty mittojen mukaan imuputki, joka sopi täydellisesti. Tyhjennyksen hinta 90 euroa.

Mikko oli apuna. Letku sisään kattoikkunasta....

...ja imu polttoainemittarin reiästä.

Miesluukku auki: tankki näytti tältä. Pohjalla oli mustaa, hyytelömäistä ainetta
eli mikrobeja (leväkasvustoa), mutta ei paljon.

Putsauksen jälkeen.

Perjantaina tankkasimme 200 litraa puhdasta (=kusenväristä) dieseliä ja joukkoon laitettiin Sta-Bil -nimistä biosidiä.
Tänään suodattimien putsausta. Moottorin pääsuodatin oli tumma, mutta siinä ei ollut irtonaista likaa. Sen sijaan keskiviikkona vaihdetussa ensimmäisessä suodattimessa oli pelkän tunnin käytön jälkeen leväkasvustoa.

Keskiviikkona vaihdettu ensimmäinen suodatin, joka oli ollut käytössä tunnin.

Pääsuodatin, joka on ollut käytössä kauan, Norjasta saakka.

Koekäyttö: kierrokset jumittuvat edelleen. Tarina jatkuu...

Löpö jäteasemalle

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä myötäisiin tuuliin ja vähäiseen moottorointiin: viimeksi tankkasimme neljä kuukautta sitten (14.8.) Irlannissa. Sen jälkeen on liikuttu 1883 merimailia ja ajettu koneella 78 tuntia. Dieseliä on jäljellä arviolta noin 300 litraa.
Huomenna se kaikki menee jäteasemalle, mistä maksamme 85 euroa. Menetys on yhteensä 400 euroa, sillä diesel maksoi Irlannissa euron litra - saman kuin verovapailla Kanariansaarilla.

Hanski avasi tänään tankin. Diesel on kauttaaltaan tummaa, mutta hyytelömäistä leväkasvustoa ei näkynyt. Sekä tankin pohjalta että pinnalta otettiin "näytteitä". Koska pohjalla ei ollut selkeää sakkakerrosta, vaan kaikki on oudon tumman väristä, päätettiin tyhjentää koko tankki. Lisäys myöhemmin: kun tankki tyhjennettiin, löytyi pohjalta hyytelö-mömmöä eli levää eli mikrobeja.

Porakonepumppuviritys. Miesluukkua ei tarvinnut avata, ainoastaan
polttoainemittarin reikä.

Uuteen diesel-satsiin sekoitetaan suoja-ainetta. Niitä näyttää olevan montaa merkkiä. Viereisen veneen kippari suositteli Grotamar 71 -nimistä ainetta, jonka pitäisi poistaa jo olemassa oleva levä ja tietenkin estää levän, bakteerien ja hiivojen kasvua. Katsotaan, mitä Santa Cruzin kaupoista löytyy. Täällä on neljä venetarvikeliikettä.

Ei uskoisi dieseliksi.

Tankkiauto tulee aamulla hakemaan löpön ja siirrymme sen vuoksi laitimmaiseen laituriin. Tarina jatkuu, kun taas tiedämme lisää.

LISÄYS iltapäivällä. Löpö meni, mustaa mömmöä tankin pohjalla. Huono tilanne.

Veneen numerossa 4/2012 oli Kyösti Isosaaren kirjoittama erittäin selkeä artikkeli aiheesta. Sen voi lukea Venenetin arkistossa.

Teneriffalla ei myrskyä

Suomessa on uutisoitu Kanariansaarten myrskystä. Sitä ei ainakaan täällä Teneriffalla ole ollut. (TARKENNUS myöhemmin: siis ei ainakaan Santa Cruzissa.) Mutta Madeiralla on ollut paha myrsky. Satamat siellä ovat kärsineet vaurioita, veneitä on uponnut. Suomalainen s/y Iiris on Quinta do Lorden satamassa, mutta selvisi hyvin pienin vaurioin. Veneasukit oli evakuoitu hotelliin. Kalastajat ja marinan väki tekivät töitä veneiden pelastamiseksi. Quintan satama kesti myrskyn parhaiten. Kuvia ja tarinaa löytyy Iiriksen sivulta.

Täällä sen sijaan oli annettu kaatosadevaroitus, mutta sade ei ole ollut yhtä rankka kuin Gomeralla ja Teneriffalla reilu viikko sitten. Silti haisee viemäriltä ja kaikenlaista roskaa rotista oksiin ja puunkappaleisiin kelluu vedessä. Lisäys: keskiviikkoiltana alkoi sataa jatkuvasti ja edelleen nyt torstaiaamuna sataa. Eilen myös ukkosti. Sade on täällä ongelma, sillä viemärit eivät vedä. Kadut lainehtivat ja vesivahinkoja tulee.

Sää ja konevika eivät houkuttele meitä merelle, koska tuuli on Fuerteventuran ja Lanzaroten tienoilla aika navakka vielä huomenna. Jäämme odottelemaan.

Tänään Hanski vaihtoi polttoainesuodattimen ja siinä oli vähän mustaa mömmöä, luultavasti levää. Huomenna tarkistetaan polttoainetankki.

Santa Cruz, Teneriffa

Koneen ongelma ei ole selvinnyt. Kaikki pelasi normaalisti, kun Hanski koekäytti Perkinsiä San Miguelin satamassa. Seuraavana päivänä moottoroimme 10 merimailia ankkurilahteen ja sitä seuraavana 20 merimailia Santa Cruziin. Juuri ennen satamaa kierrokset jumittuivat taas kahdentuhannen paikkeille. Ei enempää, ei vähempää. Ajoin pari ympyrää sataman ulkopuolella, kun Hanski yritti löytää vikaa. Sitten ajelimme noin kolmea solmua marinaan. Oli ihan tyyntä ja marinerot veneellä vastassa (ei tosin konevian takia, vaan tämä oli tämän marinan tapa), joten laituriin tulo sujui ongelmitta.
Vikaa on pohdittu kimpassa ja tässä vaiheessa on kolme oletusta: roska syöttöpumpussa, leväkasvustoa tankissa, liian kuivaa dieseliä. Viimeisestä aloitetaan eli löpön joukkoon laitetaan hieman kaksitahtiöljyä. Katsotaan auttaisiko se.

Oli juuri niin mukavan rauhallista olla ankkurissa kuin ajattelin. Ankkurilahti ei ollut kaunis tai idyllinen, mutta tarpeeksi suojainen mainingilta. Oli ihana päästä vihdoin uimaan (vesi +22C). Ja saunaan. Edellinen ankkurointi oli Galiciassa syyskuussa, joten jo oli aika!

Torstaina nostimme ankkurin auringonnousun aikaan ja olimme jo ennen puolta päivää Santa Cruzissa. Viereisessä laiturissa olivat tutut veneet, Panthera ja Homeless. Norjalaisystävämme Kenneth ja Magny olivat Teneriffalla lomalla ja tulivat illalla veneelle.

Itsenäisyyspäivää juhlittiin suomalais-norjalaisin voimin Mantassa. Netti ei toimi veneellä, joten Tamperetalon juhlaa ei voitu seurata, mutta omissa oli riittävästi.

Mikko naurattaa Annia, Jonnua, Juhaa ja Maijua.
Juhlan meny sisälsi poroa, silliä, suolakurkkua ja salmiakkia - ei tosin samassa suupalassa.

Anni lähti neljän viikon oleskelun jälkeen takaisin kotiin Suomeen tänään sunnuntaina. Venearki jatkuu: pyykinpesua, siivousta. Hanski vaihtoi autopilotin rikkoutuneen stefan tilalle uuden.

Anni oli Mantan matkassa neljä viikkoa.

Maiju tuli lainaamaan Hanskin ompelukonetta. Työpiste laiturilla.

Keskiviikkona tai torstaina lähdemme 120 merimailin päähän Lanzarotelle, jossa odottelemme joulunviettäjiä Suomesta. Marina Rubiconissa tulee vierähtämään lähes kuukausi.
Marina de Santa Cruz on yksi Kanariansaarten mukavimmista - ellei mukavin marina. Täällä on paljon matkaveneitä ja toimintaa. Suihkut ovat siistit ja lämmintä vettä tulee. Ainoa miinus on huono nettiyhteys. Tällä hetkellä netti toimii veneellä takanamme olevasta laivayhtiöstä nimeltä Armas. Kun Armas-laiva lähtee, nettiyhteys katoaa.

San Miguel, Teneriffa

Olimme matkalla Teneriffan kaakkoiskulmaan Bahia de Abonaan, vihdoinkin ankkurilahteen. Ensin mukavasti laitamyötäisessä purjeilla, genaakkerikin oli ylhäällä puolisen tuntia. Sitten tyyntyi, kone käyntiin. Hanski otti kierroksia, pitkästä aikaa - siis koneesta. Jotain häikkää. Kierrokset laskivat. Perkins otti vain 2000r. Mikä vikana? Yhtäkkiä kierrokset nousivat taas.

Tämän jälkeen muutimme suunnitelmaa ja suuntasimme marinaan. Ei olisi hauska todeta ankkurilahdessa, ettei kone lähde aamulla käyntiin. Otin VHF:llä yhteyttä Marina San Migueliin, pyysivät vastaanotto-laituriin, marinero tulisi ottamaan köysiä vastaan. Näin on täällä tapana kaikkialla.

Laiha, pitkä mies viittoi laiturin päässä. Navakka tuuli oli takaa, kylkikiinnitys. Ojensin köyttä laidalta ajatellen, että marinero kiinnittää sen springiksi. Mutta ei, oli viemässä köyttä keulan eteen. Selitin, mitä haluan. Ja maakravuille tiedoksi: se mitä marinero oli tekemässä, on sama kuin työntäisi venettä köydellä. Ei mahdollista. No, springi tuli kiinni ja marinero meni ottamaan peräköyttä. Minä menin laiturille ja sidoin keulaköyden. Samassa huomasimme, että springi oli irti! Marineron solmu ei pitänyt. Kiinnitin springin uudestaan pollariin.

Kun istuimme Hanskin kanssa toimistossa, toinen marinero tuli sanomaan, että veneenne karkaa! Marineron peräköyden kiinnitys oli irronnut ja Manta kääntyi keulaköysien varassa 180 astetta ympäri. Hanski oli jo siinä vaiheessa juossut veneelle. Nyt olimme keula tuulessa, hyvä! Hanski kiinnitti köydet tällä kertaa. Veneen kummallakin kyljellä oli paljon naarmuja... voi hel...

Mitä tästä opimme: älä luota kehenkään, edes palkattuun ammattilaiseen. Keskustelimme marinan johtajan kanssa, joka totesi, että vastuu on viimekädessä kipparin. Niin on. Yleensä marinerot osaavat asiansa, mutta olisi pitänyt älytä jo heti alun sekoiluista, että tämä ei tiedä veneen kiinnittämisestä mitään.

Menimme sitten marinan baariin ja tilasimme gin tonicit. Likka kaatoi toisen tonicin leipäpussimme päälle. Kun tuli maksun aika: 10 euroa! Vastuu on tilaajan. Mitä tästä opimme: kysy aina hinta ennen kuin tilaat.

Hanski testasi konetta, käy moitteetta, ei löydy vikaa. Huomenna jatkamme kohti Santa Cruzia. San Miguel sijaitsee turistigetossa, ei tule ikävä. Marinamaksusta saa 10 % alennuksen ranskalaisen STW:n jäsenkortilla. Hinta meiltä 18 euroa.

Marina San Miguel. Perällä on telakka-alue, jossa on valtavia veneitä
ylhäällä. Siis valtavia, lähemmäs 100 jalkaa.

Meilläkin satoi ensilumi: Teide!

Kaatosade

Kello soi 7.30 (tai siis puhelin, eihän nykyään ole olemassa enää herätyskelloja). Kahvi oli ladattu keittimeen jo illalla. Naps, ja keitin aloi rutista. Ulkona satoi. Ukkonen jyrisi. Tuuli ulisi vanteissa. Kallion päällä olevasta palmusta näimme, että tuulen suunnassa oli itää - jos ei ihan itätuuli, niin kaakko ainakin. Avasin netin ja sääsivustot vahvistivat asian. Joimme kupit kahvia ja Hanski painui takaisin petiin. Anni ei ollut vielä herännyt. Kävin sulkemassa oven ja kaadoin itselleni toisen kupillisen. Rauhallinen aamuhetki. 

Meidän oli tarkoitus purjehtia Gomeralta Teneriffalle, mutta eihän tuollaiseen keliin viitsi lähteä. Sade yltyi päivän aikana kaatosateeksi. Salamat leiskuivat ja jyrisi. Koko päivä meni sisällä. Huomenna uudestaan. Kahvinkeitin on ladattu.