Club Náutico Reloncaví

Puerto Monttissa - tai noin 5 km länteen kaupungista - on kolme marinaa: Club Nautico, Marina Oxxean ja Marina Sur. Olemme ensin mainitussa, joka on edullisin ja jossa on mahdollisuus säilyttää vene kuivalla maalla. Oxxean oli aikoinaan matkaveneilijöiden suosiossa, nyt siellä on kourallinen veneitä ja loput kalastusaluksia. Sur puolestaan on kallis. Kaikki kolme marinaa ovat lähes täynnä, koska myrsky tuhosi osan pohjoisen venesatamista.

Marina Oxxean

Telakkapaikka oli mielessämme ykkössijalla, kun lähestyimme Monttia. Jos sitä ei saisi tai se olisi liian kallis, suunnittelimme jatkavamme Valdiviaan, joenvarren suojaiseen makeanveden marinaan. Tällä kertaa olemme Suomessa perästi seitsemän kuukautta ja tarvitsemme Mantalle parhaan mahdollisen paikan.

Club Náutico Reloncaví.
Vuorovesi on 4-7 metriä ja siksi laitureissa korkeat rakennelmat.

 Club Nauticon toimistossa meidät otti vastaan vain espanjaa puhuva tiukanoloinen rouva toimistonhoitaja. "Telakka on täynnä, ei yhtään paikkaa", oli avaus. Vedessä emme olisi saaneet paikkaa kuin lokakuuhun saakka, jolloin alkaa sesonki. Olimme pettyneitä ja aloin jo mielessäni valmistautua purjehtimaan eteenpäin, kun toimistoon laskeutui pelastava enkeli klubin kommodorin muodossa. Hän kirjaimellisesti laskeutui yläkerrasta, toimistostaan, kertoi nähneensä saapumisemme ja kuulleensa keskustelun. Pienen espanjaksi käydyn neuvonpidon jälkeen meillä oli paikka kuivalla maalla: parkkipaikalla. Tivasin varmuudeksi rouva toimistonjohtajalta, että tämä oli totta, ja aloimme käydä läpi hintoja.

Club Náuticon viihtyisä ympäristö. Vasemmalla sininen 35 tonnin lukkinosturi.

Osoittautui, että maapaikka oli hieman edullisempi (240 e/kk) kuin paikka vedessä (380 e/kk), mutta kun lisätään 75 e/kk pukeista sekä nosto ja lasku, päästään melkein samaan: maapaikka kaikkineen maksaa 375 e/kk eli 12,50 e/vrk. Olemme todella tyytyväisiä onnenkantamoiseen.

Pursiseurassa on noin 80 venettä, joista 30 ulkomaalaisia. Suurin osa matkapurjehtijoista on jo matkustanut, onhan täällä kalenterin mukaan alkutalvi, vaikka sää pysyttelee epätavallisena. On lämmintä ja tyyntä, mutta tälle alueelle tyypillinen kosteus ei ole poissa.  Klubin alue on siisti ja viihtyisä. Ravintola tarjoaa lounasta seitsemän euron hintaan, klubihuoneessa on takka ja muhkeat nojatuolit, jossa vietimme iltaa vielä paikalla olevien ranskalaisten ja saksalaisten kanssa. Ja mikä parasta: täällä on pesukone! Amerikkalaismallinen pikakone, joka jättää nukkaa ja pesuainetahroja vaatteisiin, mutta pesee lämpimällä vedellä. Saan helposti pestyä pyykkivuoren lisäksi fleecet, takit, peitot ja tyynyt.

Piti oikein ottaa kuva suihkusta, kun ei näin hienoa ole ennen ollut.
Lämminvesi oli poikki pari päivää, mutta nyt toimii taas.

Lähellä ei ole palveluja, vaan on matkattava bussilla Monttiin. Matka kestää ruuhkasta riippuen 20-40 minuuttia. Tie on liian kapea ja liikennöity pyöräilemiseen. Puerto Montt on epäviihtyisä, meluinen ja sekava, siellä ei huvita käydä kuin ostoksilla.

Puerto Monttin rantakadun rakastavaiset.

Kirkko keskellä katua.

Sivistyksen merkki?

Väriläiskä muuten ankeassa kaupungissa.

Laittomia myssykaupustelijoita. Tavarat säkkiin, kun poliisi on näkyvillä.
Kaikki myyjät olivat nuoria natiivipoikia.

Kalastajat lakkoilevat ja osoittavat mieltään edelleen. Vaikka keskus on Chiloén saarella, on liikenne lähes päivittäin poikki täälläkin ja lehtien mukaan myös Santiagossa ja Valdiviassa.  Muutama päivä sitten tiet Santiagon kentälle katkaistiin, eivätkä ihmiset päässeet lennoilleen. Keskeinen syy on voimakas tappavan myrkyllinen punaleväkukinto, "punainen vuorovesi", marea roja. Merivesi on neljä astetta normaalia lämpimämpää, mikä saattaa olla leväkukinnan leviämisen yksi syy, mutta ilmiö on useita vuosia vanha.  Kalastajilla on hyvin pienet kiintiöt ja eläminen on aiemminkin ollut tiukkaa, nyt perheen ruokapöytään ei voi tuoda edes simpukoita. Jotenkin soppaan liittyy myös se, että iso osa kassilohesta on kuollut ja rannikko täynnä tyhjiä kalankasvattamoja.

Lohikasvattamon toimisto. Näitä on satoja  pitkin rannikkoa. Suurin osa hylätty.

Mani saapui Biribillä Chiloésta Nauticoon, koska ei päässyt maanteitse autollaan. Hän lähti ystävänsä Aleksandran kanssa reissuun, mutta kävimme ennen sitä Etelä-Amerikan kolmanneksi suurimman järven, Llanquihuen rannalla Puerto Varasin pikkukaupungissa ja Frutillarin kylässä. Pto Varas on viehättävä turistipaikka mukavine kahviloineen ja kauniine taloineen. Frutillar muistutti Hankoa. Kummastakin on upea näkymä Osornon ja Calbucon tulivuorille. Calbuco purkautui vuosi sitten ja jännitimme, estääkö tuhkapilvi lentomme. Tänä vuonna jännitämme liikennettä. Onneksi lähtö on vasta kolmen viikon kuluttua.

Puerto Varas järven rannalla. Paljon hotelleja ja ravintoloita.

Frutillar on saksalaisten siirtolaisten perustama, nykyään kesäkylä.

Osorno.