Vene on siitä hauska koti, että sen voi viedä erilaisiin paikkoihin. Olen kerran nukkunut yön Padasjoen Laivarannan parkkipaikalla ystäväni Päivin pikkupurressa trailerin päällä. Nyt nukumme reilut pari viikkoa Club Nauticon parkkipaikalla. Se ei ole ihan niin eksoottista, sillä metrin päässä aidan takana on telakka-alue muine veneineen.
Pari viikkoa kuivalla maalla on pitkä aika ilman sisävessaa, mutta olemme huojentuneita: Manta on paikoillaan ja me vapaat lähtemään. Täällä kun ei koskaan tiedä mitä sattuu. Kun lukkinosturi ei liikkunut moneen päivään, kuvittelin sen menneen rikki. Kapuan mielelläni tikkaita klubin vessaan, kun tiedän että Manta on kuivilla.
 |
| E niin kuin parkkipaikka. Nosto pukkeja vailla valmis. |
Kaksi yötä avotilassamme nukkunut pikkukoira on muutosta eniten ihmeissään. Se alkoi jo ottaa vahtikoiran elkeitä haukkumalla myöhäisiä ohikulkijoita. Koiralla on kaulassa lappu, joka kertoo sen olevan Lojan-nimisestä aluksesta, mutta se on lähtenyt ja laivakoira jäänyt. Tämä hauva on taas yksi, jonka voisi ilomielin adoptoida. Valmiiksi opetettu, fiksu ja kiltti. Ja pienempi kuin susikoira.
 |
| Aamuvarhaisella: olisi kiva tulla sisään tai ainakin saada aamiaista! |
 |
| Aamukahviseuralainen. |
Huomenna matkaamme bussilla Varasin kaupunkiin juhlistamaan syntymäpäivääni. Halpaa matkustustapaa tasapainotetaan valitsemalla hyvä hotelli, jossa on iso kylpyhuone ja napista huuhtoutuva vessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti